Pääasiaa

En jaksa kirjoittaa mistään teemasta, etenkään vakavasta, vaikka aiheita olenkin pyöritellyt päässäni viime päivinä. Väsyttää pirusti. Sairastin kaksi viikkoa ja tämän viikon olin paiskinut töitä kuin heikkopäinen - olen innostunut töistä niin, etten ole malttanut illallakaan lopettaa. Viikonloppu tulee hyvään saumaan. Kaipaan jotain ihan muuta tekemistä.

Tänään kun raahauduin kotiin 10 tunnin työpäivän ja kolmen palaverin jälkeen fyysisesti ja henkisesti uupuneena, tuntui siltä, että olisipa joku, jonka viereen rojahtaa ja vain olla ja imeä toisen läsnäolosta kehollaan energiaa. Tuo todellisuus tuntuu niin etäiseltä, mutta kuitenkin läheisemmältä ajatukselta kuin aiemmin. Sitähän se parisuhde parhaimmillaan on, tukikohta ja lepopaikka, turvasatama. Joku joka kuuntelee päiväsi tapahtumat ja jonka kanssa sinun ei tarvitse päteä tai suorittaa. Seurustelin melkein seitsemän vuotta ja erostani on nyt 3½ vuotta. Joidenkin mukaan todella merkityksellisestä suhteesta toipuminen voi kestää jopa puolet sen kestosta. Enkö ole ollut valmis uuteen suhteeseen vai enkö vain ole tavannut sopivaa ihmistä? En tiedä.

Minulla on uusi tukka, tai sanotaanko, että hiusteni tyyli on muuttunut pikkuhiljaa. Vielä vuosi sitten se oli lapaluiden yli ja lähes musta, nyt se on juuri ja juuri olkapäille ja vaaleanruskea vaaleilla raidoilla, lyhyempi edestä ja se on leikattu kerroksittain, niin että se on usein melkoinen leijonanharja. Viihdyn tässä tukassa hyvin. Se kuvastaa tämänhetkistä mielentilaani, joka on paljon keveämpi ja valoisampi kuin vuosi sitten tai kolme vuotta sitten kun sen ensimmäistä kertaa värjäsin näin tummaksi. Myös pukeutumiseni on vaalentunut. Näinköhän ilmennän ulkonäköni kautta omia mielentilojani.

Näin lyhyempänä hiukseni ovat aina vähän sekaisin. Viihdyn tässä hieman boheemissa lookissa, sillä sitähän minä olen: kulttuurinörtti. Minulle nörttiys on positiivinen sana. Se on minulle sitä, että ihminen on intohimoisen kiinnostunut asioista ja sukeltaa syvälle yksityiskohtien ja tiedon maailmaan. Muistan, miten viime vuonna kävin muutamilla treffeillä miehen kanssa, jolla ei ollut lainkaan harrastuksia ja joka ei ollut kiinnostunut oikein mistään. Hän oli komea, mikä sai minut hetkeksi ihastumaan, mutta hyvin pian alkoi tuntua siltä kuin tapailisi sielutonta kuorta. Minusta ihmisestä tekee kiinnostavan, että hän on itse kiinnostunut asioista ja että hän pureutuu asioihin hieman syvemmälle, vaikka olisikin monipuolisesti kiinnostunut erilaisista asioista.

Mutta tämä karvapää kuittaa nyt. Hyvää viikonloppua!