Yhteydenpito on ehkä yksi deittailun rasittavimpia osioita minunkaltaiselleni yliajattelijalle. Se oli sitä erityisesti silloin, kun olin innokas yhteydenpitäjä ja jonkin verran nykyään, kun annan miehen olla aktiivisempi osapuoli. Proffa pitää kyllä säännöllisin väliajoin yhteyttä, mutta riittävän harvoin, että ehdin turhautua. Ennen tapaamistamme kirjoittelimme pitkiä kirjeitä toisillemme, joihin sitten vuorotellen vastasimme. Nyt proffa lähettää minulle whatsapp-viestejä! Pah ja pah. Minusta pikaviestit sopii ihan hyvin kavereiden kanssa chättäilyyn, mutta ne on minusta huono tapa tutustua toiseen ihmiseen. Hajanaisia ajatuksia arkipäiväisistä asioista ilman äänensävyjä ja kasvonilmeitä! Vihjaisin nyt, että puhelinsoitot olisi aika jees juttu.
Olin muutama vuosi sitten kaukosuhteessa, jossa mies soitti minulle useamman kerran viikossa maailman ääristä saakka. Se oli mahtavaa ja silloin etäisyys tuntui lähes yhdentekevältä asialta. Pikaviestittely potentiaaliseen poikakaveriin tutustumisen muotona tuntuu etäiseltä, vaikka asuttaisiin samassa kaupungissa. Itseasiassa pikaviestit pitäisi kieltää deittailevilta - siinä olisi yksi apu pariutumiseen nykyajan ihmisille! Ennen joko kirjoitettiin pitkiä kirjeitä, soitettiin tai tavattiin - nähtiin enemmän vaivaa ja tutustuttiin kunnolla. Pikaviestit on kuin napanöyhtää - yritys tulkita ihmistä pienten hippujen perusteella.
Miehet on pikaviesteissä usein myös ällön tunteellisia ja sanovat asioita, joita eivät uskaltaisi sanoa naamatusten ja joista jää tyhjä olo. Tällä viikolla olen saanut kaksi tällaista viestiä. Yksi "olet mielestäni ihana" -viesti tuli nettideittimieheltä, jota en halunnut lopulta tavata, mutta jonka erehdyin hyväksymään Facebook-kaveriksi. Ei olla enää kavereita. Nuorelta Kollilta sain eilen viestin "Daaliah <3". Oma reaktioni tällaisiin viesteihin on lähinnä: jahas, mistäs nyt tuulee? Kollillla oli "halipula". Joopa joo. Englannin kielen "emotional booty call" on juuri oikea ilmaisu kuvaamaan näitä yhteydenottoja. Kun mies lällyilee sinulle ihan äkkiarvaamatta, se tuntuu samalta kuin hän soittaisi klo 03.00, että voiko tulla yöksi.
No mutta. Proffa ei ole tällaiseen sortunut ja lupasi soittaa ensi kerralla. Jatkan miesyksilön tarkkailua prinsessatornistani!
Niin, nykypäivänä voisi jopa soittaa videopuheluita! Siinä puheen lisäksi näkisi keskustelukumppanin jokaisen naamanmutruilunkin. Oikeastaan Daaliahikin voisi alkaa pitämään jotain videoblogia tällaisen tylsän tekstipohjaisen sijaaan...
VastaaPoistaVideoblogeista puheenollen, törmäsin tässä viikolla yhteen videoblogia pitävään naisihmiseen, kun etsin Youtubesta pätkiä yhdestä räiskintäpelistä. Avainsana tässä on räiskintäpelit. Pelaileva nainen on vieläkin aika harvinainen, mutta myös räiskintäpelejä pelaava - eipä ole aikaisemmin tullut vastaan. Kirsikkana kakun päällä oli vielä se, että naikkonen on perin sievä ilmestys. Näitä pitäisi saada ehdottomasti enemmän markkinoille! Luonnollisesti typy oli Rapakon toiselta puolelta (jenkki), mutta kuitenkin. Btw, videot löytää Youtubesta hakusanalla Femtrooper. Introduction to Femtrooper -pätkästä lienee hyvä aloittaa ja ottaa oppia.
Aloita sä Indigo videoblogi. Voit sit sinne sekaan editoida nanosekunnin pituisia viestejä naisille.
PoistaAika subliminaalista. Tuohon kun vielä lisää suorastaan vastustamattoman fyysisen habitukseni, niin äkkiä on kasassa parikymmentätuhatta naiskatsojaa, jotka töllää tätä uutta hypnoottista kanavaa. Nääh, yksityisyys on kiva juttu.
PoistaHmm, oikeastaan kyllä vähän syyhyttäisi kuvailla tuolla uudella puhelimella. Sillä varmaan saa ihan hyvää HD-kuvaa aikaan. Taidanpa heti kokeilla.
Prinsessatorni, ehhehee :).
VastaaPoistaToisaalta pikaviestejä voisi pitää joinain "olet mielessäni" -huikkauksina. Jos ajatus on tärkein, onhan ne suurimmalta osin hellyttäviä. Tosin en ikinä ole itsekään niistä oikein tykännyt. Ei niihin osaa vastata ilman, että alkaa tuntua teennäiseltä ja pelkältä koodaamiselta (ohjelmointi siis oikeasti tuttua)... joka pilkku tuntuu merkitykselliseltä jne.
Mulla alkaa olla aika kotoisat oltavat täällä ylhäisessä yksinäisyydessäni :D
PoistaJoo, pikaviestit on kyllä symppiksiä just tuossa "olet mielessäni" -funktiossa, mutta jotenkin yhteyden tunne voi jäädä niiden kautta syntymättä. Siinä jää niin moni aisti käyttämättä.
Mun mielestä taas pikaviestittely sopii oikein hyvin myös tutustumiseen. :) Ei toki ainoana viestinnän muotona. Säännöllisiä tapaamisia tai esim. videopuheluita pitää myös olla.
VastaaPoistaMä koen pikaviestittelyn vähän kuin flirttailuna. Ei niin vakavaa, mutta pitkään jatkuessaan se kyllä lähentää ihmisiä. Tai ainakin näin itse olen kokenut. Myös siis flirttailun. ;)
Isla
Sepä se, ainoana viestinnän muotona pikaviestittely ei toimi. Jos viestitään muutoinkin, se voi olla ihan kivaa :)
VastaaPoista