Vaara

Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin, miksi en aloittaisi vakituista fuck buddy –suhdetta Nuoren Kollin kanssa. En uskalla.

Minusta on tullut varsin kovapintainen. Miesuhteet harvoin hetkauttavat minua suuntaan tai toiseen. Kohtaaminen Muusikon kanssa maaliskuussa oli lähes yhtä sykähdyttävä kuin Nuoren Kollin kanssa, mutta tunteeni kylmenivät nopeasti, kun selvisi, että mies kärsii vakavasta riippuvuudesta. Nuoreen Kolliinkin olen suhtautunut viimeiset 1½ vuotta melko välinpitämättömästi. Olemme välillä nähneet seksin merkeissä, mutta olen pitänyt häntä sen verran kusipäisenä, ettei tapaamiset ole saaneet tunteitani roihahtamaan. 

Sunnuntainen tapaaminen oli erilainen, sillä se muistutti minua ensikohtaamisestamme kaksi vuotta sitten. Ihastuin häneen päätä pahkaa, mutta viikko tapaamisen jälkeen olimme jo riidoissa. Avauduin hänelle tunteistani ja hän vastasi tavalla, joka sai aikaisempaan pitkään suhteeni liittyvät kipukohdat ilmiliekkeihin. Plastic Dream on kirjoittanut siitä, miten pahalta tuntuu, kun mies sanoo, ettei tunne tarpeeksi. Sen kuuleminen on paskamaista silloin, kun itsestä tuntuu, että teidän kahden välillä oleva yhteys on jotain ainutlaatuista. Kun hyvä seksi saa oksitosiinin virtaamaan naiskehosi suonissa ja miehessä on vaaran ja viettelyksen magiaa. 

Nuorella Kollilla on outo vaikutus minuun. Hän on arvaamaton ja siksi kiehtova. Silkkisen pehmeä ja myrkyllisen pisteliäs yhtä aikaa. Vähän niin kuin tämä heinäkuinen sää. Viikonloppuna kuvankaunis hellesää ja nyt syksyisen harmaata. Kuumaa ja kylmää. Huumetta minun kaltaiselleni jännityksenetsijälle. Säännöllinen fuck buddy –suhde olisi riski, sillä en luota siihen, että olisin turvassa hänen kanssaan. Niin kauan kuin minä olen se, joka torjuu Nuoren Kollin lähentymisyrityksiä ja vittuilee miehen ”out of blue” –hempeilyille, olen kuivilla vesillä. Mutta jos minä lankean, tämä mies ei kannattele sydäntäni hellävaroen. Siksi olen nyt vaarassa. Aivan liian avoin ja hormonihuuruinen.