tiistai 10. joulukuuta 2013

Better me

Oi joi joi, asioiden välttely, miksi olenkaan niin lahjakas tässä ja miksi minussa elää edelleen vahvana vitkuttelija. Tämä on suurin heikkouteni ja ärsyttävin piirre itsessäni. Joku masokismin muoto tämä on tai jännityksen hakua, kun asiat pitää sitten tehdä viime tingassa - tai puhdasta laiskuutta mahdollisesti. Kirjoitan nyt sitten tänne blogiinkin vältelläkseni sen tekemistä mitä minun pitäisi tehdä! Välillä aina muistan hyväksyä tämän puolen itsessäni enkä edes yritä tehdä asioita ennen kuin niiden tekemiseen on juuri riittävästi aikaa, mutta sitten on näitä hetkiä, jolloin yritän tsempata ja kun en saa mitään aikaiseksi, tunnen itseni luuseriksi. Pah, näin sitä on elämää eletty viimeiset 31 vuotta ja varmaan elän näin loppuelämäni. Perkele.

Sinkkubloggarilla ei ole oikein mitään raportoitavaa, paitsi että olen kirjoitellut edelleen pitkiä viestejä proffan kanssa. Englannin kielellä kommunikoinnissa on jotain vapauttavaa. Se saattaa johtua siitä, että englanniksi kirjoittaminen etäännyttää sopivasti tai siitä, että mielestäni olen englanniksi kommunikoiden yksinkertaisesti parempi ihminen: kohteliaampi, kuplivampi, elegantimpi ja avoimempi. Englanniksi olen opiskellut ja seurustellut lähes vuosikymmenen, ylläpitänyt kaveruussuhteita puolet elämästäni, tehnyt töitä puoli vuosikymmentä ja harrastanut viimeiset vuodet  Se on ollut minulle rakkauden, ystävyyden ja itseni kehittämisen kieli. Ihmekös että seurusteluyritykset suomeksi tökkii! Kun olen rakentanut niin suuren osan identiteettiäni, ajattelutapojani ja sosiaalisia taitojani toisella kielellä. Suomeksi vatvon asioita täällä blogissa - hurraa! Bloody hell.

6 kommenttia:

  1. Asiat voi aina jättää huomiseen, kunnes tulee se päivä, jolloin se ei enää onnistukkaan. Mä en oo enää vuosikausiin jaksanut taistella tuota taipumusta vastaan; sitä on vaan niin laiskimus ja mukavuudenhaluinen.

    Mjaa, että se ulkkis on sitten oikein proffessoori. Aika perusklönttimäinen ratkaisu D:ltä. Koulutettujen kaupunkilaisklönttien dilemmahan on se että mistä löytää koulutettu mies. Professorit on harvassa, eikä dosenttejakaan riitä läheskään kaikille halukkaille. Subeilu hankaloituu merkittävästi, jos mies on vähemmän koulutettu kuin nainen - tai edes samalla tasolla.

    VastaaPoista
  2. Niin, kyllähän tuplamaisteri tarvitsee vähintään professorin. Tunnen kyllä itseni vähän tyhmäksi kun kirjotellaan. Mut miehethän tykkää kai vähän yksinkertaisimmista naisista Xp

    VastaaPoista
  3. Niin, yksinkertaisemmista ja isorintaisista typyistä tykkää melkein kaikki...

    Pariutumisen näkökulmasta naisen muuttaminen Turkuun (tai muualle periferiaan) on kyllä vähän omaan jalkaan ampumista, koska Helsinki on kuitenkin tämän maan laatu-uroskeskittymä. Etenkin ulkkismiesten metsästäjä voi olla vähän pulassa kehäteiden ulkopuolella.

    VastaaPoista
  4. Kyllä mä edellisenkin laatu-ulkkiksen metsästin Helsingistä kehäkolmosen ulkopuolella asuessa. Siinä voi olla oma viehätyksensä, kun et ole yksi Helsingin naisista.

    VastaaPoista
  5. Niin, noh, onhan helsinkiläisnaiset aika hirvityksiä. Sisämaasta voisi vielä löytääkin ehtaa pilaantumatonta luomua. Tossa tulee kyllä aika pitkä metsämatka, kun rahtaa miehen Stadista kotoluolaan. Ja ensin se pitäs vielä saada kellistettyä.

    VastaaPoista
  6. Bodil Jönssonin kirjassa 10 ajatusta ajasta on tosi lohdullisesti kuvattu "vitkuttelua" niin, että se on aikaa, jota käytät tehtävien valmisteluun. Silloin prosessoit ja suunnittelet asiota tietoisesti sekä alitajuisesti. Se on tosi tärkeetä ja sitä tulisi arvostaa. :D Niin! ;)

    Isla

    VastaaPoista