Yhteenmuutto

Näin se sitten menee. Yhteenmuutto on edessä. Kaippa se tavallinen tarina, kun aikaa aletaan viettämään yhdessä kaikki vapaa-aika, arki rullaa ja rakkaus voi hyvin. Rakastuminen tuli hieman viiveellä, tutustumisen kautta ja pienen kinasteluvaiheen jälkeen. Nyt olemme oppineet toistemme tavoille ja hyväksyneet, että tuollainen tuo nyt on! :D

Planet Boyfriend

Oho. Se tapahtui minullekin. Pienet tontut ei päivitäkään blogiasi sillä aikaa kun huitelet Planeetta Poikaystävällä. Netissä ja läppärillä vietetty aika on niin vähäistä, ettei tänne tule naputeltua päivityksiä.

Mitä se elämä nykyään sitten on? Se on beigeä ostoskeskuselämää, wuahhahahhahhhaaa... tai jotain sinne päin. Elämän mukavuudet nousee ilmeisestikin tärkeämpään rooliin seurustellessa. Syödään ja nukutaan hyvin, ei roikuta öitä ties missä jne jne. Ei minulla ole oikeastaan valittamista. Niin kauan kuin saan säännöllisesti seksiä, ei riidellä liian usein ja en joudu kuuntelemaan liikaa nalkutusta, kaikki on fine, tai siis parempaa kuin sinkkuillessa.

Yksi mahtava juttu tässä seurustelussa on, että toisen kanssa tulee katsottua paljon enemmän elokuvia, televisiosarjoja ja lyhäreitä. Aika ei huku nettiselailuun vaan katsotaan tuntitolkulla laatuohjelmaa. Miehellä on hyvä maku ja hyvät valikoimat katsottavaa. HBO ja Netflix (amerikkalaisella valikoimalla) on mainioita myös.

Mies on sillä tavalla aika omistautunut, suhteelle ja minulle, ehkä enemmänkin kuin minä, mutta kyllä minäkin aina välillä panostan. Hukkaannun vaan ehkä vähän useammin omiin juttuihini. Kyllä tämä juttu ihan hyvin on tasapainossa. Minä ärähdän välillä miehelle, jos hän turhankintarkkana yrittää syyllistää jostain tarpeettomasta, arkisesta asiasta, johon kiinnijääminen on mielestäni liiallista nipottamista. Mies ei ole aina niin easygoing-tapaus, mutta hän tuo elämääni sitä kaivattua tasapainoa.

Muutoksia

Vajaan kuukauden seurustelun jälkeen havaittuja elämänlaadullisia parannuksia:

1. En roiku enää netissä kaikkia iltoja.
2. Menen ajoissa nukkumaan.
3. Jos en ehdi itse kaikkea arjessa, toinen auttaa: pesee oma-aloitteisesti pyykkisi, käy kaupassa, auttaa mööbelin kotiin saamisessa jne.
4. Saan paijailua ja hyvää seksiä.

Stressiä aiheuttaa:

1. Aikataulujen miettiminen: miten paljon omaa aikaa ja miten paljon yhdessä.
2. Tavarat on välillä väärässä kämpässä.
3. Anoppikokelaan tapaaminen viikonloppuna

Barbwire Love

Uuden suhteen aloittaminenko yhtä pumpulia ja pilvilinnaa? Jälleen joudun toteamaan, että ei todellakaan. Syväsukellus rakkauden tunteisiin tarkoittaa myös epävarmuuden karikoihin törmäämistä ja omien rajojen väkivaltaistakin määrittelyä. Missä kulkevat rajani siitä mitä minulle voi sanoa ja kuinka kanssani voi käyttäytyä? Tätä ollaan venkslattu muutamaan asiaan liittyen parin päivän aikana. Miehen suusta hyppäsi muutama sammakko, jotka osuivat arkaan paikkaan ja itse tein jotain, mikä herätteli miehen ahdistuksen tunteita edellisestä suhteesta. Pystyttiin puhumaan niistä aika hyvin, mutta miehen sammakot jäivät vielä takaraivoon kurnuttamaan, enkä tiedä, pystyinkö kommunikoimaan riittävän selkeästi, että ne olivat asiattomia ja etten osannut ottaa niitä huumorilla. Miehelläkin varmasti menee aikansa, että hän luottaa siihen, että ymmärsin, mitä hän kertoi minulle ja etten tule enää tekemään niin kuin tein.

Suhteen alkuajat on testaamisen aikaa ja väitän, että niin on kaikissa suhteissa. Silloin kokeillaan tiedostaen ja tiedostamatta, kuinka pitkälle toinen on valmis joustamamaan. Emme me tee sitä pahuuttamme vaan koska suhteen luominen on aina neuvottelemista ja määrittelemistä: kuka minä olen ja kuka hän on? Kuinka voin olla mahdollisimman oma itseni ja samalla ottaa huomioon toisen tunteet, toiveet ja tottumukset. Olenko ottamassa jonkin roolin, jota en halua ottaa.

Jossain vaiheessa eilen ahdisti niin, että olisi tehnyt mieli karata. Rakastuminen on raastavaa.

Ane Brun feat Teitur: Rubber & Soul

Toisella puolella

Etteikö tuoreesta suhteesta löytyisi valittamisen aihetta? Aion todistaa tämän vääräksi. Mies on ihana, yhdessäolo on ihanaa. Mutta onhan se myös ihan hemmetin intensiivistä. Yhteisen viikonlopun jälkeen olet rättipoikkiväsynyt unen puutteen ja ignooratun taudinpoikasen vuoksi. Yhdessä ja erikseen vietetyn ajan suhde onkin varmaan yksi kinkkisimpiä asioita uuden suhteen alkaessa. Haluaisit olla yhdessä koko ajan, mutta on myös hoidettava omia asioita ja levättävä. Onneksi meitä on kaksi yhtä väsynyttä.

Hurjan nopeastihan nämä asiat voivat tapahtua. Laitoin ensimmäisen viestin miehelle tasan kaksi viikkoa sitten, viikko sitten tapasimme ensimmäisen kerran, nyt kumpikin on poistanut oma-aloitteisesti profiliinsa nettidettipalvelusta. Tämä on nopeasti ottaen huomioon, että kumpikaan meistä ei ole seurustellut vakavasti viiteen vuoteen.

Tulee olemaan jännittävää seurata omia ja toisen kokemuksia ja tunteita. Miten suhde etenee, kun kumpikaan ei ole keskenkasvuinen, epävarma teini tai kaksikymppinen ja kumpikin on ehtinyt oppia elämästä ja suhteista yhtä sun toista ja valinneet toisensa nopeasti ilman sen kummempia pelailuja. Ennustan vähäistä draamaa :p

Onnellisen suhteen kaava

Onnellisen suhteen tieteellinen kaava.

Luonnoton läheisyydenpuute

Tein eilen töitä klo 23.00 saakka ja nyt ei meinaa ajatukset pysyä koossa ja tänä iltana joudun edustamaan iltayhdeksään saakka, joten pidän nyt pienen breikin. Luulen, että kohta on jonkinlaisen intervention paikka. Minun on liikuttava enemmän, minun on oltava sosiaalisempi, syötävä paremmin ja vähennettävä nettiaikaa. Kahden viikon päästä on serkkuni hautajaiset. Hän kuoli 46-vuotiaana liialliseen alkoholinkäyttöön ja huonoihin elintapoihin, mikä on varsin hätkähdyttävää. Kliseisesti: itsestään on pidettävä huoli.

Serkkuni eli erakkomaista elämää, oli töissä, mutta teki töitä etänä, ei tullut koskaan sukukokouksiin. Kukaan ei oikein tiennyt, miten hän voi. Ihminen ei pysty voimaan hyvin yksinään. Yksittäisten kavereiden lisäksi kaipaan myös yhteisöä ympärilleni. Helsingissä minulla oli kahden vuoden ajan kaveriyhteisö (joka nyt on kyllä hajonnut, kun ihmiset ovat muuttaneet pois Suomesta) ja kaipaan samanlaista Turkuun. Onneksi minulla on kuitenkin hyvä työyhteisö ympärilläni, mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä, jotka tuntuvat hyväksyvän minut tällaisenaan.

Edellisen blogipostauksen kommentit saivat minut ajattelemaan, miten yleisiä mielenterveysongelmat ja masennus ovat. Niistä puhutaan poikkeustiloina, mutta joskus tuntuu, että ainakin Suomessa ne ovat niin yleisiä, että voitaisiin puhua pikemmin normaaliuden facadista. Yritämme ylläpitää mielikuvaa siitä, että voimme pääosin ihan hyvin. Ei työpaikalla tai ystävienkään kanssa voi jatkuvasti puhua siitä omista negatiivisista tunteistaan ja tai perheenjäseniä koettelevista mielenterveyden ongelmista. Onko elämämme jollain tapaa luonnotonta, kun voimme näin huonosti? Eläimet eivät luontaisissa olosuhteissa yleensä kärsi henkisistä ongelmista, vaan vasta sitten kun ne vangitaan: delfiinit masentuvat delfinaarioissa, sudet kiertävät vankeudessa hermostuneena ympyrää, koirat jyrsivät huonekaluja ja tekevät tuhojaan yksin jäätyään. Millaisissa olosuhteissa meidän ihmisten pitäisi elää, jotta voisimme hyvin?

Kuinka luonnotonta on se, että nykyajan sinkkuihmiset voivat elää vuosikausia ilman läheisyyttä? Eläinyhteisössä eläimet koskevat jatkuvasti toisiaan, mutta Suomessa kosketus rajoittuu parisuhteeseen ja vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Joissain maissa tilanne on toinen: myös ystävät koskevat toisiaan. Muistan, miten pitkästä parisuhteesta eroamisen rankimpia puolia oli vierottautua kosketuksesta. Se teki fyysisesti kipeää. Erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalaiset harrastaa enemmän irtosuhteita kuin minkään muun maan kansalaiset. Minua tämä ei ihmetytä yhtään, kun ajattelee, miten kosketusta välttelevässä yhteiskunnassa asumme. Jos et ole parisuhteessa tai sinulla ei ole lapsia, yhden yön juttu on oikeastaan ainoa tapa tulla kosketuksi. Olen itse päättänyt, että harrastan seksiä seuraavan kerran rakkaudesta, mutta miten kaipaankaan kainalopaikkaa. 

Viime syksyinen turkulainen mies laittoi tänä aamuna "Mitä kuuluu?" -viestin. Mitä siihen pitäisi vastata? Mitä minä voisin tästä miehestä haluta ja mitä hän minusta? Rakastunko minä vielä joskus? Tapaanko, ihmisen, jonka kanssa asiat vain loksahtavat kohdalleen?

Miestyyppejä ja ajatuksia seurustelusta

Odotan mielenkiinnolla miehen tapaamista uudelleen. Hän on viestitellyt minulle ahkerasti ja vaikuttaa hyvinkin kiinnostuneelta. Entäpä minä, lämpenenkö? Vastaus on KYLLÄ. Fiksu, tasapainoinen, hyväkäytöksinen, seksikäs ja verbaalinen mies, joka vaikuttaa täysin normaalilta. Kolmekymppinen sinkkunainen, joka on törmännyt mitä omituisempiin miesotuksiin ei voi kuin huutaa hallelujaa. Kokemukseni mukaan tällaisia miehiä on harvassa, sillä yleensä miehet ovat tavalla tai toisella sekaisin: riippuvaisuuksia, kusipäisyyttä, liian tuoreita eroja, traumoja, egopörhentelyä jne jne.

Mies edustaa minulle ihan uutta miestyyppiä. Hän ei ole IT-ihminen tai luovalla alalla, vaan hyvinkin konservatiisella työuralla. Yksi opiskelukaverini seurustelee saman alan ihmisen kanssa ja muistan ihmetelleeni yhdistelmää, mutta nyt ymmärrän tämän tyyppisten ihmisten viehätyksen. Ammattiin liittyy tietynlaista suoraselkäisyyttä ja rutkasti maskuliinisuutta. IT-tyypeissä minuun on vedonnut älykkyys ja kulttuurialan ihmisissä yhteiset kiinnostuksen kohteet, mutta tämän miehen vetovoima on primitiivisempää: tunnen itseni Naiseksi.

Seurustelu tarkottaisi säännöllistä seksielämää, jota minulla ei ole ollut neljään vuoteen. Se olisi luksusta, se olisi mahtavaa! Olisin varmaankin Silta-sarjan Saga Norénin kaltainen tyttöystävä, joka saadessaan mahdollisuuden valita yhteisen ajanviettotavan, valitsisi seksin kulttuuririentojen sijasta. Ottaisin kaiken irti miehestä ja mahdollisuudesta petipuuhiin. Miten elämänlaatuni paranisikaan! En tiedä iholla olemista parempaa rentoutumiskeinoa. Sitten olisi joku joka hieroisi niskojani ja pidättelisi minua kotona nykyistä enemmän, tulisi ehkä levättyäkin enemmän. Ruokaakin olisi kivempi tehdä, jos olisi toinen syömässä. Voisi maata sängyllä miehen kainalossa ja lukea yhdessä. Käydä kävelyllä yhdessä. Suudella. Mennä yhdessä kylpyyn. Halata. Pitää huolta jostakusta ja välittää.

Eikös seurusteluun liity joitain miinuspuoliakin? Annas kun muistelen. Ai niin, se on perseestä, jos suhde ei ole kunnossa ja olet epävarma kaksikymppinen, joka muuttaa miehen perässä uuteen kaupunkiin.