Olen kirjoitellut nyt kuukauden proffan kanssa ja onpa ollut mukava tutustua ihmiseen näin vanhanaikaisesti - kirjeitä kirjoittaen! Kirjoitamme kumpikin noin kerran viikossa pitkän mailin ja aiheet ovat pyörineet nyt aika paljon ihmissuhteiden ympärillä. Hän tuo esille mielenkiintoisia näkökulmia asioihin ja yksi hänen huomioistaan on kiinnostava tämän bloginkin kannalta: hänen mielestään suomalaiset miehet ovat tunnetasolla huomattavasti riippuvaisempia naisista kuin naiset miehistä.
Uskon, että hän on oikeassa. Lähipiirissäni miehet jättäytyvät usein "naisten varaan" ja usein lähestulkoon unohtavat muun sosiaalisen elämän. Eron sattuessa he ovat luonnollisesti naisia heikommassa tilanteessa. Jäin miettimään syitä tähän asetelmaan ja erityisesti sitä, miksi suomalainen nainen on tunnetasolla niin riippumaton miehistä. Selitys on mielestäni historiallinen. Sodan jälkeen kotiin palasi sukupolvi miehiä, jotka sulkeutuivat itseensä ja purkivat pahaa oloaan työntekoon ja alkoholiin. Tällainen mies oli niin solmussa oman tunne-elämänsä kanssa, että hän ei pystynyt tarjoamaan juuri minkäänlaista tunnetason tukea puolisolleen. Teoriani on, että tässä vaiheessa suomalainen nainen oppi olemaan tukeutumatta puolisoonsa ja opetteli henkisesti mahdollisimman itsenäiseksi. Tämän mallin he opettivat myös tyttärilleen ja tyttärentyttärilleen ja tätä mallia me toteutamme edelleen yhteiskunnassamme.
Aloin pohtia, voisiko tämä näkökulma selittää, miksi minun on ollut niin vaikea tulla läheiseksi suomalaisten miesten kanssa ja huomattavasti helpompi luoda rakkaussuhteita ulkomaalaisten miesten kanssa. Minun on vaikea tuntea itseäni... hmmm.... sanotaan tämä nyt englanniksi... emotionally secure with Finnish men. En tunne itseäni riittävän turvatuksi, että voisin rakastua. Suomalaisen miehen pidättyvyys pelottaa minua ja pelkään jääväni henkisesti yksin. Tämä on mieleeni pinttynyt käsitys ja ilmeisen syvässä. En väitä, etteikö suomalainen mies nykyaikana olisi henkisesti ja emotionaalisesti läsnä kumppanilleen, mutta minun on ilmeisen vaikea vakuuttaa itseäni tästä ja siksi olen koko ajan varpaillani, kun yritän luoda ihmissuhdetta suomalaiseen mieheen. Ulkomaalaisen miehen kanssa minun on ilmeisesti helpompi rentoutua, kun kulttuurinen käyttäytymiskoodisto ei laukaise itsesuojeluvaistoa minussa. Minun käyttäytymiseni ja asennoitumiseni heijastuu sitten suhdeviritelmiin. Ongelmallinen isäsuhteeni on varmasti vaikuttanut omalta osaltaan asennoitumiseeni. Hän ei tarjonnut minulle kaipaamaani turvaa, joten olen alkanut etsiä sitä jostain muualta kuin suomalaisesta miehestä.
Ei kai tämä nyt kuulosta suomalaisen miehen parjaukselta taas? Varmasti kuulostaa.
Tämän illan olen kuunnellut ihanaa The Civil Warsia. Poison & Wine:
Varmaan kuulostaisi parjaukselta, jos samastuisin kovin suomalaisuuteen tai edes mieheyteen...
VastaaPoistaTässä on jokin ristiriita, jonka yli en tuntenut ainakaan heti pääseväni: Suomalaiset miehet ovat tunnetasolla riippuvaisempia naisista kuin naiset miehistä, "naisten varassa" ja muu sosiaalinen elämä saattaa unohtua. Kuitenkin sitten seuraavaksi miehet ovat pidättyväisempiä kuin naiset.
VastaaPoistaToisaalta avoimuus ja panokset eivät välttämättä joo kulje käsi kädessä. Ja sitten myös: eronneita on nykyään paljon. "Eron sattuessa he ovat luonnollisesti naisia heikommassa tilanteessa." Jos tosiaan olisi elämä pienentynyt sohvaan ja omaan sirpaan, tuon asetelman rikkoutumisen jälkeen saattaisikin olla sulkeutunut.
Totta. Aloin kirjoittaa tätä postausta vähän nurinkurisesti. Aloitin miehistä, mutta en analysoinut tätä aihetta sen pidemmälle siirtyessäni naisiin. Toisaalta juuri ne pidättyväisimmät miehet ovat minusta kaikkein riippuvaisimpia naisistaan, ehkä siitäkin syystä, että muu sosiaalinen elämä ei ole välttämättä kovin eläväistä. Joten ehkä on mahdollista olla pidättyväinen ja riippuvainen yhtäaikaa.
PoistaItse olen elänyt jo 20 vuotta Espanjassa. Naiset ovat mielestäni ylipäätään aina avoimempia kuin miehet. Ja: suurin osa suomalaisista naisista, mitä tunnen, ovat, mitä suhteeseen tulee, sisäänpäin kääntyneitä.Kuten suomalaiset miehetkin. Otaksun, että tämä on tyypillistä pohjoismaalaisille, noin yleistäen. Itse olen suhteessa espanjalaisen (kataloonialaisen) miehen kanssa, ja hän on pehmeämpi kuin minä. Ikäänkuin minussa olisi joku koodi tähän? On vaikea olla hellä, mikäli ei ole 'tosi kyseessä' ja muutenkin alitajuisesti järjeistän kaiken. On ollut tosi vaikeaa 'ulkoistaa' tunteet ja luulen, että se on meissä kaikissa, suomalaisissa. Pikku hiljaa olen oppinut, että toinen ei välttämättä osaa lukea rivien välistä, vaan todellakin tulee halata, kysyä ja olla läsnä.
VastaaPoistaNiin, taidamme olla loppupeleissä pidättyväisiä kaikki: suomalaiset miehet ja naiset. Tunteiden osoittaminen sekä hyvässä että pahassa on meillä hillitympää. Latinot taitaa olla oma lukunsa tässä asiassa.
PoistaMuistan, miten olin Japanissa vaihdossa ja ajattelin, että onpa mukavaa kun japanilaiset pitävät sopivan etäisyyden kanssakäymisessä. Vaihdossa olevat latinot olivat sen sijaan hätää kärsimässä tässä ympäristössä ja halailivat aina lähes epätoivoisesti toisiaan tavatessaan.
Ottamatta kantaa muihin asioihin tässä kirjoituksessa, niin tuo miesten jumiutuminen parisuhteeseen on kyllä ihan faktaa. Vituttaa joka kerta, kun joku kavereista löytää itsellensä naisen, niin miestä ei näy juuri enää sen jälkeen. Tämä on suurin syy kaveriporukan ohenemiseen. Ja auta armias, jos jollekulle syntyy lapsia. Se on muuten viimeinen niitti pitkällekin ystävyydelle vaikka itse yrittäisikin pitää yhteyttä. Nykyisin näen lapsellisia ystäviäni ehkä kerran vuodessa, jos hyvä säkä käy.
VastaaPoistaParas ystävänikin oli "tavoittamattomissa" melkein kaksi vuotta, kun hän viimein löysi itselleen sen kultipuppelin. Vasta siinä vaiheessa, kun parisuhde alkoi menemään huonosti, hän taas ilmaantui kuvioihin. Kaksi vuotta on vielä lyhyt aika, mutta jos kymmenen vuoden jälkeen vasta olisi tullut ero, emme olisi varmaan olleet enää missään tekemisissä koskaan.
Ja miesten jumittamiseen siihen naiseen on myös syynä usein nainen itse. Olen sen verran monta kertaa kuunnellut vieressä, kun miehet joutuvat melkein anelemaan niiltä kiukkuisilta tyttöystäviltään/vaimoiltaan, että saisi edes lähteä parille kaljalle työpäivän jälkeen kerran parissa viikossa. Että kyllä ne naisetkin osaa varsin tehokkaasti pakottaa sen miehensä jumittamaan kotiin. Puhumattakaan siitä, että sen miehekkeen kavereista puolet ovat usein tyttöystävän silmissä jotenkin tyhmiä ja kelpaamattomia.
Itsellänikin on tästä kokemusta. Sitä vittuilun määrää ei voi käsittää, jos on palannut viihteeltä niin, ettei siippa ole ollut mukana.
Ehkä mä oon tosi joustamaton, mut musta ainakin nyt tuntuu, etten voisi elää sekuntiakaan selkaisessa parisuhteessa, jossa mun elämääni jotenkin kotrolloitaisiin.
PoistaAhdistaa pelkkä ajatuskin.
Miten sellaiseen vittuiluun tulee suhtautua? Tai siis miten sä hoidit ne tilanteet rakentavasti?
Isla
Alistumalla. Joka taas ei ollut ollenkaan rakentavaa, eikä terveellistä parisuhteelle. Onneksi virheistä oppii.
PoistaKyllähän naisetkin katoavat planeetta poikaystävälle. Samassa seurassahan nämä kadotetut ovat, mutta tuntuu, että naiset ehkä pitävät vähän paremmin huolta kaverisuhteistaan. Osalla miehistä on sitten toki on noita pirttihirmuja tyttöystävinä (ja naisilla mustasukkaisia puoliskoja), jotka aktiivisesti torpedoi kaverisuhteiden ylläpitoa. Se on kyllä hurja, jos toisen ihmisen oma elämä on noin suurta ahdistusta aiheuttava asia.
PoistaNoh, kyllä se niin on, että jokainen ihan itse ryömii sinne tossun alle. Ettei siitä voi syyttää kuin itseään. Ja se vain niin on parisuhteissa, että mitä enemmän alistuu, sitä enemmän toinen myös dominoi. Sukupuolesta riippumatta.
PoistaApua, nyt muistuikin mieleen, miten kamalaa valtapeliä nuo suhteet voi olla.
PoistaMutta ei niiden tarvitse olla.
PoistaOnneksi.
Kuten Sika totesi, jokaisen oma päätös.
Isla
Toivottavasti Isla olet oikeassa, koska muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki näkemäni parisuhteet ovat enemmän tai vähemmän olleet valtapeliä.
PoistaNiin on kyllä omassakin lähipiirissäni. :/
PoistaMutta jos ei suostu moiseen, ei kai sellaiseen voi väkisin tai vahingossa joutua?
Isla
Muutama harva poikkeus vain vahvistaa säännön...Ja taas porukka hinkuaa täälläkin suhteeseen dominoimaan ja subeilemaan, kun ilmankaan ei oikein pärjää.
PoistaAina voi toivoa päätyvänsä noiden harvojen onnekkaiden joukkoon, joiden suhde on terveellä ja rakentavalla pohjalla valtapelailun sijasta. Tämä on yksi syy, miksi minusta kannattaa pysytellä poissa suhteesta, jos epäilee, ettei tämä onnistuisi kyseisen ihmisen kanssa.
PoistaSitten kun vielä tietäisi kenen kanssa joutuu näitä A Game of Thrones -valtapelisessioita pelaamaan. Siis ennen kuin on kurkkuaan myöten pas...suhteessa.
Poista