Nyt tulee sitten jälleen miespostaus, koska nämä jutut pyörii nyt mielessä. Olen menossa kolmen eri miehen kanssa treffeille viikon sisällä. Yksi keittiömestari, yksi arkkitehti ja yksi insinööri (ellei tuo arkkitehti peru ;)
Olen insinöörin ja keittiömestarin kanssa jutellut useamman kerran mesessä. Ihan vastakkaisia ihmisiä. Edellinen vaikuttaa hitaasti lämpeävältä ja aavistuksen konservatiiviselta. Jälkimmäinen on tunteellisen ja liberaalin oloinen luonnonlapsi. Kumpikaan ei mitenkään erityisesti loista älyllään tai nokkeluudellaan, vaikka ihan perusfiksuja ovat. Olenkin pohtinut viime päivinä sitä, miten olennaista miehen älykkyys onkaan suhteen kannalta. Pidin sitä ennen ykkösasiana. Ajattelin, että minut vietellään nimenomaan älyllä. Profiilitekstissänikin erikseen mainitsin etsiväni älykästä miestä.
Asiaa on itseasiassa tutkittu. Geneva School of Business on vuonna 2010 julkistanut tutkimuksen, jonka mukaan avioliitto on 20% todennäköisemmin onnellinen, jos nainen on miestä 27% älykkäämpi sekä vähintään 5 vuotta nuorempi. Lisäksi on tehty tutkimuksia, joiden mukaan onnellisissa avioliitoissa nainen on miestä viehättävämpi. Yksi selitys voi olla se, että tällöin mies panostaa enemmän suhteeseen. Eli kun akateemiset naiset valittavat hyvien miesten puutetta, niin ehkä heidän tosiaan kannattaisi siirtää katseensa duunareihin. Ainakin pitkäaikaisempaa onnea ajatellen.
Hmm. Loppupeleissähän älykkyys ei ole siinä miehessä olennaisinta vaan se, miten paljon mies panostaa suhteeseen. Hieman yksinkertaisempi, palvova mies saattaisikin olla parempi vaihtoehto kuin kylmänkalsea ja etäinen älykkömies.
Mitä mieltä olette?
PS: Aiheesta googlatessa törmäsin tällaisen hauskaan artikkeliin: "The 5 Least Romantic Keys to Happy Relationship" . Siinä selitetään, että parisuhteen onnen saattaisi miehen tyhmyyden ja rumuuden lisäksi taata se, että viettää vähemmän aikaa yhdessä, nukkuu erillään, kumppanin näkeminen vaaleanpunaisten lasien läpi ja seksin aikatauluttaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti