Miehentäyteinen viikonloppu

Johan on ollut omituinen viikonloppu. Nyt väsyttää vietävästi, mutta hauskaa on ollut. Perjantaina minua stressasi tosi paljon, mutta oli kiva huomata, että osaan olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan ja tiedän milloin on hengähdettävä syvään ja annettava itseni rauhoittua. Olen huomannut, että sanomalehden lukeminen rauhassa aamulla on tärkeää. Jos niin teen, niin päivä lähtee yleensä leppoisasti liikkeelle.

Viikonloppu on ollut myös miehentäyteinen. Jopa uuvuttavuuteen saakka. Lauantai-ilta oli kyllä absurdein ikinä. Bongasin siis tosiaan arkkitehdin ja tämän pikkuveljen baarista. Arkkitehdin kanssa oli taas niin kiva jutella. Mutta se, että ilta päättyi bussipysäkillä pussailluun arkkitehdin pikkuveljen kanssa oli kyllä oudointa ikinä. Perheen geenit ilmiselvästi vetoaa minuun. Onneksi sen verran oli järkeä päässä, etten lähtenyt miehen mukaan. Aamiaspöydässä olisi ollut rattoisaa, sillä nämä veljekset asuvat samassa kämpässä :) Jotenkin on vähän syyllinen olo, vaikkei pitäisikään olla. Kai sen takia, että arkkitehti oikeasti minua kiinnostaa. Juttelimme jonkin aikaa ja tunsin taas vahvan yhteyden häneen. Mies lähti tiskille ja sanoi mennessään, että jatketaan kohta höpöttämistä. Menin vessaan tällä välin ja sitten jotenkin kadotimme toisemme. En tiedä luuliko mies, että karkasin ja lähti siksi toiseen baariin kavereidensa luo. Noh, löysin sitten pikkuveljen :) Ihan häröä. Ja pikkuveli tiesi, että olin arkkitehdin nettideitti, mutta tosiaan, arkkitehti lähti baarista(!) eikä ole vielä pyytänyt toisille treffeille. Hieman outoa kuitenkin, että pikkuveli piti minua ihan vapaana riistana. Hassu "kilpailutilanne". Hyvä suutelija ehdottomasti ja oli mielenkiintoista, että tunsin vetoa pikkuveljeen samalla tapaan kuin arkkitehtiin. Fyysisesti jopa ehkä vähän enemmän. Tuo pikkuveli osasi "moovit" jotenkin paremmin kuin isoveljensä. Hmm... edelleenkin toivon, että arkkitehdista kuuluisi jotain, mutta kuulukohan jos saa veljeltään tietää meidän pussailusta! Mun kaverilla on teoria, että arkkitehdilla on ehkä jotain muuta sutinaa samaan aikaan, mikä selittäisi tilannetta. Hmm..hmmmm. Jos tuo juttu etenisi joskus johonkin, niin olisi kyllä outoa, että olen pussaillut miehen nuoremman veljen kanssa.

Noh, tämä oli tämä episodi. Lisäksi olen tänään tavannut kaksi uutta nettideittimiestä. Ensin päivällä kiersin Seurasaaren ympäri ok-miehen kanssa. (Apua, nettideittiblogista tutut koodinimet alkaa tehdä tuloaan). Tän miehen kanssa oli tosi helppo olla, vaikkei kipinöitä räiskynytkään. Kysyi jo mennäänkö uudestaan ja viestitteli vielä illemmalla. En osaa oikein ajatella mitään miehestä, mutta sen verran mukavaa oli, että voin uudestaankin tavata.

Sitten ihan ex-tempore menin tapaamaan erästä miestä tämän kotiin(!). Öö, juu tiedän. Meillä oli tosi hyvää viestittelyä pari päivää ja sen perusteella jo vähän ihastuin, mutta mies oli tavatessa aikas jäykkä tyyppi. Vaikutti vähän tottumattomalta naisten kanssa olemiseen ja vähän jyrkkä/oikeistolainen mielipiteissään. En tiedä kuuluuko miehestä vielä jotain, saattaa olla, että ois toisella tapaamisella vähän rennompi.

Hohhoijaa. Johan väsyttää. Mutta miehet on kyllä aikas ihania. Hassuja mutta ihania. Aika paljon kuin kissoja, joiden mielenlaatua olen alkanut vasta vähän aikaa sitten ymmärtää. Niiden pitää antaa tulla itse lähelle, muuten rimpuilevat :) Ja sitten vasta pörräävätkin ympärillä, kun on kiireinen muiden kotiaskareiden kanssa. Tää touhu on edelleen kivaa. Kun ei jumitu liikaa kehenkään tai odota keneltäkään liikoja ja odottelee sitä jotakuta sopivaa, joka sitten ei jätä epäselväksi, että kiinnostaa ja tekee hommia asian edistämisen suhteen. Musta on tullut niin vanhanaikainen ja oon alkanut uskoa täysillä siihen, että parhaimmat suhteet alkaa niin, että mies tekee aluksi "työt" ja naisen tärkein tehtävä on olla oma vastustamaton itsensä. Tällanen ajattelu tekee deittailusta kivaa, koska silloin ei jää haikailemaan niiden tyyppien perään, joista ei kuulukaan. Paitsi ihan pikkusen arkkitehdin perään :)

17 ensitreffiä takana.