Kumppanuus

Heinäkuu on hikisen kuuma ja loma lipuu eteenpäin. Viikonpäivät menevät sekaisin ja ohjelmassa ei ole oikeastaan mitään. Syömme, käymme kävelyllä ja ostoksilla, rakastelemme, katsomme sarjoja ja elokuvia, tapaamme kummankin puolen sukulaisia. Ärsyynnymme toisiimme ja hetken päästä jo unohdamme, mistä kinastelimme. Höpsötämme ja katsomme toisiamme silmiin lattialla makoillen.

Joku aiemmin kommentoi, että et sinä nyt kovin rakastuneelta vaikuta. Sika vastasi puolestani postauksessaan ja puhui siitä, ettei rakastumisen tunne ole se tärkein vaan yhdessäolon tuoma hyvä tunne.

Rakastuneena elää illuusiossa ja näkee vain toisen hyvät puolet. Kun näkee toisen huonot puolet ja haluaa silti olla yhdessä, silloin ei ole rakastunut, vaan kyse on jostain muusta: vapaaehtoisesta sitoutumisesta, valinnasta.

***

On keskikesä ja koko Suomi on tauolla, mutta aivoni raksuttavat. Ne miettivät tulevaa. Luen kirjoja ja tutustun kilpailijoiden tuotteisiin. Noin vuosi sitten kirjoitin työhakemusta nykyiseen työhöni ja haaveilin siitä, mitä työ voisi tuoda tullessaan. En niinkään itse työstä vaan niistä tulevaisuuden näkymistä, joita se lupaili. On pakko myötä, että pelottaa. Pelkään, että rikon itseni. Mutta mitäpä ihminen voisi tehdä, jos antaisi tämän pelon hallita itseään. Niin moni voi ihmisen rikkoa: rakkauskin.

Luin kirjaa yrittäjyydestä, jossa lupailtiin, että optimisti ja realisti pärjää hyvin yrittäjyydessä, pessimisti ei. Olen muutaman kerran nenilleen saanut optimisti, jossa on nyt toivottavasti sopiva määrä realistia, ja pessimistiä muutaman harmaan hiuksen verran - ne sekoittuu vaaleanruskean kuontalon sekaan.

***

Olen asunut kohta vuoden Turussa ja tätä vuotta ovat leimannut kumppanuudet. Olen etsinyt kumppania vuosikaudet ja nyt sen vonkaleen löysin, mutta samana vuonna tuli ajankontaiseksi yhtiökumppanien etsintä. Olen vokotellut muutamia ja minua on vokoteltu. Kenen kelkkaan lähteä? Yhdellä on liikaa temperamenttia ja siksi huono maine. Toisella on vielä etsikkoaika meneillään. Kolmas on jo uransa ehtoopuolella. Parin kuukauden sisällä on löytynyt ne mahdollisesti sopivat kumppanit: ennakkoluulottomia, lahjakkaita ja mukavia ihmisiä, joiden kanssa olisi mukava kokeilla yhteistyötä.

***

Yksin on raskasta yrittää ja siksi kumppanien löytäminen on tärkeä asia. Vain toisen ihmisen kanssa voi pallotella ideoita. Kannustusta ja tukea voit saada vain toiselta ihmiseltä.

Miehen osa

Luin tutkimustuloksesta, jonka mukaan kotitöitä tekevien miesten tyttäristä kasvaa kunnianhimoisia. Minun isäni teki kotitöitä, jopa suurimman osan niistä, samalla kun äitini loi uraa. Ehkäpä tämä selittää, miksi minusta on täysin luontevaa, että miehen tehtävä on tukea minua tavoitteideni saavuttamisessa.

Itsekeskeistä? Varmasti. On kuitenkin miehiä, jotka mielellään ottavat tämän roolin ja onnekseni vaikuttaa siltä, että minun mieheni on juuri tällainen mies. Ei niin, etteikö hän itsekin tekisi töitä, mutta hän tuntuu hyväksyvän, että tässä parisuhteessa minä olen se, joka omistautuu työlle ja siihen liittyviin projekteihin enemmän kuin hän ja että minun projektini ovat henkisesti kuluttavia  ja vaativat aikaa. Hän on koti-ihminen ja tuntuu nauttivan siitä, että voi pitää jostakusta huolta.

Miehen halua tukea lisää varmasti se, että myös hän on innoissaan siitä mitä tavoittelen. Hän on kiinnostunut samoista asioista kuin minä ja lukee ammattikirjallisuutta, jota haalin itselleni. Hän on minun tukiverkkoni. Minun on tietenkin osoitettava jatkuvasti kiitollisuuteni tästä tuesta, enkä voi tehdä sitä virhettä, että ottaisin hänet itsestäänselvyytenä.

Planet Boyfriend

Oho. Se tapahtui minullekin. Pienet tontut ei päivitäkään blogiasi sillä aikaa kun huitelet Planeetta Poikaystävällä. Netissä ja läppärillä vietetty aika on niin vähäistä, ettei tänne tule naputeltua päivityksiä.

Mitä se elämä nykyään sitten on? Se on beigeä ostoskeskuselämää, wuahhahahhahhhaaa... tai jotain sinne päin. Elämän mukavuudet nousee ilmeisestikin tärkeämpään rooliin seurustellessa. Syödään ja nukutaan hyvin, ei roikuta öitä ties missä jne jne. Ei minulla ole oikeastaan valittamista. Niin kauan kuin saan säännöllisesti seksiä, ei riidellä liian usein ja en joudu kuuntelemaan liikaa nalkutusta, kaikki on fine, tai siis parempaa kuin sinkkuillessa.

Yksi mahtava juttu tässä seurustelussa on, että toisen kanssa tulee katsottua paljon enemmän elokuvia, televisiosarjoja ja lyhäreitä. Aika ei huku nettiselailuun vaan katsotaan tuntitolkulla laatuohjelmaa. Miehellä on hyvä maku ja hyvät valikoimat katsottavaa. HBO ja Netflix (amerikkalaisella valikoimalla) on mainioita myös.

Mies on sillä tavalla aika omistautunut, suhteelle ja minulle, ehkä enemmänkin kuin minä, mutta kyllä minäkin aina välillä panostan. Hukkaannun vaan ehkä vähän useammin omiin juttuihini. Kyllä tämä juttu ihan hyvin on tasapainossa. Minä ärähdän välillä miehelle, jos hän turhankintarkkana yrittää syyllistää jostain tarpeettomasta, arkisesta asiasta, johon kiinnijääminen on mielestäni liiallista nipottamista. Mies ei ole aina niin easygoing-tapaus, mutta hän tuo elämääni sitä kaivattua tasapainoa.

Toisella puolella

Etteikö tuoreesta suhteesta löytyisi valittamisen aihetta? Aion todistaa tämän vääräksi. Mies on ihana, yhdessäolo on ihanaa. Mutta onhan se myös ihan hemmetin intensiivistä. Yhteisen viikonlopun jälkeen olet rättipoikkiväsynyt unen puutteen ja ignooratun taudinpoikasen vuoksi. Yhdessä ja erikseen vietetyn ajan suhde onkin varmaan yksi kinkkisimpiä asioita uuden suhteen alkaessa. Haluaisit olla yhdessä koko ajan, mutta on myös hoidettava omia asioita ja levättävä. Onneksi meitä on kaksi yhtä väsynyttä.

Hurjan nopeastihan nämä asiat voivat tapahtua. Laitoin ensimmäisen viestin miehelle tasan kaksi viikkoa sitten, viikko sitten tapasimme ensimmäisen kerran, nyt kumpikin on poistanut oma-aloitteisesti profiliinsa nettidettipalvelusta. Tämä on nopeasti ottaen huomioon, että kumpikaan meistä ei ole seurustellut vakavasti viiteen vuoteen.

Tulee olemaan jännittävää seurata omia ja toisen kokemuksia ja tunteita. Miten suhde etenee, kun kumpikaan ei ole keskenkasvuinen, epävarma teini tai kaksikymppinen ja kumpikin on ehtinyt oppia elämästä ja suhteista yhtä sun toista ja valinneet toisensa nopeasti ilman sen kummempia pelailuja. Ennustan vähäistä draamaa :p