Selibaatti?

Olen omaa omaa tunne-elämääni tutkisteltuani päätynyt siihen lopputulokseen, että kun harrastan seksiä seuraavan kerran, se on rakastelua. Minä pakenen seksiin, joten minun on kohdattava pelkoni ja yritettävä luoda yhteys vastakkaiseen sukupuoleen tunteiden, ei kehoni, kautta.

SovinNaiseksi?

Tämän sunnuntain olen viettänyt kiehtovasti talvitakkien ylimääräisiä kangasnyppyjä poistaen ja pohtien, miten mukavaa on kun saan kohta uuden sohvan. Keskiluokkaistuminen suorastaan kohisee korvissani, kun elämässä on aikaa tällaisille asioille ja ne vaikuttavat tärkeiltä. On karmivaa huomata, miten sovinnaiseksi elämä muuttuu yhdeksästä viiteen elämän myötä. Päivän kohokohtia on lounasravintolan valinta ja sisustusratkaisuista kollegoiden kanssa jutteleminen. Tämä koko keskiluokkaistumisen ja sovinnaistumisen prosessi tulee kiteytymään beigeen sohvaan, joka nököttää kohta olohuoneeni nurkassa ja jota tulen rakastamaan.

Kävelin perjantaina harrastuksesta kotiin nuoren miehen kanssa, joka sattumalta asuu samassa talossa kuin minä. Hän osallistui ensimmäistä kertaa harrastukseen ja taisi ihastua minuun jonkin verran. Tätä on nyt tapahtunut harrastuksen piirissä muutaman kerran. Minusta tuntuu kiinnostuvan hieman hiljaisemmat miehet, joiden kanssa en juttele oikeastaan ollenkaan, vaan jotka seuraavat vierestä, kun juttelen intensiivisesti jonkun sosiaallisemman miehen kanssa. Vaikutan varmaan kovin kiehtovalta, koska olen hieman vanhempi, itsevarma ja ilkikurinen, enkä kiinnitä heihin huomiota. Minähän en sitten luonnollisesti kiinnostu heistä, koska he eivät ole tarpeeksi viihdyttäviä makuuni. 

Kävelen siis kotiin tämän nuoren miehen kanssa, joka on juuri valmistumassa arvostettuun ja hyväpalkkaiseen ammattiin. Hän on aivan liian nuori minulle, mutta puheista kuultaa, että hän haluaisi tutustua minuun paremmin ja on mielissään yhteisestä kotimatkasta. Mies on hiljainen, mutta täytän tilan pulinallani ja kun erkanemme eri rappuihin, sanon törpösti " hyvää joulua", kun mies sanoo, että ehkä nähdään pian uudestaan muutenkin kuin harrastuksen parissa.

Elämä hänenlaisensa miehen kanssa olisi turvallista, sovinnaista ja minun mittapuullani tylsää. Laitan jarrut päälle, koska hän herättää pahimman pelkoni: jumittua mieheen, joka tylsistyttää minua. Tämä pelko selittää varmasti 50%:sti, että olen edelleen sinkku.

Minua on ohjannut elämässäni asioiden kiinnostavuus. En ole tehnyt järkeviä tai turvallisia valintoja vaan kulkenut seikkailujen perässä ja keskittynyt siihen, mikä kutkuttaa mielikuvitustani ja haastaa minut. Olen ollut riskinottaja ja tuhlaajatyttö, joka miettii vasta jälkeenpäin, oliko tekemisissä mitään järkeä. Tällainen elämä on ollut kuluttavaa, mutta myös antoisaa. Jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen, etten ole tehnyt kompromisseja esimerkiksi koulutuksessa tai urallani, vaikka kukkaroni ja jaksamiseni ovat olleet koetuksella.

Voisinko muuttaa itseni ja päättää, että myös vähän "tavallisempi" mies voisi olla ihan hyvä kumppaniehdokas ja tuoda elämääni kaivattua tasapainoa ja hyväksyä, että tallainen mies sopii ihan hyvin yhteen kangasnyppyjen poiston ja beigen sohvan kanssa? En oikein tiedä. Se voisi olla hankalaa, kun koko persoonani on rakentunut kiinnostavien ja seikkailumieltäni kiihottavien valintojen tekoon. Vissi tosi on kuitenkin se, että hiljaisemmisissa ja vähemmän sosiaalissa (perkele, tylsissä!) miehissä on paljon enemmän tarjontaa kuin vilkkaissa, sosiaalisissa ja hauskuuttavissa. Jos siis kumppanin löytäminen olisi ensisijainen tavoite elämässäni, minun tulisi antaa heille mahdollisuus. Mieluummin elän kai kuitenkin yksin kuin tylsistyneenä, vaikka sovinnaisuus on beigen sohvan muodossa hiipimässä elämääni.

Tiedän, että tämä blogipostaus antaa minusta aika v****maisen ja nirson kuvan ja tähän voisi kuorossa monikin laulaa, että älä täällä ruikuta kumppanin puutetta, jos ei tavallinen mies kelpaa. Nyt tarvittaisiinkin pätevä tavallisen miehen puolustuspuhe kommentteihin!

Sopivan miehen dilemma ja flirttailun olemus

Ei hätää armon lukijat, en ole lipunut sinkkubloggarin auvoiseen parisuhdesatamaan tai laskeutunut planeetta poikaystävän muun elämän imaisevaan tyhjiöön. Daaliahin nettipulina jatkuu! Viestittelyt jäivät puolin ja toisin. Minä en vakuuttunut siitä, että miestä kiinnostaisi aidosti elämäni ja ajatukseni kroppani lisäksi ja mies ei tainnut haluta tässä vaiheessa vielä miettiä tällaisia asioita. Ei nyt hirveästi kirpaissut, kun hädin tuskin tunsimme toisiamme, mutta aika paljon opin tästä kokemuksesta. Opin, että seksin harrastaminen on aika radikaali asia sellaisen ihmisen kanssa, joka kiinnostaa keskivertoa enemmän ja sitä voisi yrittää vähän viivyttää. Muistin myös, miten tärkeää älyllinen yhteys on minulle ja ymmärsin, että olen varsin surkea näissä tunnepuolen asioissa ja asioista puhumisessa. Vähän siinä sain kuitenkin harjoitusta teidän avustuksella!

Koska minulla on kultakalan muisti ja kaksosen luonne, olen luonnollisesti ehtinyt kiinnostua jo kolmesta uudesta miehestä, tai lähinnä olen jutellut miesten kanssa sillä ajatuksella, että minkähänlaista miestä minä kaipaankaan. Minä en taida itseasiassa edes tietää, millainen mies on minulle on sopiva. Tapaan jatkuvasti erilaisia sinkkumiehiä työni ja harrastukseni kautta, ja kyllähän täällä netissäkin tutustuu uusiin ihmisiin. Tunnen kuitenkin olevani tuuliajolla sen suhteen, mitkä ovat ne ominaisuudet, joita olen etsimässä miehestä. Suomalainen vai ulkomaalainen, rauhallinen vai vilkas, röyhkeän itsevarma vai ystävällisen kohtelias, valmis vakiintumaan vai seikkailuja janoava, kulttuuri-ihminen vai tiedemies?

Koska en tiedä, mitä haluan, niin flirttaan kaikkien minua kiinnostavien miesten kanssa ja testaan viehätysvoimaani. Teini-ikäisenä en osannut lainkaan flirttailua ja parikymppisenä seurustelin, joten olen opetellut tätä jaloa taitoa oikeastaan vasta viimeisen kolmen vuoden aikana. Olen oppinut nauttimaan siitä ja ymmärtänyt flirttailun merkityksen: se on miehen ja naisen (plus LGBT) välistä peliä, jossa testataan älyllistä ja seksuaalista vetovoimaa, ja ehkä sitä minulle haastavaa tunnepuoltakin. Flirttailu ei velvoita ja siitä voi vielä kumpikin turvallisesti vetäytyä ilman sen kummempia sitoumuksia. Olen ihan hyvä flirttailussa, mutta mitä sen jälkeen pitäisi tehdä - en tiedä.

Joopa, joo. Nyt sitten voinkin siirtyä hyvällä omallatunnolla laadukkaiden tv-sarjojen äärelle!

Oopiumi

Tänään on ollut omituinen päivä: mielessäni on myllertänyt ja olen tuntenut itseni harvinaisen aggressiiviseksi. On tehnyt mieli manata syvimpään helvettiin duunipaikka, keskenkasvuiset yhteistyökumppanit ja lyhytnäköinen pomo. Edes salilla ja uimassa käyminen ei ole auttanut tähän mielenmylläkkään ja vielä vähemmän ahdistavan piinaavan zombieviihteen katsominen. Heh, olen tainnut muuttua kaksikymppiseksi testosteronia ja elämäntuskaa uhkuvaksi nuoreksi mieheksi :D

Joko minä olen jonkin todella vahvan kipupisteen äärellä tai sitten pidän tästä miehestä erityisen paljon. Muistan, miten kävin samantyyppisen kokemuksen läpi harrastettuani ensimmäistä kertaa seksiä Nuoren Kollin kanssa. Silloin hullaannuin suin päin ja päästin kaikki suojamuurini alas. Kun mies ei sitten vastannutkaan odotuksiani, huomasin, että kävin läpi erooni liittyviä tunteita; ahdistusta siitä, että toinen ei tunne yhtä vahvasti kuin minä. Luulen, että tästä on nytkin kysymys: käyn läpi joitakin tunnemuistin jälkiä. Tällä kertaa taidan surra kykenemättömyyttäni yrittää löytää yhteys ja luoda tunneside mieheen muun kuin seksin kautta.

Muistan, miten seurustellessani tiesin, ettei suhde johtaisi mihinkään ja tiesin, että meidän pitäisi puhua asiasta ja päättää lopettaa suhteemme. En osannut puhua, enkä osannut kohdata tätä väistämättömyyttä. Sen sijaan pakenin seksiin. Ajattelin, että seksin avulla turruttaisin ahdistukseni ja löytäisin puuttuvan yhteyden kumppaniini. Hetkittäin näin tapahtuikin; silloin, kun en enää ajatellut mitään vaan oli vain minun kehoni ja hänen. Ahdistus katosi mutta vain palatakseen pian takaisin.

Olen aina ajatellut, että suhteeni seksiin on mutkaton, mutta voikin olla, että seksi on minun oopiumini ja turruttajani ja siksi uskallan lähestyä vastakkaista sukupuolta vain sen turvin.

Seksiä liian aikaisin

Minulle on pikkuhiljaa alkanut valjeta sellainen kiistämätön tosiasia, että en ole kovinkaan hyvä romanttisissa suhteissa. En edes tiedä, osaanko luoda merkityksellisiä rakkaussuhteita. Ystävyyssuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessäkin olen taitava, mutta kun puhutaan naisen ja miehen välisistä ei-platonisista suhteista, olen seikkailija ilman karttaa ja kompassia.

En edes tiedä, miten naiset ja miehet tutustuvat toisiinsa ja olen ollut siinä luulossa, että se tapahtuu seksin kautta. Jos minä pidän jostakusta, harrastan hänen kanssaan seksiä, ehkä ensimmäisellä, ehkä toisella tai ehkä kolmannella tapaamiskerralla. En edes tiedä, mitä on tutustua johonkuhun ennen kuin seksi tulee mukaan kuvioihin. En osaa sanoa minä pidän sinusta tai että välitän sinusta muutoin kuin kehoni kautta.

Harrastimme seksiä turkulaisen miehen kanssa ja tästä kohtaamisesta jäi todella outo fiilis. Pidän miehestä ja hän selvästi minusta, mutta tällä kertaa minusta tuntui, että seksi tuli kuvioihin aivan liian pian - enhän edes tunne koko ihmistä! Ehkä tämä tunne johtuu siitä, että tämä mies on mielestäni aidosti potentiaalinen. On paljon helpompaa harrastaa seksiä miehen kanssa silloin, kun on ilmiselvää, että miehen luonne tai elämäntilanne on sellainen, ettei suhde hänen kanssaan olisi muutoinkaan mahdollinen. Nuoren Kollin kusipäisyys tekee hänestä mainion fuckbuddyn ja muusikon henkilökohtaiset ongelmat tekivät hänestä harmittoman intohimon kohteen. Näiden miesten kohdalla pystyn helposti ajattelemaan, että ainoa konkreettinen asia, jonka he voivat minulle tarjota on fyysisten tarpeideni ja halujeni tyydyttäminen.

Mutta entä sitten, kun kohdalla on mies, joka voisi tarjota minulle jotain muutakin kuin seksiä? Silloin se seksi voisi mahdollisesti odottaa? Niin voisi, jos kyseessä ei olisi minunkaltaiseni tumpelo. Ärsyttää ja hävettää.

Mikä siinä seksin harrastamisessa sitten on niin haitallista, jos pitää ihmisestä, vaikka ei tätä hyvin vielä tunnekaan? Tilanne on hankala, koska taidamme olla kumpikin yhtä hämmentyneitä, mitä pitäisi tapahtua seuraavaksi. Olemme harrastaneet seksiä, vaikka hädin tuskin tunnemme toisiamme ja välillämme ei ole vahvaa tunnesidettä. Mitä tässä pitäisi tehdä? Jatkaa seksin merkeissä vai palata seksittömään deittailuun? Omalla kohdallani seksillä jatkaminen ei ole vaihtoehto, koska se saa minut liian hämmentyneeksi. Miehelle seksitön linja on varmasti yhtä hämmentävää, kun kerran jo harrastimme seksiä.

Naiset ja miehet! Jos pidätte toisistanne, malttakaa hetki sen seksin kanssa!