Pakkomielle

Obsession: 

the domination of one's thoughts or feelings by a persistent idea, image, desire, etc.

Siskoni luki eilisen postaukseni ja kommentoi osuvasti puhelimessa, että ajattelen taas liikaa. Hän jos kuka tuntee minun akilleen kantapääni: stressaantuneena minusta tulee pakkomielteinen. Olen ylivirittyneessä tilassa ja tämä tila on minulle aivan liian tuttu syksyltä 2011, jolloin ajoin itseni työuupumukseen. Jouduin tekemään viime viikonlopun töitä eli toisin sanoen olen tehnyt nyt 10 päivää töitä putkeen. Projektimme pitäisi saada päätökseen viikon sisällä, mutta se on jäljessä aikataulusta erään epäluotettavaksi osoittautuneen henkilön takia. Tämä tilanne ahdistaa minua todella paljon ja pahinta on se, että olen voimaton tilanteen edessä. Käyn ylikierroksilla, koska en tiedä mihin kohdistaa turhautumiseni.  

Olen ollut yksin toimistolla sairastumisien takia, enkä ole voinut puhua asiasta kunnolla kenenkään kanssa. Hallituksen puheenjohtajaltakaan en saa tukea, koska hän ihmisenä vain lisää hermostuneisuuttani. Kun tähän tilanteeseen lisätään vielä se jännitys mitä maanantaiset treffit toivat tullessaan ja näillä hetkillä alkavat kuukautiset, niin täytyy vain huutaa: Apua! Miten saan rauhoitettua itseni? Nyt en nuku tai syö kunnolla ja stressaan jatkuvasti. En ole aiemmin tarkistanut työmaileja kotona, mutta nyt teen sitäkin, koska en pysty rauhoittumaan, vaan ajattelen projektin takkuilua pakkomielteisesti. 

Mutta onneksi tunnistan tämän tilanteen nyt kun sitä on jatkunut vasta noin viikon ajan. Viimeksi jatkoin tähän malliin kahden kuukauden ajan ja lopputuloksena oli yli puoli vuotta kestänyt burn out. Ja onneksi  työparini tulee tänään takaisin töihin ja kohta on viikonloppu.

Minun on päästettävä irti. Hyväksyttävä se, että en voi hallita kaikkea ja että minun on turha murehtia asioista, joihin en voi vaikuttaa. Nyt ei todellakaan ole hyvä aika deittailulle. Minun on hetken aikaa keskityttävä vain itseeni ja omaan hyvinvointiini. Vältettävä lisästressiä aiheuttavia asioita jonkin aikaa.