keskiviikko 22. toukokuuta 2013

End of an era

Olen seuraavan kuukauden lomalla ja olen jo ehtinyt melkein viikon ottaa vähän rauhallisemmin. Huomaan edelleen vältteleväni kalenterin täyttämistä sovituilla menoilla. Haluan vain olla ja tehdä asioita hetken mielijohteesta. Eniten olen nauttinut pitkistä samoiluretkistä eri puolilla kaupunkia. Vietän suurimman osan lomasta Helsingissä ja kerrankin minulla on aikaa ottaa enemmän irti tämän kaupungin loputtomasta kulttuuritarjonnasta. Olen käynyt elokuvissa ja kirsikkapuiden alla. Ladannut akkuja.

Eilen ehdin pitkästä aikaa harrastukseni pariin ja tauko tuntui tehneen hyvää. Olin yllätyksekseni kehittynyt. Kerrankin onnistuin omassa suorituksessani melkein niin hyvin kuin toivoa sopii. Kokeneemmilta ja paremmilta lajinharrastajilta saatu kannustus tuntui hyvältä, sillä se on melko tiukassa. Pidän harrastusporukan ihmisistä, sillä heidän kanssaan on oltava skarppina ja heissä on ns. henkistä vastusta. He ovat kansainvälisiä, kriittisiä ja akateemisia ihmisiä ja keskustelu on eläväistä. Heillä on vahvoja mielipiteitä, eikä minun tarvitse pelätä, että jyräisin ketään omillani.

Olin viime vuosikymmenen puolessavälissä vaihdossa Japanissa ja asuin silloin neljä kuukautta samassa asuntolassa noin neljästäkymmenestä eri maasta tulleen opiskelijan kanssa. Vaihtareille tyypilliseen tapaan tutustuin paljon paremmin toisiin vaihto-opiskelijoihin kuin paikallisiin ihmisiin. Mutta eipä siinä mitään, näin tuli tutustuttua ihmisiin joka mantereelta. Yksi heistä on tulossa Suomeen kahden viikon päästä ja olemme lähdössä yhdessä junalla Sodankylän elokuvafestivaaleille.Vaikka kohde ei ole minulle eksoottinen minulle, se on sitä kaverilleni. Odotan, että pääsen imemään itseeni hänen matkustusintoaan.  Hän majoitti minua perheensä luona Amerikan mantereella eräällä reissullani ja nyt oikein odotan, että pääsen osoittamaan vieraanvaraisuutta hänelle ja näyttämään hänelle omaa kotimaatani. Hän on yksi kivoimpia tuntemiani miehiä.

Tämä edelläkirjoitettu johtaa vain yhteen johtopäätökseen: MITÄ HELVETTIÄ MINÄ TUHLAAN AIKAANI SUOMALAISIIN MIEHIIN!?

Daaliah ja suomalainen mies:
a.) Ei ole koskaan johtanut muuhun kuin maksimissaan 2-3 yhdessä vietettyyn yöhön
b.) Ei vain toimi, koska suomalaisen miehen itseruikutukseen taipuvainen itsetunto on pahemmanlaatuisessa kuristusotteessa minun persoonani kanssa
c.) Ei tuo parhaita puoliani esiin, koska ne minussa houkuttelee esiin ystävällisyys, kohteliaisuus ja keskustelutaidot

Daaliah ja älykäs, kansainvälinen, minua vähintään 10 vuotta vanhempi mies:
a.) On johtanut kahteen pitkään suhteeseen
b.) Minut on hurmattu itsevarmuudella ja aktiivisuudella
c.) Kommunikoinnin sujuvuus ja ystävällisyys tekee minusta pehmemmän ja naisellisemman. Samalla itsenäisyyttäni ja vahvoja mielipiteitäni arvostetaan.

Nuorempana en voinut kuvitella itseäni suomalaisen miehen kanssa. Kaksi vuotta sitten päätin antaa heille mahdollisuuden. Ei toimi. Muutan Losiin.

17 kommenttia:

  1. Ohhoh. Daaliahista on tullut melkoisen provosoiva viimeaikaisilla kirjoituksillaan! Mutta ei se mitään, se on vaan loistavaa!

    Mutta tuodakseni perspektiiviä, olen törmännyt yliopistolla jonkin verran ulkomaalaisiin naisiin ja voi pojat, ero suomalaisiin naisiin on todella suuri. Oikeastaan voisin sanoa, että suomalaisen ja ulkomaalaisen (ei-skandinaavisen) naisen välillä on todella suuri kuilu. Tuntui jotenkin oudolta keskustella ihmisten kanssa, jotka olivat aidosti sosiaalisia ja mukavia, sekä kohteliaita. Ja sitä söpöä jatkuvaa hymyilyä ei voi kyllä sivuuttaa.

    Olen melkein pakostikin tehnyt pari johtopäätöstä noiden kohtaamisian johdosta, jotka myös osittain liittyvät sinun näkemyksiin suomalaisista miehistä.

    a) Suomalaiset naiset eivät oikeastaan edes pidä miehistä. Ainakaan suomalaisista miehistä tai ylipäätään oikeista olemassaolevista miehistä. Oikeastaan he ovat kohtuullisen nokkavaa ja vihamielistä sakkia suomalaisia miehiä kohtaan näin pääsääntöisesti ja suurimman osan ajasta.

    b) Itse olen ainakin vähentänyt huomattavasti kohteliaisuuttani juuri tuosta yllämainitusta syystä. En ole kohtelias, jos minuakaan kohtaan ei olla kohteliaita. Ja suomalaisen naisen kommunikaation voi tiivistää yhteen lauseeseen: "Minä vaadin."

    c) Suomalaiset miehet ruikuttavat ja rypevät itsesäälissä, koska meitä ei juurikaan pidetä yhtään minään. Ainakaan naiset eivät pidä meitä yhtään minään. Itseään ruokkiva kierre siis.

    En yhtään ihmettele miksi monet mieluummin turvautuvat monikulttuurisiin suhteisiin, koska täällä ainakin koto-Suomessa miehet ja naiset ovat keskenään sotajalalla.

    Mut hei. Muuta sinä Losiin. Minä muutan Sri Lankalle. Hehkein nainen, jonka olen tavannut, oli kotoisin Sri Lankasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Puran täällä viime viikkoina kehkeytynyttä ihmisvihaa kehenkäs muihin kuin miespoloisiin.

      Totta. Suomalainen mies ja nainen (pahimmillaan) on kuin kaksi raajarikkoa yrittäisi opettaa toisiaan tanssimaan.

      Saman vaikutelman saan suomalaisista miehistäkin. Etteivät he oikeastaan edes huomaa meitä naisia. Sellainen yleinen huomionnin puute on yksi asia joka saa suomalaisen naisen kiinnostumaan kansainvälisistä verrokeista.

      Luulen, että tämä suomalainen nais-mies-ekosysteemi on ihan sekaisin sen takia, että naisten ja miesten roolit ovat niin vinksallaan. Passiiviset miehet tekevät loppuken lopuksi harvoin aloitteita tai huomioivat naisia, jolloin naisista on väkisinkin tullut dominoivampia ja katkerampia.

      Sitten kun kohtaa kv-miehen, jonka kanssa kaikki on niin helpompaa ja selkempää - se vain tuntuu pirun hyvältä. Ja samaan aikaan saa suitsutusta siitä, että onpa hienoa, kun olet noin omapäinen. Kun sitä huomiointia ei tarvitse vaatia vaan sitä saa pyytämättä.

      Itseasiassa, edellinen mieheni oli Intiasta... ;)

      Poista
    2. Possu: Musta nää provosoinnit on vähän samaa luokkaa niiden D.:n "kuumien" seksipaljastusten kanssa; siis paljon meuhkaamista, mutta vähän villoja. Muutenkin mulla alkaa olemaan tuo provosointikynnys parin K2:n korkuinen (http://fi.wikipedia.org/wiki/K2).

      Oon kyllä Possun kanssa siitä samaa mieltä, ettei naisille kannata olla turhan kohtelias - ylpistyvät mokomat vielä lisää. Valitettavasti työn puolesta pitää olla joskus naisillekin mukava ja kohtelias. Vapaalla ollaan kuitenkin sitten "Oliko se nainen vai oliko se ilmaa?" -modessa.

      Poista
  2. Oih, miten sydänalaa lämmittävä postaus suomimiehestä. Kylläpä tulikin hyvä mieli näin iltavuorosta aamuvuoroon univelkaisena raahustaessa. Pitäsköhän vielä lainata tuo Imagen numero, missä suomineidot tilittävät siitä miten ihania mustat miehet ovat...Vettä sataa, duunikaveri myöhässä ja naiset haikailee ulkkiksien perään - kerrassaan hieno päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Indigo, olihan tämä kommentti ironinen, olihan?

      Poista
    2. Kyllä siinä mielensä pahoittaa, kun puolikuolleena lukee tällaista tekstiä, ja kirjasto pitäs avata kymmenen minuutin päästä eikä duunikaveria näy missään. Onneksi pääsin ruokatunnilla itkemään vessaan vartiksi.
      Joo, joo, ironiaa oli. Kaikki ulkoiset vastoinkäymiset olivat kyllä totta, mutta Indigo kesti ne stooalaisella mielentyyneydellä. Veskissäkin kävin vain täysistunnolla.

      Poista
  3. Aah, vihdoinkin kotona. Repusta kaivetaan: Image (sis. artikkelin suomimimmeistä ja gambialaisista mokkakikkeleistä), Einaudin In a Time Lapse (koska blogitäti sitä mainosti) ja Goldingin opus Lord of the Flies. Eli kaikkea kivaa ois, mutta ei tiedä mistä alkais. Ehkäpä otan oluen ja luen ton artikkelin. Samalla voin kohottaa tuoppia sille, että Possu sai piparia.

    Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää - tai on duunissa
    kirjastossa:

    http://tinyurl.com/op9j99y

    Tollasen oli joku tyttölapsi itelleen tilannut.








    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja seuraavaksi uutta Daft Punkia!

      http://www.youtube.com/watch?v=5NV6Rdv1a3I

      Voi tyttörukkaa :/ Kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa.

      Poista
    2. Että sellaista jammailua. Valitettavasti ei tuo oikein iskenyt kuin miljoona volttia, mutta tuosta tuli mieleeni, että pitääkin hakea Damien Ricen O lähikirjaston hyllystä. Hmm, laitetaanpa nyt tuo L. Einaudin kiekko koneeseen ja kuulostellaan sitä.

      Poista
    3. Time Lapse on kyllä hieno kokemus. Uudestaan ja uudestaan.

      Poista
    4. Olihan se perin messevä levy. Piti ihan kopsia kovolle. Yhtiömme kiittää musavinkistä - kerrankin edes jotain iloa suominaisista.

      Poista
  4. Daft Punk = uudelleen lämmitetty Chic

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niissä samaa funkkii, mutta on daft punkilla ihan omakin soundi.

      Poista
  5. Miksi ei voi muuttaa ulkomaille?
    Siellä olisi kansainvälistä meininkiä ilman nyhveröitä epäsosiaalisia heikkoja suomalaismiehiä. :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se yksi ameriikkalainen "yksi kivoimpia tuntemiani miehiä" -tyyppi voisi viedä D:n mukanaan. Keväällähän on muutenkin tapana hankkiutua eroon kaikesta tarpeettomasta tavarasta...

      Poista
    2. Indigo: Hei joku raja. Minä sentään dissaan suomalaisimiehiä geneerisenä möykkynä.

      Artorius: Voi sinne muuttaakin :)

      Poista
    3. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että ihmiset pitää huomioida ainutkertaisina yksilöinä, siksi dissaan aina henkilökohtaisesti.

      Poista