Tylsistymistä ilmassa, mieli haluaisi mennä viipottaa, mutta kroppa ei jaksa. Ohjelmassa siis perjantai-ilta kotona. Auki on sekä televisio että läppäri. Mediapaastoni iltojen suhteen on toiminut tarkoituksessaan, enkä koe enää välttämättömäksi pitää siitä orjallisesti kiinni. Addiktiota ei enää ole, mutta tarkkana on toki hyvä olla. Yritän edelleen täyttää iltani kavereilla, liikunnalla, harrastuksilla ja elokuviin ja kirjoihin keskittymisellä, mutta ei satunnainen televisio- tai nettisurffailu ole maailmanloppu, kunhan siitä ei tule pääasiallinen elämänsisältö. Juuri nyt olen niin väsynyt eilisen ja tämänpäiväisen hakemusrumban jälkeen, etten jaksa keskittyä mihinkään järkevään. Tämä on kai itseasiassa monelle se tärkein "tekosyy" netin ja telkkarin ääreen jämähtämiseen. Kun on ihan raato, eikä nukkumaankaan voi vielä mennä, aivoton ja keskittymiskykyä vaatimaton viihde houkuttaa kummasti.
Huomaan olevani myös seurankipeä, kun en ole pariin päivään ehtinyt näkemään kavereita: televisio luo illuusion seurasta ja Facebookissa kavereita voi jututtaa oikeastikin - tai äitiä. Perjantai-ilta äidin kanssa Facebookissa chataten - ei kuulosta lainkaan säälittävältä :D Työajoista kiinnipitäminen ja riittävä lepo, niiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa; silloin jaksaa tehdä fiksumpia ja "lataavampia" juttuja, mutta ei vapaa-ajastakaan saa tulla suorittamista. Tänä iltana siis ohjelmassa: aivottomuutta.
Kävin tänään vierailemassa Helsingin yliopiston uudessa kirjastossa Kaisa-talossa Kaisaniemessä. Paikka näytti erittäin hyvältä: hienoja ovaaleja muotoja ja freesiyttä, asiakaspalvelukin oli mallikasta. Tiedän, että kyseisessä paikassa on käytetty apuna palvelumuotoilukonsultointia ja sen huomasi, hyvässä mielessä. Tuonne voisi hyvinkin kuvitella menevänsä gradukirjan kanssa istuksimaan.
Huomiselle olisi vaikka mitä ohjelmaa. Eräs tuttava kutsui synttäripäivällisille, ja harmittaa kun en pääse - kyseessä gourmet-tason amatöörikokki ja hauska suomalais-sveitsiläinen pariskunta. Lisäksi olisi kaverin kotipippalot. Mutta ei, emännän tehtävät kutsuu.
Väsyneenä ei myöskään jaksa kirjoittaa teema-aiheista. Jonkun verran olen miettinyt sitä, miten luottavainen tai epäluuloinen asenne toisia ihmisiä kohtaan vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen, mutta kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin - tuoreemmilla aivoilla.
Adios amigos ja antoisaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti