Kuin lapsi

Ihan vain tylsyyttäni tänne kirjoittelen. Ei mitään merkityksellistä sanottavaa. Hyvä merkki itseasiassa. Aivojen nollaus onnistunut. "Mitä sitten tehtäisiin?" Kuinka usein tämän kysymyksen pääsee kysymään? Aivan liian harvoin. Pentuna sitä tuli kysyttyä usein. Ikääkin on karissut siskon luona oleillessa suunnilleen 20 vuotta. Olen taantunut kakaran tasolle ja siskon kanssa kinataan aivan kuin silloin ennen :) Parhautta.

Työparini sanoi minulle viime viikolla, että olen kuin lapsi. Olen viihtynyt töissä ja työkavereiden kanssa niin hyvin, että hihittelen aika lailla. Teemme mielenkiintoista projektia ja ensimmäiset kaksi viikkoa sujuivat todella hyvin. Oli siis tilaa hihittelylle. Minulle lapsenomaisuus merkitsee huolettomuutta, vapautta ja mahdollisuuksia. Se on minusta olotila, jota kannattaa tavoitella. Kun huolet ja velvollisuudet painavat liiaksi, tunnet olosi kahlituksi ja vangituksi, eikä edessäsi ole kuin umpikujia. Lapsen mieli on näistä vapaa ja siksi se, että työparini kutsuu minua "kuin lapseksi" saa hymyn huulilleni.

Lähden takaisin Helsinkiin torstaina ja edessä on kuusi päivää kotikaupungissani ilman minkäänlaisia velvollisuuksia uudenvuodenaaton suunnitelmia lukuunottamatta. Mitä luksusta! Lumivaippaan kiedottu Helsinki. Lähdenkö jäälle kävelemään? Seurasaaresta Hietalahteen. Huhuilenko kaupunkiin jo takaisin saapuneita ja kutsun saunaan luokseni?

Vapaus. Näin vapaaksi en ole tuntenut itseäni aikoihin.