Neljännet treffit

Nyt voi tuulettaa: Daaliah on ollut ensimmäisillä neljänsillä treffeillä sitten viiden vuoden takaisen sinkkuuntumisen! Tämän kunniaksi saatte yksityiskohtaisen treffiraportin.

Tapasimme eilen lähellä proffan uutta asuntoa ja käppäilimme lounaalle ravintolaan, jossa tarjottiin herran kotimaan ruokia. Neljänsillä treffeillä treffikumppanin tuntee jo aika hyvin, joten yhdessäolo tuntui luontevalta. Juttelimme paljon proffan työkuvioista, sillä hän on käymässä läpi aika pahaa urakriisiä ja pohdimme mitä vaihtoehtoja hänellä on. Proffan kanssa on ilo jutella, sillä hän on fiksua seuraa. Välillä hän on hyvinkin "socially awkward", mutta tässä vaiheessa ainakin koen sen vain suloiseksi ja höpsöksi piirteeksi.

Lounaan jälkeen kävelimme proffan uudelle asunnolle ja sepä onkin todella mukava asunto! Jopa mukavampi kuin aiemmat asuntomme Meilahden talossa. Proffan työkaveri lähti ulkomaille töihin ja proffa muutti nyt tämän ihmisen asuntoon. On kiva huomata, että meillä on hyvinkin samanlainen maku asumisen suhteen, klassinen ja luonnonläheinen. Höpöttelimme sohvalla ja proffa halusi "kokeilla" harrastustani. Hän on hyvin kiinnostunut puhumiseen liittyvästä kiinnostuksen kohteestani, joten pidin hänelle ohjatun session, jossa hän pääsi kokeilemaan taitojaan tässä lajissa. Hyvin hän klaarasi.

Siinä sitten istuskelimme ja välillä proffa laittoi kätensä selkänojalle taakseni. Jossain vaiheessa proffa kysyi, että mitäs nyt tehdään? :D Hieronta? Eiköhän se nyt ole itsestään selvää, että jos neljänsillä treffeillä tavataan jomman kumman kotona, niin ajatuksena ei ole vain sohvalla istuskelu. Suutelimme vihdoin. Ja daadadadaa - harrastimme seksiä. Proffa oli kovin innokas ja itse olin pikemmin sillä mielellä, että eihän tässä ole mikään kiire. Proffalla on ehkä ollut vähän pidempi tauko kuin minulla tällä saralla. Seksistä jäi hyvä mieli. Se oli jännittävää, tyydyttävää ja myös hellää, ja miten hyvältä tuntuikaan olla miehen kainalossa. Mikään ei vedä vertoja sille rentoutuksen muotona. Juttelimme hieman siitä, mitä seksin harrastaminen merkitsi ja olimme molemmat sitä mieltä, että "let's not jump into conclusions". Proffalla on kahdet treffitkin sovittuna ensi viikolle kahden eri nettideittinaisen kanssa! :D

Lähdimme lopulta proffan kämpältä seikkailemaan proffan uusiin kotimaisemiin ja eksyimme läheiselle lähiöalueelle. Juttelimme niitä näitä ja puheltiin aikataluistamme seuraavien viikkojen aikana. Sitten lähdin bussilla kohti kaverin tupareita. Proffa kyseli, kuinka kovasti halusin lähteä bileisiin, mutta koska olin tullut Helsinkiin nimenomaan kyseisten juhlien takia, en aikonut jättää niitä väliin.

On mielenkiintoista huomata, miten paljon olen muuttunut 12 vuoden aikana. Olen ollut kaksikymppisenä lähes identtisessä tilanteessa. Harrastin seksiä miehen (eksäni) kanssa, josta pidin paljon, mutta joka edelleen deittaili muita naisia. 20-kymppisenä olin tässä tilanteessa täysin rikki ja mustasukkainen ja halusin tehdä selväksi, että emme voi olla muuta kuin kavereita, koska miehen olisi mielestäni täytynyt tietää välittömästi, haluaako hän minut tyttöystäväkseni. Nyt ajattelen hyvin eri tavalla. Hyvä seksi toi samantapaisen kiintymyksen tunteen kuin 12 vuotta sitten, mutta omistushalun ja mustasukkaisuuden sijasta koen, että nyt olemme syventäneet suhdettamme tällä saralla ja todenneet, että myös suhteen fyysinen puoli toimii. Seksin ei tarvitse merkitä sen enempää. En pitänyt täysin kiinni päätöksestäni, että harrastaisin seksiä seuraavan kerran kun se olisi "rakastelua", mutta harrastin seksiä kuitenkin ihmisen kanssa, josta olen aidosti kiinnostunut ja josta aidosti välitän. Yksi minua mietityttänyt asia oli se, onko välillämme riittävää fyysistä vetovoimaa ja kemiaa ja nyt tiedän, että sitä on.

Oksitosiinin hiipuessa vähitellen kehosta, reaktiona on aina väistämättä lievä laskuhumala. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kehoni hormonit tasoittuvat hyvin pian ja ettei minun tulisi tehdä liian suuria päätelmiä tuntemuksistani muutama päivä seksin jälkeen. Liiallinen kiintymisen tunne kaikkoaa ja epätoivoinen tarve tietää tarkalleen "minne suhde on menossa" haipuu. Asiat kulkevat omalla painollaan. Jos olemme toisillemme sopiva pari ja molemmat toivoo suhteen etenevän, se etenee. Tänään proffalta tulikin taas kuulumistenkertomisviesti ja oli mukavaa, ettei hän viitannut millään tavalla harrastamaamme seksiin. Se oli merkityksellistä ja suhdettamme syventävää, mutta olisi tuntunut banaalilta antaa sille tiettyjä sanallisia määreitä tai merkityksiä. Seksi on loppujen lopuksi suhteen muodostumisen kannalta hyvin arkinen asia, vain osa kokonaisuutta, omalla kohdallani kuitenkin niin tärkeä osa, etten voisi ilman sen toimivuutta viedä suhdetta eteenpäin. Säännöllinen seksielämä on, myönnettäköön, ykköshaaveeni tällä hetkellä. Voin kuvitella sen osaksi suhdettani proffaan ja tämän selville saaminen teki näistä erittäin hyvät neljännet treffit.

Kuningatar

Aina välillä kauhistun omaa vallan- ja kunnianhimoani. Se nousee pintaan silloin, kun olen asettanut itselleni jonkin päämäärän. Aina taitoni tai motivaationi ei ole riittänyt siihen, että olisin saavuttanut kyseisen tavoitteen, mutta aina välillä härkäpäisyyteni vie minut sinne minne haluan. Nyt kun olen pyöritellyt mielessäni bisnesideaani, Napoleon-kompleksi heräilee aina säännöllisin väliajoin: kukaan ei voi pysäyttää minua!

Olen viimeisen puolen vuoden aikana seurannut kahta hyvin voimakastahtoista naista, jotka ovat molemmat hyvin päämäärätietoisia ihmisiä. Heissä on paljon samaa, mutta niin paljon eroavaisuuksia, etteivät he voi sietää toisiaan. Suurin ero näiden kahden kanssa on se, että toinen etenee kyynärpäätekniikalla, toisia tieltään ja alaspäin puskien, hajota ja hallitse -tekniikalla. Toinen tekee toisille ihmisille palveluksia ja väläyttelee uusia mahdollisuuksia ja voittaa heidät puolelleen hurmaavalla persoonallaan. On tietenkin ilmiselvää, kumpaa naista arvostan enemmän.

Olen pohtinut paljon omaa johtajuuttani ja tapaani viedä asioita eteenpäin. Olen aiemmin sortunut jyräämiseen, mutta olen mielestäni kehittynyt vuosien mittaan parempaan suuntaan. Uskon ihmisten kuuntelemiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Haluan voittaa ihmiset puolelleni. Jos oman tahtonsa puskee väkisin läpi, on suuressa vaarassa "menettää" ihmiset, joiden kanssa tekee yhteistyötä. Saat ehkä tahtosi läpi, mutta kyseiset ihmiset eivät enää mielellään tee yhteistyötä kanssasi, mikä kostautuu jatkossa.

Johtajana naisen on otettava vahvatahtoisen, mutta lempeän kuningattaren rooli.

Rakkauselämässäni olen leikkinyt prinsesssaa. Mutta nyt tämä rooli on alkanut kyllästyttämään. Vetäisin palmikon nutturalle, leväytin tornin oven selälleen ja harpoin puolimatkaan proffan luo. Näemme lauantaina ja prinsessa saa tehdä tilaa femme fatalelle!

Yhteensopivat

Sika Mieheksi kirjoittaa blogissaan, miten paljon arvokkaampia vapaus ja vapaa-aika ovat rahaan verrattuna. Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Vaikka koenkin työni merkitykselliseksi ja mielekkääksi, se syö naista. Rahalla upgreidattu elämä, hyvä ruoka tai tavarat eivät korvaa tätä oravanpyörää, jossa omia tuntemuksia ei ehdi jäädä kuulostelemaan tai pitämään huolta itsestään ilman, että sekin tuntuisi suoritteelta - yritykseltä viettää vähäisen vapaa-aikansa niin, että jaksaisi töissä. Ei työn pitäisi olla elämän keskipiste. Muistelen jopa kaiholla burnout-vuottani 2012, jolloin en gradun lisäksi tehnyt oikeastaan muuta kuin hengasin kavereiden kanssa kaupungilla.

Yrittäjyys tulee tekemään elämästäni hyvin työntäyteistä, mutta silloin minulla on ainakin vapaus päättää aikatauluistani. Jos väsyttää, voin nukkua puoleen päivää, jos tilanne sallii, voin ottaa muutaman päivän vapaan keskellä viikkoa. Voin luoda omat tavoitteeni ja oman rytmini niiden saavuttamiseksi. Uskon, että tämä yrittäjyyden joustavuus sopii minulle paremmin kuin tasaisen tappavat aamuherätykset ja puuduttava rutiini, vaikka päivät olisivatkin usein pitkiä.

Tänään minulla oli pitkästä aikaa järjestää koti ja ottaa hieman rennommin. Huomenna lähden taas työmatkalle, mutta sekin on mukavaa vaihtelua rutiineihin. En ole käynyt Tanskassa vuosiin ja ohjelma ei ole niin kiireinen, ettenkö ehtisi nauttia vähän turistitunnelmistakin.

Kävin tällä viikolla nettitreffeillä turkulaisen miehen kanssa, joka oli todella kiva, mutta ei lainkaan minulle sopiva. Olisin pitemmällä tähtäimellä tuntenut itseni todella holtittomaksi tämän säntillisen ihmisen rinnalla. Kaipaan myös vakautta, mutta olen kuitenkin pohjimmiltani spontaani seikkailijaluonne ja arvaamatonkin.

Nuori Kolli seurustelee! :) Olen kuullut raportteja pitkin matkaa ja tuntuu, että Kolli on löytänyt itselleen sopivan kumppanin: naisen, joka ei loukkaannu hänen vittuilustaan ja härskeistä vitseistään.  Ei kukaan meistä ole toivoton tapaus, tarvitaan vaan yhteensopiva vastinkappale, oikeanlainen elämänvaihe ja vastaanottavainen sydän - ja Daaliah valmentajaksi ;)

Proffa haluaa edelleen tavata. Hän yrittää murtaa muurin, jonka olen rakentanut kolmansien treffien taakse. Hän yrittää osoittaa minulle, ettei ole kävelemässä ulos ovesta, jonka niin auliisti olen aukaissut sepposen selälleen ja viitoittanut tien sen luo exit-merkein - pois elämästäni. En luota vieläkään, mutta miehen sinnikkyys herättää ajatuksia. Serkkuni kertoo tarinaa siitä, miten hän ei lämmennyt tulevalle aviomiehelleen kuin vasta kosketuksen kautta. Niin kauan kun serkkuni mies herrasmiehenä piti näppinsä kurissa, serkkuni ei oikein osannut ottaa häntä tosissaan tai tuntenut riittävää yhteyttä. Miten tärkeä rooli kosketuksella onkaan suhteiden syntymisessä? Voiko nainen ja mies rakastua toisiinsa ilman sitä? Onko yhteensopivuus todennettavissa vain kosketuksen kautta? Olen neljästi hullaantunut miehestä ja jokaisella kerralla yhteys syntyi yhtäaikaa kehon ja mielen kautta. Proffan kohdalla olen väistänyt kosketuksen - kai pelkään mitä tapahtuisi jos en väistäisikään.

Hitaasti deittaillen

Huhhuh. Onneksi tuollainen rakastumishuumafiiliskin menee muutamassa päivässä ohitse samalla tavalla kuin Nuoren Kollin aiheuttamat oksitosiinihuumat. Mutta on mukavaa tietää, että voin noinkin tuntea ja että proffa voi herättää hempeitä tunteita minussa. Mutta vielä ei ole aika pyöräyttää miestä elämäni keskipisteeksi ja kipsuttaa alas prinsessatornin portaita. En vieläkään luota tarpeeksi, vaikka mies on hoitanut deittailun ihan oppikirjan mukaisesti. Erityisen kivaa on, että hän haluaa sopia seuraavat treffit jo treffien aikana ja laittaa aina tekstiviestin tapaamisen jälkeen. Treffien välillä kommunikaatio on ollut aika tahmeaa, mutta loppupeleissä oikeastaan nuo vain nuo tapaamiset vie juttua eteenpäin.

Olemme kommunikoineet kolme kuukautta ja tavanneet kolme kertaa. Tämä on loppujen lopuksi todella vähän. Sen verran tiedän, että vaikka mies on aika omituinen, niin tämä ei tunnu häiritsevän minua. Itseasiassa omituisuus on minun kohdallani jopa positiivinen asia kun se yhdistyy ystävällisyyteen. Omituisuus on kiinnostavaa. Pahin pelkoni ihmissuhteissa on tylsistyminen ja proffan kaltaisen informaationarkkarin kanssa tylsiä hetkiä tuskin tulisi. Hänellä on teoria aiheesta kuin aiheesta ja välillä en tajua puoliakaan siitä, mistä hän puhuu. Hän vaikuttaa myös riittävän spontaanilta ihmiseltä ja saavan kicksejä siitä, että asiat tapahtuvat improvisoiden.

Olen tuntemattomilla vesillä sen suhteen, että en ole koskaan deittaillut näin platonisesti. Emme ole edes suudelleet. Tutustumisesta puuttuu fyysisen puolen tuoma huuma ja se on itseasiassa hyvinkin virkistävää. Minusta on jopa tullut sen verran vanhankantainen ajatuksissani, että seksi on alkanut muodostua mielessäni jonkinlaiseksi suhteen sinetiksi. Sillä allekirjoitetaan yhteinen ymmärrys siitä, mitä kumpikin suhteelta haluaa.

Kolmannet treffit

Ihminen on sosiaalinen olento. Yksinolo tuntuu usein pahalta, ja evoluution näkökulmasta tähän on järkevä selitys. Jos jäät ryhmän ulkopuolelle, sinulla on pienemmät mahdollisuudet selviytyä. Nykyaikana Suomessa harva yksinjäävä kuolee nälkään ja kylmään, mutta yksinollessaan ihminen voi alkaa pikkuhiljaa tuhoamaan itseään. Serkkuni kuolema muistutti tästä. Itsekin olen huomannut, miten alakuloisiksi ja pakkomielteisiksi ajatukseni voivat muuttua vaikkapa yksin vietetyn viikonlopun jälkeen. Olin tänä viikonloppuna erittäin sosiaalinen ja huomaan, miten virkistyneeksi tunnen oloni.

Sisko repi minut lauantai-aamuna soitollaan ylös sängystä ja lähdimme kiertelemään kaupunkia ja iltapäivällä lähdin loppuviikonlopuksi Helsinkiin tapaamaan hyvää ystävääni, serkkuni perhettä ja proffaa. Tuntui hyvältä tavata ihmisiä, joita tuntee vuosien takaa. Silloin ei tarvitse pinnistellä tai esittää olevansa mitään muuta kuin on. He hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Kolmansilla treffeillä ei voi olla aivan yhtä leppoisasti! Silloin vielä etsitään toisesta varoitusmerkkejä ja tehdään suuria päätelmiä pienistä asioista.

Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia treffien suhteen. Itseasiassa mieleni teki jopa peruuttaa ne. Kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset ärsytyksen aiheet proffassa ja hänen käyttäytymisessään, jotta minulla olisi hyvä syy jättää tapaaminen väliin. Hän ei ollut pitänyt riittävästi yhteyttä, sanoi vähän tyhmästi silloin, taitaa olla vähän itsekeskeinen jne. Viisi minuuttia ennen tapaamistamme odotukseni olivat jo miinuksen puolella. Mutta treffit olivatkin sitten oikein mukavat. Kiertelimme eri pop up -ravintoloissa ja juttelimme paljon rakkaudesta ja parisuhteista, jonkun verran seksistäkin yleisellä tasolla. Sovimme myös seuraavan tapaamisen Turkuun. Tapaaminen kerrallaan. Ei omia fiiliksiään näköjään voi ennakoida yhtään pidemmälle.

Miehet Helsingistä

Olipa absurdi ilta miesrintamalla. Nuori Kolli raportoi taas Facebookissa deittailukuvioitaan (on suunnilleen samassa vaiheessa kuin minä) ja chattailu päättyi siihen, että Kolli soittaa minulle. Puhhuhuh. Mitä sviddua.

Samoihin aikoihin proffa alkoi viestittelemään. En tiedä, ärsyttääkö häntä, että hän on aina se joka ottaa yhteyttä minuun. Voisin kai aina joskus laittaa viestin, mutta vain joskus! Prinsessa voi enintään heiluttaa kättään tornista ja tiputella välillä nenäliinoja, joihin on kirjattu vaivalla ja hartaudella jokin viesti :)

Tästäkin aiheesta keskusteltiin Kollin kanssa. Hänellä oli sääntönä, että hän voi olla yhteyksissä naiseen enintään kaksi kertaa peräkkäin, mutta samalla sanoi, että naisen viestin laittaminen saattaa ärsyttää. Poikkeus sääntöön on kuulemma:  "Jos toinen on vaan *erityisen* kiva, niin se sit saa ottaa yhteyttä vapaast. Jos se on sillee tilanteen hermoilla. Jos se tietää milloin mulle kannattaa ottaa yhteyttä ja kaipaan sitä, niin saa ottaa vapaasti yhteyttä." Just joo! Pysyn tornissani, koska telepaatiksi en ryhdy. 

Lisäksi törmäsin tänä iltana nettideittipalvelussa tutun miehen profiiliin. Hän on mukana samoissa yhdistyskuvioissa kuin minä olin ja olen edelleenkin Helsingissä. Olen kirjoittanut hänestä blogipostauksen viime toukokuussa otsikolla "Jumala" :D Olin häneen todella ihastunut viime keväänä, jolloin hän vielä seurusteli. En tiedä, millaista olisi tavata hänet nyt kun hän on sinkku.

Missä on Turun miehet!? Ajatuksissa tuntuu pyörivän vain helsinkiläiset miehet.

Salatut aseet

Pomo kehui tänään, ja se tuntui hyvältä. Kehuminen on taitavasti käytettynä erityisen toimiva johtamisen keino. Se saa kehutun janoamaan lisää kehuja eli työskentelemään ahkerammin. Hyvä palaute motivoi ja saa oman työn tuntumaan merkitykselliseltä. Kehuja täytyy vain antaa sen verran harvoin ja sopivassa kohdin, että ne eivät menetä painoarvoaan. Pomoni kehui minua viikkopalaverissa, mikä oli tietenkin erityisen mukavaa. Näin työtekijä ehdollistetaan hyväksi työntekijäksi.

Kehujen lisäksi lisävirtaa työhön on tuonut minulle eräs ennestään tuntematon nautintoaine - kahvi! En ole 31 vuoteen juonut kahvia ja tällä hetkellä mieleni tekee huutaa "halleluja!". Miksen ole aiemmin tajunnut, että on näinkin yksinkertainen keino pitää itseänsä virkeänä myös niinä aiemmin niin sumuisina iltapäivän tunteina. Vain yksi kuppi kahvia lounaan yhteydessä ja olen kuin uudestisyntynyt ihminen.

Tämä prinsessatorneilu tuntuu myös hyvältä. Minulla on rauhallinen olo, sillä tiedän tarkalleen, kuinka kiinnostunut proffa on minusta ja kuinka paljon hän on valmis näkemään vaivaa suhteen edistämiseksi. Tämänkin dynamiikan ymmärtämisen kohdalla voisin huudahtaa "heureka!". Meni 31 vuotta sen ymmärtämiseen, että asioiden aktiivisen edistämisen sijasta voin antaa miehen johtaa tilannetta ja keskittyä olemaan vastaanottava ja kannustava. Kun roolit ovat selvät kummallakin on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten nopeasti tai hitaasti asiat etenevät. Mies voi rauhassa fiilistellä omia tunteitaan ja kiinnostuksen astettaan ja samoin voin tehdä minä. Hän osoittaa kiinnostuksensa yhteydenotoilla ja minä niihin vastaamalla. Kumpi vain voi halutessaan jättäytyä pelistä pois, eikä energiaa kulu sen arvailuun, kenen pitäisi olla seuraavaksi yhteydessä ja kuinka usein ja onko yhteydenpito tasapainossa.

Kävimme eilen nähtävyyksien katsomisen välissä kotonani. Istuimme sohvallani ja tunsin vetovoiman välillämme. Miten helppoa olisi ollut koskettaa ja suudella. Mutta en halunnut, että siirtyisimme vielä sille tasolle. Proffa painoi hetkeksi päänsä olkapäälleni ja tuntui oikealta, ettei muuta tapahtunut. Tiedän, että seksuaalisuus on minussa hyvin vahva voima ja päästäessäni sen valloilleen, se valtaa minut kokonaan. Se on muodonmuutos yliajattelevasta ihmisestä 100 %:sti kehollaan läsnäolevaksi olennoksi. Miehille tämä on ilmeisen vaikuttava kokemus, koska moni on halunnut siitä erikseen mainita. Seksuaalisuus on se elementti, jossa olen vahvoilla, mutta en halua hämärtää omaa tai miehen arvostelukykyä sillä. Haluan kaivata toista ihmistä hänen läsnäolonsa, sanojensa ja välittämisensä vuoksi, en siksi, että hän tuottaa minulle ruumiillista nautintoa, ja haluan miehen tuntevan samoin minua kohtaan. 

Perinteet kunniaan

Suhtautumiseni deittailuun ja sen sukupuolirooleihin on nykyään hyvin perinteinen. Minusta miehen on oltava se, joka vie suhdetta eteenpäin. Deittailu on kuin tanssia, jossa jommankumman on vietävä, muutoin ei liikuta ollenkaan tai päädytään tallomaan toisen varpaita. Mielestäni yksi syy siihen, että etenkin citysinkuilla on nykyaikana vaikeuksia pariutua johtuu siitä, että deittailukulttuurissa on siirrytty lavatanssiperinteestä diskotanssiin. Siinä missä lavatansseissa mies käy pyytämässä naista tanssiin ja vie, nykyisessä dioskotanssikulttuurissa hytkytään vierekkäin alkoholin vaikutuksen alaisena omissa porukoissa, vilkuillaan välillä vastakkaista sukupuolta, mutta useimmiten minkäänlaista kontaktia ei synny.

Naiset ja miehet ovat kaikki yhtä sekaisin, kun ei ole selkeää, miten deittailurituaalin pitäisi edetä. Miehellä on jonkintapainen käsitys siitä, että hänen pitäisi viedä tilannetta eteenpäin, mutta sitten hän muistaakin, että eletään tasa-arvon aikaa eli naisen pitäisi olla yhtä aktiivinen tai hän ei ole lainkaan kiinnostunut. Nainen sitten huomaa, että mies ei ole kovinkaan aktiivinen ja saattaa itse rohkaistua olemaan aloitteellisempi: ehkä mies ei vain tiedä hänen olevan kiinnostunut. Mies on huomiosta aluksi mielissään, mutta sitten hänen päässään herää epäilys: mikä naisessa on vialla, onko hän epätoivoinen? Pian mies huomaakin, että nainen kiinnostaa häntä vähemmän kuin aiemmin. Nainen aistii tämän ja ottaa askeleen taaksepäin. Mies on kummissaan, koska ei tiedä, miten toimia. Nainen kiinnostaa vielä jonkin verran, mutta koska kerran nainen oli valmis olemaan aloitteellinen, niin eiköhän ole parasta jäädä odottelemaan hänen yhteydenottoaan..  Kumpikin välittää toiselle niin heikkoja ja ristiriitaisia signaaleja, ettei deittailurituaali voi edetä.

Miehen on oltava mielestäni se aloitteellisempi osapuoli myös puhtaan narratiivisista syistä. Kuinka hyvältä kuulostaa tarina, jossa isoäiti selittää lapsenlapsilleen, että vaari ei aluksi ollut kovinkaan innostunut aloittamaan suhdetta, mutta koska isoäiti innokkaasti piiritti pappaa, osti lahjoja ja tarjoutui harrastamaan seksiä heti alkumetreillä, pappa lopulta luovutti. Meillä kaikilla on varmaan lähipiirissä pareja, joiden suhteesta aistii, että suhteeseen on halunnut nimenomaan nainen ja mies on pakotettu siihen lähestulkoon vastentahtoisesti. Nämä eivät ole kovinkaan onnellisia suhteita. Mutta kun sama tarina käännetään toisin päin, se kuulostaa suloiselta: pappa piiritti pitkään mummoa, osti hänelle lahjoja ja ei pakottanut seksiin, ja siksi mummo heltyi lopulta, koska pappa osoitti olevansa kunnon mies.

Mielestäni todistamisen taakka on nimenomaan miehellä. Hänen on teoillaan ja sinnikkyydellään osoitettava, että hän haluaa suhteeseen hyvin aikein ja on valmis panostamaan siihen. Koska jos nyt ihan rehellisiä ollaan, miehet ovat hyvin laiskoja parisuhteiden suhteen. He pyrkivät käyttämään niihin mahdollisimman vähän energiaa, jotta sitä jäisi työhön ja harrastuksiin. Naiset ovat tunnollisempia ja murehtivat suhteiden tilaa: sitten kun he ovat suhteeseen ovat lähteneet, he yleensä luonnostaan pyrkivät hoitamaan sitä. Siksi on tärkeää, että mies suhteen alussa osoittaa naiselle, että hän on valmis näkemään vaivaa suhteen eteen, eikä ole tyypillinen peruslaiskiainen. Heidän on tehtävä töitä suhteen eteen sen alkumetreillä, jotta he arvostaisivat sitä riittävästi ja olisivat valmiita panostamaan sen huoltoon myös jatkossa. Tällöin nainen ei ole bussikyyti, joka tulee hakemaan kotiovelta vaan se merkkiauto, jonka hankkimiseksi miehen on otettava iso laina ja tehtävä hurjasti töitä.

Ollessani ajatuksissani näin perinteinen, ajattelen myös naisen roolin perinteiseksi. Hänen on oltava viehättävä ja helposti lähestyttävä ja tehtävä kiinnostuksensa selväksi vastatessaan miehen aloitteisiin. Viehättyvyys syntyy mielestäni siitä, että pitää huolta itsestään sekä ulkoisesti että sisäisesti ja helpostilähestyttävyys sitä, ettei näytä aina hapanta naamaa. Miesten olisi mielestäni ymmärretävä, että jo se, että nainen vastaa aloitteisiin tarkoittaa, että hän on kiinnostunut. Heidän ei pitäisi olettaa, että naisen tulisi olla se, joka tekee seuraavan kerran aloitteen vaan jatkaa aloitteiden tekemisiä kunnes nainen on vakuuttunut siitä, että mies olisi valmis näkemään vaivaa myös varsinaisen suhteen aikana. Kun nämä roolit olisivat selkeinä nykynaisten ja -miesten mielissä, pariutuminen olisi huomattavasti helpompaa.

Ekat treffit

Nyt voinkin kirjoittaa ihan perinteisen deittiraportin! Käväisin Helsingissä ja treffasin samalla proffan. Ennen tapaamista minua mietitytti eniten, miten huumorintajumme kohtaisivat. Kahden kuukauden ajan kestänyt kirjeenvaihtomme on keskittynyt lähinnä filosofiin pohdintoihin, eikä sellaisessa saa käsitystä toisen huumorintajusta.

Tapasimme loppujen lopuksi vanhoilla hoodeillani, koska minun piti mennä hakemaan entiseen asuntooni unohtunut kattolamppu. Alivuokralaisella ei ollut tarpeeksi korkeaa jakkaraa, joten rekrysin 190-senttisen proffan irrottamaan lampun puolestani! Täytyyhän sitä heti testata olisiko toisessa poikaystäväainesta. Pääsin samalla käymään hänen asunnossaan ja totesin, että asuimme vuoden ajan noin 3 metrin päässä toisistamme! Tästä aiheesta saisi tehtyä hienon animaation: läpileikkaus taloon, jossa elää kaksi ihmistä, jotka kulkevat ulos ja sisälle asuntoonsa, kutsuvat vieraita, seurustelevat kumppaniehdokkaidensa kanssa ja aina muutaman kuukauden välein törmäävät toisiinsa hissimatkan ajan. Toinen muuttaa pois ja he kohtaavat tämän jälkeen jossain muualla voidakseen kohdata kunnolla omassa talossaan aikaisempien ohikiitävien kohtaamisten sijasta.

Jatkoimme vielä keskustaan ja kävimme parilla oluella. Proffa oli puhelias kuten arvelinkin ja persoonaltaan hyvin avoin ja reflektoiva. Mikä parasta, hän on myös varsin höpsö ihminen! Hän ei ollut jäykkä, vakava tai alentuvasti toisiin suhtautuva vaan hyvinkin inhimillinen tapaus. Vaikka hän olikin äänessä suurimman osan ajasta, myös minun oli helppo puhua hänelle. Höpsön ihmisen kanssa oli myös helppo löytää se yhteinen huumori.

Mitäs deittiraportissa täytyy käydä vielä läpi? Ai niin, fyysinen vetovoima luonnollisesti! Proffa oli ulkonäöltään positiivinen yllätys ja näytti paremmalta kuin kuvissa. Omalla kohdalla olen tajunnut sen, että vaikka en ole missin mitoissa, niin ei nuo treffaamani miehet vaikuta välittävän siitä. Riittää kai kun olet terveennäköinen. Itselleni treffeillä oleellinen kysymys on: tekeekö mieli koskea? Joskus ei tee lainkaan mieli ja silloin toisessa on lähinnä kaveriainesta. Proffaa teki mieli koskea, vaikka en koskenutkaan. Proffa kyllä etenkin treffien loppua kohden kosketti useastikin käsivarttani.

Summa summarum: oikein hyvät treffit! Bonuksena myös se, että keskusteltiin ihan oikeista suhdeasioista, kuten siitä, halutaanko lapsia. Lisäksi keskusteltiin jo treffeillä seuraavista treffeistä ja yhteydenpidosta jatkossa. Enkä voi olla mainitsematta, etteikö se nyt vaan ole ihan helvetin tyylikästä, kun mies tarjoaa. Se vaan on. Piste. Itse olen seurustellut vain sellaisten miesten kanssa, jotka ovat ekoilla treffeillä tarjonneet. Meneekö nyt vittuiluksi?

PS: On myös raportoitava kaksi muuta hyvää ensi tapaamista tältä viikolta. Harrastuksen parissa tutustuin kahteen mahtavaan uuteen ihmiseen. Toisen kanssa tykkäsimme toistemme "tyyleistä" niin paljon, että päätimme ryhtyä tiimikavereiksi. Minulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista harrastuksessani ja tämä tarkoittaa, että harrastukseenkin voi syntyä uudenlainen kipinä. Olen kaivannut myös uusia kavereita Turusta ja taisin löytää toisesta uudesta harrastuskaverista sellaisen. Höpsöt intellektuellit extrovertit - selkeästi minun tyyppini.

My kind of grazy

Hyvä viikonloppu taas. Perjantaina pidettiin karonkkaa työtiimiläisten kanssa. Naurettiin paljon. On hauskaa, kun löytää itsensä kaltaisia hulluja tästä maailmasta. Jos voisin, menisin naimisiin nykyisen, pian entisen, pomoni kanssa. Hän kokkaa niin hyvää ruokaa, että itkettää. Meistä on tullut kuuden vuoden aikana hyviä ystäviä. Hän on viisas nainen. Paljon kokenut elämässään, tuskaakin, ja ehdottomasti melko omituinen, mutta meillä on synkannut alkumetreistä lähtien. Hän on niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni ja joka luottaa minuun niin paljon, että se luottamus taitaa kantaa läpi elämän. Ihmisillä pitäisi olla hyviä pomosuhteita. Se on melkein yhtä tärkeää kuin hyvät suhteet vanhempiin.

Lauantaina menin aamulla siskon ja siskon miehen kanssa Linnanmäelle ja sitten menin treffeille Pitkän Tumman Komean kanssa. Mentiin katsomaan kaksi elokuvaa Espoo Cinéen ja käytiin pariin otteeseen syömässä ja yhdessä baarissakin vielä. 10 tunnin treffit. Nähtiin tänään vielä uudestaan ja mentiin katsomaan kaksi elokuvaa lisää. Tykkään tästä miehestä. He is my kind of grazy too. Minua taisi välillä vähän jännittää kun olin ehkä vähän hiljainen. Juteltiin kuitenkin kaikenlaisista asiosta, ihan vakavistakin. Tunnen kiintyväni häneen ja se on hyvä tunne. Ihan vain sen takia, että se on ollut minulle vaikeaa pitkän aikaa. On myös mukavaa, kun seksi ei ole ollut kuvioissa, joten tässä on kyse ihan vain puhtaasti siitä, että pidän tästä ihmisestä. On muuten hassua, miten treffeillä usein ihmiset sanovat kaiken ääneen. Jos kuuntelee tarkasti, kaikenlaiset pelot ja toiveet saa selville.

Tänään aamulla kävin brunssilla harrastuskavereiden kanssa pitkästä aikaa. Minun tulee ikävä tätä jengiä. Olen viettänyt heidän kanssaan tiivisti viimeiset puolitoista vuotta ja nyt joukkomme on pikkuhiljaa hajoamassa. Minä muutan Turkuun, yksi on lähdössä Kanadaan rakkauden perään ja yksi Berliiniin. Naurettiin paljon heidänkin kanssaan.

En minä ihan jääpuikko ole. En taatusti tunteellinen tai kovinkaan romanttinen, mutta kyllä minä kiinnyn ihmisiin ja tarvitsen ihmisiä.

Le weekend

Nyt väsyttää, mutta olipa taas kaikin puolin mukava viikonloppu. Kävin työhaastattelussa Turussa perjantaina ja oli mainiota kun työhaastattelu oli vain leppoisaa jutustelua. Tiistaina tiedetään, lähdenkö Turkuun. Seitsemää on haastateltu ja vaakakupissa voi painaa ihan mikä tahansa asia. Minä olen nuori, innokas ja vailla siteitä. Se voi olla edukseni.

Lauantaina olin treffeillä, sellaisilla "olipa hauskaa ja helppoa" -treffeillä. Mies pitkä, tumma, komea, rikas, hauska, kohtelias, positiivinen ja sopivalla tavalla todella outo. Lisäksi spontaani, seikkailunhaluinen ja musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien ystävä. Tuolta netin kätköistä voi näköjään löytyä priimojakin yksilöitä. Käytiin kahdella eri keikalla, syömässä ja vielä Navy Jerry'ssä, missä istuttiin ja juteltiin pilkkuun asti. Suomalaisten mieslukijoideni iloksi voin vielä kertoa, että kyseessä on ulkomaalainen mies ;)

Juteltiin aika paljon ihmissuhteista ja eksistäkin. Hän perusteli eksistä kysymisen sillä, että on hyvä tietää, millaisia eksiä on ollut, koska sitten tietää toisen maun. :) Aika paljonhan tässä miehessä on samaa kuin eksissäni. Älykäs verbaalikko, jolla on käytöstavat kohdillaan. Hän halusi tarjota kaiken, vaikka parhaani mukaan heittelin seteleitä aina välillä hänen suuntaansa. Tarjosi kyydin kotiin. Ei yrittänyt mitään. Jäi todella hyvä mieli.

Tänään sunnuntaina menin katsomaan Bollywood-elokuvan erikoisnäytöstä, kävin uimassa ja söin hyvää intialaista Ravintolapäivässä. Muy bueno!

Kontrollifriikkeydestä sattuman suojiin

Miten lomalle jääminen voi aiheuttaa näin paljon stressiä?! Syy on osittain omissa huonoissa organisointitaidoissa, mutta kyllä tämä osittain johtuu myös jonkinlaisesta kontrollifriikkeydestä. En osaa päästää irti ja luottaa siihen, että asiat kyllä hoituu vaikka en niitä vähän aikaan edistäisikään. Mutta perjantaista lähtien aion pitää työsähköpostin ja -puhelimen kiinni 18 päivää ilman vilkaisuakaan niihin. Tällainen itseohjautuva duuni on melko syvältä toisinaan, mutta kyllä kai tässä paremmaksi oppii vuosien kuluessa - oppii jäämään lomallekin paremmin!

Otin eilen nettideittiprofiilin pois ja tuntuipa hyvältä. Tuo nettideittailukin edustaa omalla tavallaan kontrollifriikkeyttä, kun sen kautta kuvittelee jatkuvasti edistävänsä kumppanin löytämistä. Reilun vuoden olen nettitreffailua harrastanut ja olen oppinut paljon itsestäni ja miehistä ja siitä millainen mies minulle sopii. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että teoriaopinnot nettideittailun kriteerimaailmassa riittäköön tältä erää. Pitkän seurustelukauden jälkeen nettideittailu oli hyvä tapa tutustua erilaisiin miehiin, kun en heihin aiemmin ollut juuri perehtynyt. Nyt tuntuu siltä, että opiskelun aika on ohi ja tarvitsen tauon, muutamia välikuukausia - tai vuoden.

Nettideittailun aikana oppimani asiat varmasti ohjaavat minua ja auttavat tunnistamaan hyvän miehen mätien joukosta - ja mistä tietää, ehkä vielä innostun uudestaan kokeilemaan nettitreffailua. Mutta nyt annan mahdollisuuden sattumalle ja elämälle tuoda eteeni sen mitä sillä on tuotavanaan.

Ying ja Yang?

Eilinen treffikokemus oli mielenkiintoinen. Tässä on mies, joka ei olisi viehättänyt minua lainkaan 5 vuotta sitten tai edes vuosi sitten: tarkka, harkitsevainen ja perusteellinen, vakautta, tasapainoa ja harmoniaa elämässään tavoitteleva ihminen. Itse kun olen ollut kaikkea muuta. Hän opiskeli nopeasti ja jätti opiskeluvaihdon väliin, jotta pääsisi nopeasti ansiotöihin. Minä olen viimeiset 10 vuotta opiskellut ja matkustellut sydämeni kyllyydestä ja töitä tehnyt koko ajan mutta vain osa-aikaisesti. Hän on säästeliäs, minä olen käyttänyt kaikki rahani matkustamiseen. Hän on harkitsevainen, minä olen melkein aina tehnyt ennen kuin olen miettinyt.

Miksi mies nyt sitten, ellei nyt viehätä, niin kiinnostaa? Hän edustaa niitä asioita, joita olen oppinut kantapään kautta arvostamaan. Spontaaniuteni, vaihteluhaluni, keskittymiskyvyttömyyteni  ja suuripiirteisyyteeni vaikuttivat viime syksynä osaltaan siihen, että ajoin itseni piippuun. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana opetellut harkitsevaisemmaksi ja tarkemmaksi ja tavoitellut tasapainoa ja harmoniaa. Jännityksen ja erilaisten kokemusten kartuttaminen ei ole enää ollu ykkösenä mielessäni. Nyt olen hakenut vakautta ja pysyvyyttä elämääni. Samaan aikaan mies puhui siitä, miten hän haluaisi pitkän työputken jälkeen keventää työtahtiaan, minä ajattelen, että nyt vihdoin kokopäiväduunit ja työelämä maistuisi. 

Eilen kohtasi kaksi hyvin erilaista ihmistä, jotka elämänkokemukset ovat tuoneet samankaltaiseen pisteeseen. Entinen hulivili kaipaa vakautta ja tunnollisuuden perikuva rennompaa elämää. Me ehkä pystyisimme tarjoamaan toisillemme näitä asioita - tai sitten tekisimme toisemme hulluiksi. Ying ja Yang vai liian erilaiset ihmiset? En tiedä vielä mitä miehestä ajattelen ja siksi olen valmis häntä tapailemaan. 

Fyysisen vetovoimankin kanssa olen kahden vaiheilla. Hän ei herättänyt samanlaista geneettistä vetovoimaa minussa kuin edellinen mies, mutta hän ei ole loppujen lopuksi hassumman näköinen. Hän on hyvässä kunnossa mutta huonoryhtinen. Korottomilla kengillä hänen vieressään käveleminen tuntui ihan hyvältä. Millainen tuontyyppinen ihminen on sängyssä? Vaikea kuvitella. Millainen yhdistelmä olisimme sängyssä? Miksi ajattelen tällaisia? Tai ehkä ihan hyvä, että ajattelen. Ajatus ei siis ole mahdoton. 

Minulla on muutamia ystäviä, jotka edustavat samaa tarkkaa ja tunnollista ihmistyyppiä. Tietyllä tavalla pystyn rentoutumaan heidän seurassaan jopa enemmän kuin joidenkin todella rentojen ystävieni seurassa, sillä silloin oma easygoing-luonteeni korostuu. Toisaalta minussa on myös sen verran hifistelijää ja kontrollifriikkiä, että pystyn samaistumaan heidän ajatuksenjuoksuunsa.

Katsotaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä seuraaville treffeille.

Akateemisen sinkkunaisen muotokuva

Akateemiset yli kolmekymppiset naiset. Tämä on ihmisryhmä, jolla on näkövinkkelistä riippuen suuri mahdollisuus tai vaara jäädä sinkuksi. Tämä taitaa olla jopa ihan tutkittu asia. Puhutaan niinsanotusta kohtaamis-ongelmasta: akateemisille miehille kelpaa vähemmän kouluttautuneet mutta akateemisille naisille ei. Akateemisilla naisilla on myös usein keskimääräistä suuremmat tulot ja he voivat olla keskimääräistä itsenäisempiä ja urakeskeisempiä, jolloin myös tarve miehen löytymiselle voi olla pienempi.

Omassa lähipiirissäni on lukuisia tähän ihmisryhmään kuuluvia ikisinkkuja. Olin yliopistolla useamman vuoden töissä ja etenkin siellä akateemiset yli kolmekymppiset sinkkunaiset tuntuivat olevan jopa enemmistössä. Lähes kaikki heistä toivoi löytävänsä kumppanin, mutta iso osa ei ole kovinkaan aktiivisesti edes etsinyt miestä.

Nyt kuulun itse tähän ihmisryhmään: olen akateeminen ja kolmekymppinen (jo viikon ajan!). Olenko siis tuomittu ikisinkkuuden kiirastuleen tai vaihtoehtoisesti avartuuko silmäni sitoutumattomuuden suomalle vapaudelle? Mikä minut yhdistää tai erottaa tuntemistani koulutetuista sinkuista?

Luulen, että minulla on keskimääräistä suurempi vaara päätyä yksiin miehen kanssa näistä syistä:

1.) En ole ollut sinkkuna kovinkaan pitkään ja minulla on vielä muistissa suhteen hyvät puolet. Usea kaverini on ollut sinkkuna jopa 10 vuotta, eikä he osaa oikein edes ajatella miestä elämäänsä.

2.) En näköjään osaa lopettaa etsimistä ja näen jatkuvasti vaivaa deittailun eteen. Jotkut tutuistani eivät tee mitään aktiivisesti miehen löytämiseksi ja osa keskittyy hyvin epäpotentiaalisiin miehiin.

3.) Olen köyhä. Toteutan merkityksellisiä ja itselleni tärkeitä projekteja, mutta toistaiseksi en ole päässyt kunnolliseen palkkaan kiinni. Tämä kuulostaa todella raadolliselta, mutta pienituloisuus ehdottomasti kannustaa miehen löytämiseen. Tarvitsisin miehen, joka kokee, että toteuttamani projektit ovat niistä saatavan pienen palkan arvoisia, tai joka uskoo, että nämä projektit johtavat vielä vakauteen ja hyviin tuloihin. En varsinaisesti kaipaa elättäjää, koska rahalla ja elintasolla on vain vähän merkitystä minulle, mutta ok-tuloinen mies toisi vakautta mahdolliseen perhe-elämään.

Yhteenvetona: minulla on motivaatiota miehen löytämiseen ja teen jotain asian eteen.

Huomenna onkin sitten luvassa kakkostreffit erään potentiaalisen  - akateemisen ja  projektejani ymmärtävän - miehen kanssa. Lupaava merkki tämän miehen kohdalla on se, että minusta tuntuu, että voin olla melko lailla oma itseni kommunikoidessani hänen kanssaan. Minun ei tarvitse pelätä olevani liian kuivakas tai analyyttinen. Hänellä on myös hyvin samantyyppinen tausta kuin minulla, mikä luo tietynlaisen tuttuuden tunteen. Minäkin olen maalta kotoisin enkä ole syntynyt hopealusikka suussa. Katsotaan, katsotaan.

Cupidon hetkellisessä(?) suosiossa

Sopivasti, kun ajatukset alkoivat pelottavasti harhailemaan Nuoren Kollin suuntaan, tälle viikolle näyttäisi tulevan kakkostreffit sen aiemmin tapaamani fiksun miehen kanssa. Viime viikon treffit siirtyivät(!) kun mies oli sairaana. Tiedättekö, siinä vaiheessa kun siirtämisviesti kilahti puhelimeeni, uskoni miehiin oli noin miinus sata! Laitoin ihan ystävällisen mutten kovinkaan rohkaisevan viestin takaisin ja olin valmis unohtamaan koko tyypin, niin turhautunut olin tuon aiemman toopen treffien siirtämisistä. Mies ei näköjään siitä lannistunut eli mennään treffeille keskiviikkona tai torstaina.

Jos tässä jotain on oppinut, niin odotusten pitämisen minimissä ja sen, että miehen on osoitettava aikansa, että hän on oikeasti kiinnostunut ennen kuin päästää minkäänlaisia pidemmälle meneviä ajatuksia päähänsä.

Myös paritusyritykseni on edennyt lupaavasti ja kaverini ovat menossa näillä näkymin huomenna keskenään sopimilleen sokkotreffeille. Kumpikin on melkoisia höppänöitä ja on ollut hauska kuulla heidän sepostuksiaan tilanteen etenemisestä. Tässä onkin siinä mielessä harvinaisessa tilanteessa, että saa kuulla deittailuraportit sekä miehen että naisen näkökulmasta. Oikein hyvää materiaalia siis tällaisenkin blogin kirjoittamiseen.

Välikatsaus

Kun eiliset treffit meni puihin, hengasin koko päivän kaveriporukan kanssa. Keskusteltiin sitten tietenkin ummet ja lammet treffailusta ja ihmissuhteista. Tämä eilinen treffitarinani oli luonnollisesti hyvää pohjamateriaalia näille keskusteluille. Meidän porukka on siinä mielessä hassu, että ihmissuhderuotimiseen osallistuu yhtä lailla tytöt ja pojat ja välillä vaikuttaa siltä, että pojat on melkein avoimempia tunne-elämästään kuin tytöt. Tämä onkin loistava ikkuna miehen ajattelumaailmaan ja poikien juttuja kuunnellessa saa hyvin vahvistusta omille deittailuun liittyviin aavistuksiin, muun muassa sille, että jos tyttö kiinnostaa, mies ei jätä tätä arvailun varaan.

Näiden ystävien seura muistuttaa myös siitä, millainen mies on minulle loppupeleissä sopivin. Pidän ystävistäni, koska he ovat verbaalisia, iloisia ja sosiaalisia ja samalla jossain määrin intellektuelleja ja nörttejä. Nörtteydellä tarkoitan sitä, että kullakin on jokin oma erityinen kiinnostuksen kohteensa ja intellektiudella sitä, että asioita ja ilmiöitä tarkastellaan varsin analyyttisesti ja pohjamutia myöten. Tällaisista ihmisistä pidän. Tällaisesta miehestä pidän. Pitäisikö tämä nyt jo uskoa ja lakata antamasta mahdollisuuksia mustille hevosille?

Odotan nyt torstain treffejä mielenkiinnolla. Hän on nyt sitten 18. mies, jonka kanssa olen käynyt treffeillä viime vuoden huhtikuusta lähtien. Lisäksi olen livenä ihastunut kahteen mieheen ja yhden kanssa kirjoittelin kolme kuukatta - ai niin, ja lisänä myös yksi baarista bongattu yhden illan juttu viime joulukuulta. 20:n miehen kiintiöni alkaa laskutavasta riippuen olla täynnä.

Fiilikset on tällä hetkellä sellaiset, että en tarvitse miestä mutta HALUAN miehen. Pärjään mainiosti ilmankin, mutta oikeanlaisen miehen kanssa elämäni olisi vielä parempaa. Läheisyys, tuki, kannustus, lohdutus, kumppanuus, seksi, mahdollinen hyvä keskusteluseura, leffa - ja liikkumisseura - nämä on kaikki hyviä syitä löytää itselleni kumppani.

Viimeinen siirto

Ihan hillitöntä - ja hupaisaa. Juu, ei sitten tullut treffejä lauantaille. Kaksi tuntia ennen treffejä mieheltä tulee viesti, että serkku on ollut kolarissa ja menossa katsomaan tätä sairaalaan ja että siirretäänkö treffit huomiselle. Mies on siirtänyt joka ikisiä treffejä jonkin sairaustapauksen tms. verukkeella! Enkä usko, että mitään serkkua onkaan vaan tuolla miehellä viiraa päässä! Jonkinlainen ramppikuume tai outo tapa viestiä, että dumppaa minut jo. No dumppasin sitten :) Tuollainen kaksi tuntia ennen treffien siirtäminen on todella törkeää, sillä silloin olet ehtinyt jo suunnitella päiväsi treffien mukaan. Tämä herra kyllä oli varsinainen Master of Mixed Signals. Aina niin kovasti halusi nähdä ja sitten näitä ihme treffien siirtämisiä.

No mutta, kohtalonuskoni senkun kasvaa. Mies pelasi itsensä ulos juuri sopivasti tämän potentiaalisemman miehen tieltä, jolta tulikin tänään tosi kivoja viestejä - itseasiassa juuri samaan aikaan kun viestittelin tuon ääliön kanssa. Oli sitten helppo vaan dumpata tuo mies, vaikka olisin kyllä dumpannut vaikka ei olisi ketään toista miestä ollutkaan. Ei minua noin kohdella! En ollut kiintynyt mieheen ja olin jo päättänyt, että hän ei ole minulle oikeanlainen, mutta kyllä tuollainen epämääräisyys ja epäluotettavuus hätkähdyttää joka tapauksessa!

Olen melkos tyytyväinen siihen, että nykyään kiinnyn miehiin todella hitaasti. Tämä on tärkeää, sillä sitten ehtii rauhassa tarkkailla, onko mies luottamuksen arvoinen. Jos mies on luottamuksen arvoinen, on hän myös kiintymyksen arvoinen.

Heureka!

Tämä elämä on ihmeellistä. Joskus tuntuu, ettei asiat todellakaan tapahdu sattumalta vaan elämää ohjailee jonkinlainen käsikirjoitus. Asiat tapahtuvat kun niiden on aika tapahtua.

Olin treffeillä toisen miehen kanssa ja hänessä oli juuri niitä ominaisuuksia, joita nyt muutaman viikon deittailemastani miehestä puuttuu. Älykkyyttä, keskustelutaitoa ja samat kiinnostuksen kohteet. Hänen kanssaan oli todella helppo puhua ja olla, sillä hän tuntui ajattelevan niin monesta asiasta samalla tavalla kuin minä. Kuitenkin hänellä oli riittävästi myös "radikaaleja" ajatuksia, joista keskustelemalla omakin ajatteluni tuntui avartuvan. Ajatukseni ovat usein varsin abstraktilla tasolla ja oli huippua, että tämän miehen kanssa minun ei tarvinnut lainkaan pidätellä itseäni. Hän tarttui ajatuksenpoikasiini ja jatkoi niistä, ymmärtäen täysin mitä tarkoitin ja kun hän selitti scifisarjasta, joka koukutti hänet, sen nimeä mainitsematta, tiesin jo mistä sarjasta hän puhui. Tuon aiemmin deittailemani miehen kanssa olen joutunut sensuroimaan itseäni, en ole voinut olla oma yliajatteleva ja - analysoiva itseni. Tämäniltainen mies oli myös todella innoissaan isosta hankkeesta, jota olen nyt viemässä eteenpäin ja jolle todennäköisesti tulen omistamaan ainakin seuraavat 10 vuotta elämästäni. Ei mikään pikkujuttu sekään.

Sovimme miehen kanssa jo seuraavat treffit ensi viikolle. Nyt - kysymys kuuluu - olisiko moraalisesti väärin harrastaa seksiä aiemmin deittailemani miehen kanssa, joka on tulossa lauantaina käymään? Sillä - edelleen - tämä mies on, oh boy, fyysisesti todella vetävä, vaikka nyt olenkin vakuuttunut, että tämäniltainen mies voittaa hänet mennen tullen elämänkumppani-asteikolla. Olisiko se puhdasta hyväksikäyttöä? Jos asiat etenevät tämäniltaisen miehen kanssa, dumppaisin hänet väistämättä. Mutta, jos totta puhutaan, eiköhän mies ole itsekin tajunnut, että ei me mitään sielunkumppaneita olla vaan viehätys on vahvimmin fyysistä. Mutta käyttäytyisinkö kuin ne kliseiset paskiaismiehet, jotka ei pidä enää yhteyttä seksin jälkeen?

Summanmutikassa vai suunnitellen?

Pitäisikö tässä elämässä tietää minne on menossa ja kuinka tarkasti? Täytyykö olla tarkat koordinaatit ja kompassi vai riittääkö mututuntumalla tähdistä suunnistaminen - tai voiko antaa vain virran viedä? Tällaisia asioita pohdin sekä uran että rakkauselämän suhteen.

En oikein tiedä, mitä haluan uraltani ja siksi en osaa tavoitella asioita. Olen alalla, jossa omalla panostuksella on suuri vaikutus siihen, millaista työtä tekee. Toisin sanoen työ perustuu erilaisiin hankerahoituksiin. Olen mukana parissakin projektissa, joista voisi päämäärätietoisuudella kehittää itselleen kokopäiväisen työpaikan. Toinen vaihtoehto olisi lähteä tavoittelemaan uraa "ylemmällä" tasolla eli sillä tasolla, millä noille hankkeille myönnetään rahoitusta. En oikein tiedä kumpaa haluan, mutta jompaan kumpaan suuntaan minun on selkeästi lähdettävä.

Ja sitten nämä miehet. Kuinka tarkkaan voin etukäteen määritellä millaisen miehen haluan? Mies on tulossa luokseni lauantaina ja täytyy sanoa, että olen taas innoissani. Ajatuskin siitä, että pääsisin hypistelemään tätä komistusta.. oh boy. Me ollaan tavattu vasta kolme kertaa mutta oltu yhteyksissä jo melkein 1½ kuukautta ja edellisestä kerrasta kun olen suudellut miestä on viisi kuukautta - eli aion todellakin käyttää tilaisuuden hyväkseni! Kunnollinen ja komea mies. Ja kuitenkin minulla on sellainen olo, että hänen kohdallaan tekisin kompromissin miesihanteestani. Mutta kuinka tiukasti voin pitää kiinni mielikuvasta? Voihan olla, että koordinaatit eivät edes pidä paikkansa ja ne eivät johda aarteen luokse. Jos tuijotan vain kompassia ja sen osoittamaan suuntaa, en katsele ympärilleni ja anna itselleni mahdollisuutta nähdä muitakin vaihtoehtoja, parempiakin. Noh, torstaina annan mahdollisuuden myös toisenlaiselle miehelle, sellaiselle joka vastaa enemmän ihannemiestäni. Sittenpähän nähdään, onko koordinaattini ihan pielessä ja olisiko aika heittää kartta ja kompassi menemään!

Lohdutusta vailla

Nukuin viime yön ihan luvattoman huonosti. Jostain syystä olin ihan hypertilassa, pohdin miestä ja työjuttuja. En sitten saanut unta ennen kello viittä aamuyöllä ja tämä päivä on mennyt luonnollisesti plörinäksi. Kaikki hienot gradunkirjoitussuunnitelmat jäi yleisen sumuisuuden peittoon ja on ollut jotenkin haavoittuvainen olo, sellainen etten voi luottaa itseeni ja suorituskykyyni. Tällaisissa tilanteissa sitä sitten myös muistaa, miksi kaipaa miestä rinnalleen. Kaipaan lohduttajaa ja kannustajaa. Jotakuta joka minun skitsoillessa sanoo, että kaikki järjestyy. Joku jonka seurassa voi olla pieni ja surkea.

Mies selkeästi etsii myös minusta sellaista ihmistä, sellainen sävy hänen viesteissään on ollut, miten on ikävä sairastaa yksin jne. Tämän huomasin myös itse influenssan kourissa kärvistellessäni - olisipa joku joka pitäisi huolta. Tätä kai se kumppanuus on, yksinkin pärjää mutta kaksin olisi mukavampaa.

Päätin nyt mennä treffeille toisenkin nettimiehen kanssa, joka pyysi suoraan kahville. Tämä tapaaminen saattaa osaltaan auttaa minua päättämään, mikä minulle on olennaista kumppanissa. Tässä miehessä vaikuttaisi olevan juuri niitä ominaisuuksia, jota nyt deittailemastani miehessä kaipaan -  samoja kiinnostuksen kohteita ja älyllisyyttä. Jos mies ei kuitenkaan sytytä, niin ykkösmies saa taas muutaman pojon vaakakuppiinsa.

Kamalaa olla näin harkitsevainen. Olen tottunut suihkimaan suinpäin suhteeseen. Kai tämä kaikki johtuu siitä, ettei meillä ole ollut vielä mitään fyysistä kontaktia. Miehet, naisen kaatamisessa mahdollisimman nopeasti on todellakin järkeä, sillä jos saatte ne oksitosiinit naisessa jylläämään, niin kummasti katoaa harkitsevaisuus!