Rakkaus

Rakastelimme eilen, ja mies sanoi:
"Olet ihana. Minä rakastan sinua. Haluan tehdä sinut onnelliseksi."
Olen onnellinen ja rakastan.

Barbiturate Love

Jos viikonlopun jälkeen ahdisti, niin eipä ahdista enää. Olen kyllä niin pihkassa. Mies on huomaavainen, seksikäs, hassu ja kaikkea muuta mahdollista. Seksi on niin hyvää ja paranee vain. Luulisi joutuvansa tekemään kompromissin jollain alueella, kun hyvä tyyppi tulee kohdalle, mutta ei, tätä miestä voisin panna lopun ikääni. Hmm... ketkäs tutut tätä blogia lukikaan... :p

Formula

Luulenpa, ettei minulta lopu blogitekstit kesken, vaikka olenkin vaihtamassa suhdestatusta. Ylianalysoiva ja tarkkaileva (myös itseäni) mieli on ja pysyy. Nyt jäin pohtimaan, keihin ja milloin rakastumme. Luin vähän aiheesta ja artikkelit tuntuvat vahvistavan omat tuntemukseni: rakastumme ihmiseen, jonka koemme samanlaiseksi, mutta samalla itseämme täydentäväksi, hetkenä, jolloin kaipaamme elämäämme muutosta.

Voin allekirjoittaa yllä kuvatun. Olen rakastumassa ihmiseen, jolla on hyvin paljon yhteistä kanssani: samantyyppinen sosiaalinen tausta, samanlainen koulutustaso, samantyyppiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet, reflektoiva mieli, keskustelevuus ja avoimuus. Meissä on myös eroja, jotka taidamme kokea toisiaan tukevaksi. Minä olen extrovertimpi, seikkailunhaluisempi ja menevämpi. Mies on omiensa sanojensa mukaan sosiaalinen jännittäjä. Hänelle voi olla helpottavaa löytää kumppani, jolle sosiaaliset tilanteet, uusien ihmisten kohtaaminen ja yllättävät olosuhteet ovat vaivattomia ja joka voi ottaa niistä vastuun. Voin myös houkutella hänet kokeilemaan uutta. Mies taas on minua herkempi ja mutkattomampi tunteidensa ilmaisemisessa. Minun on ollut vaikea puhua tunteistani parisuhteessa ja koen helpottavaksi sen, että toinen klaaraa tämän puolen ja osaa johdatella minut siihen. Muutosta meistä on varmasti kaivannut molemmat oltuamme niin pitkään sinkkuina.

Olen nyt saikulla. Flunssa menköön pian ohitse. Ei tässä ehdi sairastamaan!