Seksin merkitys

Meillä oli eilen hupaisa keskustelu Nuoren Kollin kanssa. Tiesin hänen deittailleen kuukauden ajan potentiaalista tyttöä ja vaadin deittiraporttia (nämä omat treffit tapahtuu sen verran harvoin, että täytyy udella toisten deiteistä). Nuori Kolli sitten soitti minulle. Mies, joka on ottanut vaarin vinkistäni, etten pidä pikaviestittelystä! Keskustelu meni suunnilleen näin:

D: Pöljä, kun soitat minulle!
NK: No mutta, pitäähän sitä!
D: No kerro.
NK: *Kertoo tytön ammatista jne*
D: *Minä röhönauran tytön naisellisen stereotyyppiselle ammatille ja kerron proffasta*
NK: *Naljailee proffan ammatista ja tekee liian henkilökohtaisia kysymyksiä*
D: Sillä tytöllä pitää olla tosi hyvä huumorintaju, kun kestää sua.
NK: Niin on, mahtava. Mutta nauroithan säkin äsken mun jutuille.
D: Mutta aika usein en naura vaan loukkaannun.
NK: No joo, totta. Kerro lisää proffasta.
D: Se on tosi kohtelias ja hyvätapainen.
NK: Niin, suhun vetoaa tuollainen mies.

Voi kun minä tykkään Nuoresta Kollista, kaiken kokemamme jälkeen. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja uskon, että olen osaltani auttanut häntä pariutumisen tiellä. Olen viimeisen puoli vuotta ollut hänelle erittäin kiva, vaikka olenkin systemaattisesti torjunut fuckbuddy- ja hempeily-yhteydenotot häneltä. Hän oli tavannut tämän tytön jo kerran syksyllä, mutta Nuoren Kollin mukaan aika ei ollut silloin oikea. Luulen, että olemme auttaneet toisiamme kohti toimivampia parisuhdeviritelmiä molemminpuolisella välittämisellä ja hyväksynnällä.

Minua ei ole kovinkaan suuret odotukset proffan suhteen, mutta jo se tuntuu hyvältä, että tutustun potentiaalisiin kumppaneihin perusteellisemmin ja rauhassa. Pari vuotta sitten saatoin tavata nettitreffien kautta useamman uuden miehen kuukaudessa ja treffit jäivät yleensä yhteen tai kahteen kertaan. Nyt tapaan uusia ihmisiä harvemmin, mutta keskittyneemmin. Minuun otti yhteyttä hyvinkin minulle sopivan oloinen ihminen nettideittien kautta, mutta tuntui vaikealta alkaa tutustumaan kahteen potentiaaliseen ihmiseen yhtäaikaa. Pyysin häneltä lupaa ottaa yhteytä myöhemmin, jos tilanne muuttuisi. Toisaalta olisi varmasti tehnyt hyvää alkaa viestittelemään hänen kanssaan, koska silloin en kasaisi liikoja odotuksia proffaan. Tietyllä tavalla kuitenkin nautin siitä, että minulla on edes jonkinlaisia odotuksia ja tunteita jonkun ihmisen suhteen ja että joudun käymään läpi epävarmuuksiani esimerkiksi yhteydenpitoon liittyen.

Kaverini linkitti minulle mielenkiintoisen nettivideon otsikolla "The Other Safe Sex Talk".  Videossa on aiheena se, että mahdollisten sukupuolitautien lisäksi ennen seksin harrastamista voisi olla hyvä keskustella siitä, mitä seksi kullekin tarkoittaa. Onko se tapa luoda syvempi yhteys kumppaniin, hauskanpitoa, aiempien huonojen seksikokemusten nollaamista tai merkki sitoutumisesta.

Jäin videon katsottuani miettimään, mitä seksi on merkinnyt minulle elämäni aikana. Se on ollut haparoiva tapa yrittää tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, yritys luoda yhteys poikaystävään, joka ei ollut henkisesti läsnä, surunlievitystä, hauskanpitoa, ehkä jopa itseni turruttamista. Seksin merkitys voi muuttua ajan kuluessa ja suhteesta toiseen, siksi ei ole minusta yhtään hassumpi ajatus käydä tällaista keskustelua läpi mahdollisen kumppanin kanssa. Joskus sellaisen käyminen olisi säästänyt minut sydänsurulta, etenkin nuoremman Daaliahin. Mutta on minulla hyvinkin miellyttäviä spontaaneja seksikokemuksia, joiden kautta olen tuntenut löytäneeni syvän ja pysyvän yhteyden toiseen ihmiseen. Nuoren Kollin ja minun suhde ja sen omituisen viehättävä dynamiikka taitaa perustua ensimmäisillä treffeillämme kokemaamme yhteiseen yöhön ja epäonnistuneisiin yrityksiin tavoittaa uudestaan tuon yön maaginen tunnelma. Se synnytti kaipauksen toisiimme, mutta samalla, koska emme koskaan osanneet määritellä, mitä tuo seksikokemus merkitsi, ei meistä koskaan tullut oikeita rakastavaisia. Vaikka tosiasiassa luulen, että meistä ei tullu paria, koska Nuoren Kollin huumori on liian piikikästä minun makuuni! Hmph, miten nämä Nuori Kolli -kirjoitukset menee aina tällaiseksi nostalgisoinniksi.

Miehet Helsingistä

Olipa absurdi ilta miesrintamalla. Nuori Kolli raportoi taas Facebookissa deittailukuvioitaan (on suunnilleen samassa vaiheessa kuin minä) ja chattailu päättyi siihen, että Kolli soittaa minulle. Puhhuhuh. Mitä sviddua.

Samoihin aikoihin proffa alkoi viestittelemään. En tiedä, ärsyttääkö häntä, että hän on aina se joka ottaa yhteyttä minuun. Voisin kai aina joskus laittaa viestin, mutta vain joskus! Prinsessa voi enintään heiluttaa kättään tornista ja tiputella välillä nenäliinoja, joihin on kirjattu vaivalla ja hartaudella jokin viesti :)

Tästäkin aiheesta keskusteltiin Kollin kanssa. Hänellä oli sääntönä, että hän voi olla yhteyksissä naiseen enintään kaksi kertaa peräkkäin, mutta samalla sanoi, että naisen viestin laittaminen saattaa ärsyttää. Poikkeus sääntöön on kuulemma:  "Jos toinen on vaan *erityisen* kiva, niin se sit saa ottaa yhteyttä vapaast. Jos se on sillee tilanteen hermoilla. Jos se tietää milloin mulle kannattaa ottaa yhteyttä ja kaipaan sitä, niin saa ottaa vapaasti yhteyttä." Just joo! Pysyn tornissani, koska telepaatiksi en ryhdy. 

Lisäksi törmäsin tänä iltana nettideittipalvelussa tutun miehen profiiliin. Hän on mukana samoissa yhdistyskuvioissa kuin minä olin ja olen edelleenkin Helsingissä. Olen kirjoittanut hänestä blogipostauksen viime toukokuussa otsikolla "Jumala" :D Olin häneen todella ihastunut viime keväänä, jolloin hän vielä seurusteli. En tiedä, millaista olisi tavata hänet nyt kun hän on sinkku.

Missä on Turun miehet!? Ajatuksissa tuntuu pyörivän vain helsinkiläiset miehet.

Minä, sinä, me

Liikaa aikaa koneella, liikaa aikaa ajatella, liian vähän liikuntaa. Mieleni on kuin koira, jota ei ulkoiluteta tarpeeksi. Silloin se alkaa tehdä tuhojaan. En ole kovin hyvä lomailija. Minusta tulee vain levoton.

Olen pitänyt tätä blogia kohta kaksi vuotta ja sitä ennen pidin nettideittailuun keskittyvää blogia muutaman kuukauden. Oman blogin pitämisen ohella on ollut mielenkiintoista seurailla muiden bloginpitäjien elämää. Ihmissuhdebloggaajat katoavat blogikartalta yleensä sen kumppanin löydettyä. Ehkä tämä on merkki siitä, että seurustelevalla ei ole niin paljon aikaa vatvoa asioita, tai ylipäätään tarvetta siihen. Täytyy myöntää, että yksi syy, miksi haluaisin löytää kumppanin olisi se, että silloin elämä ei pyörisi niin paljon itseni ympärillä: olisi joku toinen, olisi me.

Kosketustakin kaipaan siitä syystä, että silloin en eläisi niin ajatuksissani vaan toisen iholla. Keskustelut Nuoren Kollin kanssa ovat käyneet absurdeiksi. Keskustelemme parisuhteista, deittailuista, mutta emme varsinaisesti meistä. Hän vihjaa, minä leikin ymmärtämätöntä ja kuitenkin vatsassani nipistää, kun ajattelen kohtaamisiamme. Kosketuksessa on voimaa. Muisto kosketuksesta on se magneetti, joka vetää meitä toisiamme kohti, vaikka ajatuksemme ovat niin usein epäharmoniassa.

Rakkaus on hyväksyntää. Sen ymmärtämistä, ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen rakkauden arvoinen. Silloin voi rakastaa myös toista epätäydellistä ihmistä.

Törmäsin netissä tähän sympaattiseen häävideoon, joka sai hymyn huulilleni:

Lisää tietoa häistä ja pariskunnasta:  http://www.thestranger.com/seattle/wedding-crasher/Content?oid=17497759

Yhteys

Minulla on omituinen suhde Nuoreen Kolliin. Totesin tämän eilen, kun huomasin chattailevani Kollin kanssa hänen deittailuelämästään. Hän raportoi minulle pyytäneensä treffeille työkaveriaan ja minä tsemppasin häntä, että, jee jee, hyvin menee. Toivon aidosti, että hän löytää itselleen tyttöystävän. On kiehtovaa, miten ihmissuhteet voivat kehittyä. Joku johon, olet ihastunut, ja jopa entinen petikumppani, voi muuntua kaveriksi, jolle toivoo onnea jonkun toisen kanssa. Ystävyys voi kasvaa oudoissa maastoissa.

Nuoren Kollin kohdalla olen joutunut tekemään pohtimaan tietoisesti, mitä aiemmin tekemäni päätös tarkoittaa. En ole antanut hänen tulla käymään Turussa, koska se ei ole tuntunut luontevalta. Tänä vuonna olen kokeillut rajojani ja heittäytynyt tilanteisiin, ja tuntuu siltä, että olen kerännyt riittävästi kokemuksia joksikin aikaa. Tältä vuodelta on jäänyt mieleen erityisesti Pianisti viime keväältä. Hän oli suloinen, vaikka olikin kovin sekaisin. Nautin keskusteluista hänen kanssaan ja hänen kosketuksestaan. Hän on niitä ihmisiä, joihin toivon törmääväni joskus vuosien päästä: nähdä hänet hyvinvoivana ja muistella hymynkare huulilla yhteisiä hetkiämme.

Kohtaamisissa voi olla yllättävää kauneutta. Niiden ei tarvitse johtaa mihinkään, koska jo yhteydentunne toiseen on arvokasta. Kaikista kohtaamisista ei edes pitäisi syntyä suhteita. Olen ymmärtänyt, että vahvin yhteys minun ja miehen välillä syntyy keskustelun kautta. Kauniita ovat olleet ne hetket ja kohtaamiset, joissa olen tuntenut tavoittaneeni toisen sisimmän. Silloin fyysisyys on ollut vain luonnollinen jatke tälle yhteydentunteelle. Olen homo dialogicus, keskusteleva ihminen. Uskon, että tämän ymmärtäminen ja muistaminen auttaa minua eteenpäin minulle sopivan ihmisen tunnistamisessa.

Vaiheilua

Nuori Kolli, tuo viettelevä käärme, laittoi jälleen viestiä ja hetken aikaa jouduin pysähtymään ja miettimään, mitä päätöksessäni pysyminen tarkoittaa: ei enää fuckbuddy-suhdetta vaikka mistään muustakaan ei ole lupausta. Mutta näin se menee, jostain on luovuttava jos haluaa jotain uutta tilalle.

Minulla on sellainen olo, että olen elänyt viimeiset 2-3 vuotta niitä villejä nuoruusvuosia, jotka ovat jääneet minulta aiemmin elämättä. Alle kaksikymppisenä elämäni oli sen verran raskasta perhesuhteiden, omillaan pärjäämisen ja omien epävarmuuksieni vuoksi, että poikiin tutustumiseen ei riittänyt energiaa. Kaksikymppisenä aloitin pitkän suhteen, jota laastaroin suhteessa toiseen mieheen. Sinkkuna olen ollut suunnilleen yhtä kauan kuin olen kirjoittanut tätä ja edellistä blogiani. Tämän ajan olen käyttänytkin sitten tehokkaasti kaikenlaiseen hölmöilyyn. Etenkin viime kesänä jäin muutaman kerran miettimään omaa arvostelukykyäni eräiden seikkailujen jälkeen.

Välilä tuntuu, että elämä etenee vaiheissa, joihin ei voi sen enempää vaikuttaa, vaan jotka on vain elettävä läpi. Joskus nämä vaiheet eivät mene loogisessa järjestyksessä ja pahinta tuhoa tästä seuraa varmasti nuorena naimisiin menneillä ja lapsia saaneilla, joilla tulee jossain vaiheessa vastustamaton tarve päästä viihteelle. Joidenkin meistä on ilmeisesti vain pakko päästä tsekkaamaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot, jotta ei vain jäisi sellainen olo, että on jäänyt jostain paitsi. Osa ihmisistä on tätä kypsempiä: he tunnistavat hyvän tulipa tämä vastaan missä tahansa elämän vaiheessa ja pitävät siitä kiinni. Itse en ole onneksi aiheuttanut sen kummempaa tuhoa kuin muutamia nolostuksen hetkiä itselleni. On minulla ollut kivaakin: ikimuistoisia kohtaamisia ja heittäytymisiä, joita on mukava muistella ja joiden aikana tunsin olevani niin elossa kuin ihminen voi olla.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Sen verran tiedän, että seuraavat vuodet tulevat olemaan hyvin työntäyteisiä. Alan olla vakuuttunut siitä, että perustan ensi syksynä oman yrityksen. Nykyinen työni tähtää siihen ja sellaisen perustaminen on alkanut tuntua realistiselta. Voin kuvitella, että oman yrityksen perustaminen vertautuu monella tapaa lapsen saamiseen. Sitä on hoivattava ja sille on luotava sellaiset olosuhteet, että se voi kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi. Muutaman vuosikymmenen päästä se sitten pitää huolta minusta, kun loikoilen rikkaana osakkeenomistajana jossain lämpimässä. Minussa on herännyt rikastumisen ja menestymisen halu. Haluan jättää oman merkkini tähän maailmaan ja luoda jotain mikä jää elämään. En tiedä, onko outoa, että lihaa ja verta olevan jälkikasvun sijasta haluan perintöni elävän organisaatioiden ja niiden luomien asioiden muodossa.

No niin, sinkkubloggari eksyi nyt aiheesta. Mitä seuraavaksi? Olen kirjoitellut nyt pari viikkoa mielenkiintoisen nettituttavuuden kanssa, tai itseasiassa kyseessä ei ole alunperin nettituttavuus. Asuimme Helsingissä samassa rapussa ja törmäsimme toisiimme silloin tällöin hississä ja kerran pikkutunneilla talomme edessä. Juttelimme muutamia lauseita niinkuin naapureiden kanssa jutellaan. Nyt bongasimme toisemme nettideittipalvelusta ja aloimme kirjoittelemaan. Viesteistä on tullut pitkiä ja on outoa ajatella, että tutustumme toisiimme nyt eri kaupungeista käsin, kun asuimme vuoden ajan muutaman metrin päässä toisistamme! Hän asuu edelleen siinä minun rakastamassani talossa, jossa asuin vielä pari kuukautta sitten.

Jos edellisen miestuttavuuden kanssa tuntui siltä, että miestä ei kiinnostanut juurikaan elämäni tai ajatukseni tai että keskustelut eivät oikein johtaneet mihinkään, niin tämän miehen kohdalla tästä asiasta ei ole huolta. Hän tekee paljon mielenkiintoisia kysymyksiä ja on keskustelevaa tyyppiä ja akateemista uraa luova ihminen, joka tarkastelee asioita monesta eri näkökulmasta. Hän on lähdössä juuri kotimaahansa kuukaudeksi, joten ehdimme tavata vasta ensi vuoden puolella. Tapaamistamme edeltää siis ainakin puolentoista kuukauden kirjoitteleminen. On liian aikaista sanoa vielä mitään suhteen laadusta, mutta dejavu-tunteita tämä asetelma aiheuttaa: kaksi edellistä suhdettani ovat alkaneet samalla tavoin, kirjoittaen.

Nyt on joulukuun ensimmäinen! Joulu tulee, jee! Onko lukijoilla yhtään joulufiilistä?

Nettideittailu one more time

Olen eksynyt jälleen nettideittailun ihmeelliseen maailmaan. Aika paljon tulee juteltua ihmisten kanssa online, mutta kovin usein en ketään tapaa. En myöskään kirjoittele juuri kenellekään, vaan vain vastailen jos joku mielenkiintoinen kirjoittaa minulle. Nettideittailu ja netissä miehiin tutustuminen on ollut ihan kivaa, kun osaan suhtautua siihen nykyään sopivan kepeästi. Kesällä kävin parin miehen kanssa treffeillä, kummankin kanssa jopa kolme kertaa, mikä on minun mittapuullani paljon. Tuntuu, että vasta kolmansilla treffeillä pääsen perille siitä, jaksaisinko viettää miehen kanssa enemmänkin aikaa.

Toisaalta, olen aina ollut sitä mieltä, että loppujen lopuksi ihmisestä saa melko paikkaansapitävän käsityksen jo ihan kirjoittelun ja muutaman kuvan perusteella. Olen tavannut netin kautta varmaan yli 20 miestä, eikä mies koskaan ollut ratkaisevasti erilainen kuin kirjoitellessa. Jopa sen fyysisen vetovoiman voi mielestäni aistia jo tekstin ja kuvien tasolla. Tutustuin Nuoreen Kolliin netissä ja jo ensimmäisen illan viestittelyssä oli samaa intesiteettiä kuin fyysisissä kohtaamisissamme.

En ole näistä nettimiehistä jaksanut juurikaan kirjoitella, kun sitä mieluummin kirjoittaa vasta kun on jotain konkreettista raportoitavaa ja koska en nykyään juurikaan vaivaa päätäni näillä treffailuilla ja mieskuvioilla. Ne menevät omalla painollaan. Yhden miehen mielen taisin pahoittaa, kun en viikon kirjoittelun jälkeen halunnutkaan enää pitää yhteyttä. Toisen miehen kanssa olisin mielelläni jatkanut tapailua, mutta hän ei enää pitänytkään yhteyttä. Näin nämä menee, ja näissä asioissa minun mielestäni kumpi tahansa saa vetäytyä milloin vaan, ja se on ok.

Olen kirjoitellut muutaman päivän miehen kanssa, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hän on lukija. Lukee siis paljon kirjoja ja ollaan kirjoiteltu jonkin verran niistä. Hän kirjoittaa todella hyvin. Verbaalikko, joka on myös syvällinen ja mukavan- ja positiivisenoloinen. Mies minun makuuni, koska niin, sanoilla ja älyllähän minut on aina hurmattu. Mies lähetti minulle kuviaan, koska hänen profiilinsa on kuvaton ja tekstiäkään siinä ei ole lainkaan. Miltä paljon kirjoja lukevan miehen voisi olettaa näyttävän? Ehkä hieman huonoryhtiseltä ja nörtimmältä kuin keskivertomies? No mutta, tällä miehellä on treenattu kroppa sikspäkkeineen ja kaikkineen. Sellainen "Anteeksi, kun kuolaan" -kroppa. Eikö tässä vielä kaikki. Kyllähän tästä maailmasta löytyy fiksuja ja komeita verbaalikkoja, mutta tällaisen miehen pitäisi vielä tykästyä minuun. Tämä mies vaikuttaisi tykästyneen, vaikka profiilikuvastani näkee, että omassa kropassani on vielä paljon työmaata ja kuvauksessakin toin esille, että en ole mallin mitoissa. Hänen mukaansa naisen tulisi olla tällainen, minunkaltaiseni. Hämärää. 

Huume

Hormonit ovat kiehtovia, ja nimenomaan kehon itsensä tuottamat hormonit. Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta aihe jaksaa edelleen kiinnostaa. Hormonit ohjaavat sekä käyttäytymistämme että tunteitamme. Ne selittävät, miksi stressaantunena on paska fiilis, miksi valoisina kesäöinä on vaikea saada unta, miksi urheilun jälkeen tunteen itsensä maailman valtiaaksi ja miksi toisen ihmisen kosketus tuntuu niin hyvältä. Mielihyvähormoneihin koukkuuntuu ja kun joku asia saa olosi erityisen hyväksi, alat kaipaamaan tuota asiaa. Haluat lisää ja jos et saa heti uutta annosta, alkavat vieroitusoireet.

Olen jo alkanut toipua Nuoren Kollin minulle sunnuntaina aiheuttamasta oksitosiinihuumasta. Jos toissayönä minulla oli vielä tarve lähettää Kollille höttöinen "kaipaan sinua" -viesti, niin nyt jäljellä on enää kutina vatsanpohjassa. Haluan lisää, mutta en enää välttämättä juuri Nuorelta Kollilta. Oksitosiinia ei turhaan kutsuta kiintymyshormoniksi, sillä se saa sinut ajattelemaan, että juuri tämä ihminen on erityinen.

Lueskelin mielenkiintoista artikkelia (Oxytocin, Fidelity and Sex) oksitosiinin vaikutuksista. Ryhmälle miehiä oli tehty testi. Osa miehistä oli onnellisessa parisuhteessa ja osa miehistä oli sinkkuja. Miehille annettiin oksitosiinia sisältävä nenäsuihke ja viehättäväksi luokiteltava naistutkija lähestyi heitä. Ne miehet, jotka olivat parisuhteessa pyrkivät pitämään suuremman etäisyyden naiseen kuin sinkkumiehet. Näin tapahtui kuitenkin ainoastaan oksitosiinisuihkeen antamisen jälkeen. Oksitosiinia erittyy kosketuksen ja seksin myötä, ja ilmeisesti juuri oksitosiini saa miehen pitämään etäisyyttä muihin naisiin. Mikä on siis tehokkain tapa varmistaa miehen uskollisuus? Säännöllinen läheisyys. Kun nainen varmistaa, että miehen veressä on jatkuvasti riittävästi oksitosiinia, hänen ei tarvitse pelätä pettämistä. Hieman kyllä mietityttää tuossa tutkimuksessa se, että varatut miehet pitivät etäisyyttä viehättävään naiseen vain suihkeen jälkeen. Erittyykö oksitosiinia vain oman puolison välittömässä läheisyydessä? Kun ei olla enää käsi kädessä, niin vain oksitosiinisuihke muistuttaa sitoumuksesta?

Samassa artikkelissa kirjoitetaan myös oksitosiinitason nopeasta tippumisesta ja sen tuomasta ahdistuksesta. Tämä saattaa olla, joillekin ihmisille niin tuskallista, että se jopa estää kiintymisen. Itse taidan kuulua tähän ryhmään. En voi kuvitella harrastavani seksiä Nuoren Kollin kanssa joka viikko, koska tarvitsen vähintään viikon pari edellisestä kerrasta toipumiseen. Orgasmissa oksitosiinia erittyy erityisen paljon ja siksi pudotuskin on suurempi. Paijailu ja lähekkäin oleminen sen sijaan takaavat tasaisemman oksitosiinin tuotannon. Tässä on siis selitys sille, miksi ei kannata välttämättä hypätä saman tien sänkyyn, jos ei halua aiheuttaa ahdistusta itsessään tai toisessa.

Miksi sitten seksillä on usein suurempi vaikutus naiseen kuin mieheen? Ilmeisesti estrogeeni vahvistaa oksitosiinin vaikutuksia ja testosteroni vaimentaa. Naiselle hyvä seksi (lue: orgasmi) on kuin laitettaisiin heroiinia suoraan suoneen, mutta miehelle kokemus on pikemminkin leppoisaa pilven pössyttelyä. Vieroitusoireetkin ovat sen mukaiset. Mies tarvitsee pidemmän vaikutusajan koukuttuakseen, kun taas nainen voi olla myyty yhdestä kerrasta. Hyvillä rakastajantaidoilla varustettu mies voi saada naisen lankeamaan itseensä ennätysvauhdilla. Varjopuolena vain on se, että näin nopeasti kiintynyt nainen voi olla hyvin arvaamaton, suorastaan skitso.

Nuori Kolli on siis kuin huumetta minulle, extacy-nappi kielen alla, kannabis-lehti pikkuleivässäni. Kummasti tätä toleranssiaan pystyy näköjään kuitenkin parantamaan ihan vain puhtaalla järkeilyllä. Jotain hyötyä epäromanttisuudesta.

Panokaverisuhde ja haikailun aikaikkunat

Vaikuttaa siltä, että saatamme lipua Nuoren Kollin kanssa säännöllisempään panokaverisuhteeseen. Usein puhutaan siitä, miten panokaverisuhteessa on pidettävä tunteet ja fyysinen puoli erillään toisistaan. Toiseen ei saa ihastua, eikä elätellä toiveita siitä, että suhde muuttuu joksikin muuksi. Minusta tämä on melko mahdotonta. Itseasiassa olen sitä mieltä, että juuri ajatus siitä, että tämä saattaisi muuttua joksikin muuksi tuo panokaveri-suhteeseen sen vaatiman jännitteen ja tekee siitä ylipäätään mielekästä. Minunkaltaiseni naisen kohdalla. Ei kaikkien.

Olen huomannut Nuoren Kollin kanssa tietynlaisen kaavan. Tapaamme ja noin viikon ajan tapaamisen jälkeen oksitosiinit jylläävät kehossani. Se huutaa: Tämä mies sai olosi niin hyväksi, että hänen pitäisi olla kiinteä osa elämääsi. Hän on potentiaalisesti hedelmöittänyt sinut ja hänen pitäisi olla pitämässä huolta jälkikasvusta. Kaksi vuotta sitten näiden hormonien jälkimainingit tekivät oloni kurjaksi ja epätoivoiseksi. Asiat ovat muuttuneet. En nykyään jaksa murehtia ja pystyn erottelemaan toisistaan hormonihuurut ja todellisuuden. Tiedän, että viikossa kehoni ja mieleni rauhoittuu.

Tapaamisten hinta on siis jonkin aikaa kestävä haikailu. Kuitenkin juuri tämä haikailu tekee panokaverisuhteesta jännittävän. Oli aika jolloin pidin Nuorta Kollia totaalisena ääliönä. Silloin minun ei tehnyt mieli tavata häntä ollenkaan. Nyt kun pidän häntä vähintään hyvänä tyyppinä ja hetkittäin jopa potentiaalisena seurustelukumppanina, saan seksistä paljon enemmän irti. Tunteita on mukana sen verran, että seksi on intiimiä ja intensiivistä.

Nuori Kollikin haikailee välillä minun perääni. Yleensä silloin kun edellisestä tapaamisesta on kuukausia. Hänellä on romanttiset hetkensä. Tähän mennessä emme ole koskaan haikailleet toistemme perään samaan aikaan. Syynä se, että minä haaveilen hänestä heti tapaamisen jälkeen ja hän vasta paljon myöhemmin. Suhteemme jännite perustuu osaltaan siihen, että on mahdollista, että jossain vaiheessa olemme romantiikannälkäisiä yhtä aikaa. Tähän on nyt suurempi todennäköisyys, koska ajattelen hänestä ylipäätään myönteisemmin.

Pohjimmiltani olen kuitenkin vapaa. Vapaa ihastumaan kehen vaan, milloin vaan.

Kainalodomina

Viikonloppu jälleen plakkarissa. Matkalla kohti Turkua. Nyt viikonloput tulee vietettyä melkeinpä Helsingissä, kun minulla on siellä vielä kämppä ja kaverit ja juttuja mitä hoitaa. Löysin Turusta jo uuden kodin, mutta muutan sinne vasta lokakuussa. Uusi kämppä on kiva. Kaksio seitsemännessä kerroksessa puistonäkymällä. Turun vuokrataso on edullinen, siis todella edullinen. Sain kaksion keskustasta samalla hinnalla kuin Helsingissä saisi... ei mitään. Turku loksahtelee kohdalleen.

Perjantaina osallistuin edellisen työpaikan järjestämään seminaariin. Se oli onnistunut. Olemme jättäneet jälkemme. Lukioaikainen kaverini tuli yöksi. Muistan kun neljä vuotta sitten olimme molemmat musertuneita. Minä olin tuusannuuskana juuri päättyneen seitsenvuotisen suhteen jälkeen. Häneltä oli kuollut perheenjäsen. Nyt olemme kumpikin tasapainossa ja huolettomia. Elämä, se ei petä. Ystävyys kantaa.

Lauantaina lähdin Kotkaan. Tapasimme pitkästä aikaa. Minä ja kaksi yliopistokaveriani, joihin tutustuin tasan kymmenen vuotta sitten. Paljon on muuttunut ja paljon on aivan kuin ennen. Kymmenen vuotta sitten olin seurusteleva parikymppinen. Nyt olen teinivuosiaan elävä kolmekymppinen. Kaverini on nyt kahden lapsen äiti. Toisen kaverin elämä on melkein ennallaan.

Tänään kävin salilla ja siitä jäi taas hyvä mieli. Endorfiinit laukkaa. Pääsin vielä oksitosiini-apajillekin. Nuori Kolli tuli käymään. Tämä tapaaminen oli huvittava. Kolli halusi kokeilla jotain uutta, antaa minun olla dominoivampi. Minä sitten tein parhaani, mutta eihän Kolli voi mitään viiksikarvoilleen. Arvasin Kollin ottavan ohjat käsiinsä aiemmin tai myöhemmin ja mielihyvin annoin hänen tehdä niin. Nautin hänen seurastaan juuri tästä syystä - minun ei tarvitse johtaa. Kerrankin. Se on hyvin rentouttavaa. Kolli kutsui minua "kainalodominaksi"  jossain vaiheessa, kun en vain jaksanut pysyä roolissa.

Viikonloppu kuitattu - kohti seuraavaa viikkoa.