Murjottaen

Tänään olisi pitänyt mennä töihin, mutta olin aamulla niin tainnoksissa ja kipeänä, että jäin kotiin. Tämä pimeys on nujertavaa. Nyhjötän kotona ja toivon, että olisi jo kevät tai että olisi lunta. Oloni on kovin tyytymätön ja minkäänlaisesta zen-olotilasta ei ole tietoakaan. On niin monta asiaa, joista olla kiitollinen, mutta minua lähinnä vain vituttaa, enkä oikein edes tiedä, mikä on vialla. Ehkä eniten ärsyttää se, että olen näin väsynyt, vaikka olen vasta lomaillut kaksi viikkoa ja tunnun potevan kroonista motivaation puutetta. En jaksaisi pitää kehenkään yhteyttä tai vastata viesteihin. Taidan potea lievää talvimasennusta. On monta asiaa, joita voin tehdä olotilani parantamiseksi, mutta juuri nyt aion vain murjottaa.

Olen keskustellut Nuoren Kollin kanssa parisuhteista, perheestä ja lapsista. Kolli on minua kolme vuotta nuorempi, mutta hän tuntuu olevan se, joka on jo paljon valmiimpi perhe-elämään kuin minä. Hän tuntuu pitävän minua välillä keskenkasvuisena ja vastuuttomana. Hän huomattavasti konservatiivisempi kuin minä. Proffan kanssa olen kirjoitellut edelleen, mutta kirjoittaminen on alkanut pikkuhiljaa kyllästyttämään: liikaa sanoja ja ajatuksia. Ensi viikolla ehkä tapaamme vihdoin. Minäpä olenkin hyvää treffiseuraa: apaattinen ja flegmaattinen.

Onneksi olen löytänyt itselleni uuden elämänkumppanin! Olemme viettäneet yhdessä tiiviisti aikaa ja rakkaudella on 20 vuoden takuu. Kauan kaivattu sohva on saapunut ja sen nurkassa on ollut hyvä myrtseillä. Teenkeittopiste on käden ulottuvilla ja läppäri ja kirjat viihdyttää.