Siivet

On kello seitsemän lauantaiaamuna, enkä saa nukuttua. Lukioaikainen kaverini nukkuu lattialla vieressäni ja olen lähdössä kymmenen bussilla kohti Kotkaa tapaamaan vanhaa yliopistokaveria. Omat ajatukseni pyörivät kuitenkin aivan muualla. Minulla on unelma.

Olen tehnyt viimeiset neljä vuotta työtä erään taidemuodon parissa. Tällä taidemuodolla on myös kaupallista potentiaalia. Olen työskennellyt lähinnä sen promoamisen parissa, mutta oikeasti olen kuitenkin halunnut aina tuottajaksi. Haluan kertoa tarinoita ja löytää juuri ne oikeat ihmiset kertomaan nämä tarinat. Haluan luoda visuaalisia maailmoja. Haluan... valloittaa maailman!

Oman yrityksen perustaminen on kuitenkin pelottavaa. Mistä löytää resurssit? Miten elättää itsensä sillä aikaa, kun kehittelet yrityksen liikeideaa?

Kävi niin, että sain työpaikan, jossa minulle maksetaan vuoden ajan kovaa palkkaa... arvaatteko mistä.. siitä, että luon itselleni unelmien yrityksen! Syy siihen, että minut palkattiin tähän työhön oli se, että sanoin haaveeni ääneen työhaastattelussa. "Meillä on yhteneväiset tavoitteet", minulle kerrottiin valintani syyksi.

Tältä tuntuu, kun intohimolle annetaan siivet.

Projektipojat

Ajattelin kirjoittaa hieman lisää niin sanotuista projektipojistani. He ovat oman ikäisiäni tai minua hieman nuorempia miehiä, joiden kanssa olen ystävystynyt viime vuosien aikana ja joita olen tavalla tai toisella "kouluttanut" ja joilta olen myös itse oppinut paljon. Heitä on kolme ja minulla on heihin kaikkiin hyvin erilainen suhde. Englanniksi heidän roolinsa elämässäni voitaisiin tiivistää sanoihin:  Friend, Flirt & Fuckbuddy. Yhdistävänä tekijänä on suorapuheisuus - olemme puhuneet kaikkien kanssa asioista kiertelemättä. Olen kirjoittanut kaikista aiemmin, mutta kaksi heistä saa vasta nyt bloginimen.

Ensimmäinen projektipoika on Prinssi, joka on minulle kuin pikkuveli. Häneen tutustuin seitsemän vuotta sitten eksäni kautta. Prinssillä ei ole minkäänlaista suodatinta. Hän sanoo kaiken ääneen, niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei viihdy kotimaassaan, koska siellä kaikki hänen sukutaustansa tuntevat pokkuroivat hänelle. Jos isoisäsi on kuuluisuus, olet itse komea, tyylikäs ja älykäs ja vanhempasi ovat poissaolevia - on lopputuloksena mies, joka on yhtäaikaa itseriittoinen ja hyväksyntää hakeva. Minä pidän Prinssistä. Olen aina pitänyt. Ei niin, ettenkö olisi suuttunut hänelle lukuisia kertoja ja luennoinut siitä, miten ihmisiä saa ja ei saa kohdella. Pohjavireenä on kuitenkin aina ollut välittäminen. Jokin hänessä on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. Hänestä on tullut pehmeämpi, kohteliaampi ja ystävällisempi. Voi olla, että hän ei olekaan enää yksi projektipojistani. Joku yhteisistä kavereistani oli sanonut hänelle, että Daaliahin mielestä olet hänelle kuin pikkuveli. Hän selitti tätä innostuneena viime viikonlopun juhlissaan muille kavereilleen. Awww... <3 Hän on myös ollut erittäin ylpeä uudesta työstäni ja piti minulle maljapuheen juhlissaan. Ääähh... tämähän alkaa olla jo ällöä liikkistelyä. :)  Toivon, että Prinssi löytää pian sopivan tytön itselleen. Hän alkaa olla jo aviomiesmatskua.

Sitten on Keikari. Hänet olen tuntenut neljä vuotta työ- ja yhdistyskuvioiden kautta. Keikari on eronnut kolmen lapsen isä. Taiteilija, organisaattori ja supliikkimies. Keikari on erittäin herkkä palautteelle ja hänelle on tärkeää, että hänestä pidetään. Hän on hyvä isä ja erittäin hyvä työssään, mutta naissuhteissaan melko holtiton, samoin alkoholin käytössään. Keikari joi muutama vuosi sitten liikaa yhdessä järjestämässämme tapahtumassa ja jouduin olemaan hänelle tiukkana tästä asiasta. Siitä lähtien hän on hakenut hyväksyntääni. Hän on tottunut olemaan auktoriteetti, mutta minun kohdallani asetelma on ollut toisin päin. Meidänkin suhteemme on muuttunut. Arvostamme nykyään toisiamme molemmin puolin ja ehkä hetkittäin olemme leikitelleen ajatuksella "meistä". Mutta flirttailua pidemmälle emme ole koskaan menneet ja emme varmaan menekään. Viime viikonloppuna tanssilattialla taisimme sinetöidä kaveruutemme. Ei enää valtasuhteita. Hän näytti parhaat puolensa: ei juonut liikaa ja oli kohtelias ja huomioiva. Keikari kysyy minulta usein, pidänkö hänestä. Perjantaina hänen viimeiset sanansa minulle olivat: "Sinä taidat pitää minusta." Aww....

Viimeinen projektipoika on luonnollisesti Nuori Kolli. Hänet olen tuntenut nyt kaksi vuotta. Tapasimme Suomi24:n kautta. Prinssiä ja Keikaria näen useamman kerran kuussa, sillä meillä on yhteisiä kavereita ja projekteja. Nuorta Kollia ei tunne muut kuin kaverini aviomies, joka on sattumalta samassa työpaikassa ja hänkään ei tiedä, että tunnemme. Näemme muutaman kuukauden välein, mutta juttelemme usein Facebookissa. Nuori Kolli on itsevarma ja suoraviivainen. Tempperamenttinen. Oikeistolainen. Sovinisti. Pahimmat väännöt olemme käyneet siitä, miten naisista saa puhua. En oikein tiedä, mitä haluamme toisistamme. Olemme yhtäaikaa samanlaisia ja erilaisia. Yhtä suorasukaisia, epäromanttisia ja seksinnälkäisiä, mutta arvomaailtamme monella tavoin vastakkaisia. En tiedä, onko meidän suhteemme muuttunut miksikään, mutta se saattaa muuttua, sillä jokin minussa on muuttunut. Minulla ei ole enää tarvetta tuomita ja kritisoida ja itseasiassa sunnuntaina minulla oli vastustamaton tarve kehua häntä. Kehuin hänen tsemppaus- ja rakastajantaitojaan - ja huumorintajua ja söpöä murretta. Olemme näkemässä torstaina.

Näitä projektipoikiani olen "kasvattanut". Vai olenko vain projisoinut heihin omia puutteitani? Peilannut heidän kautta omia epävarmuuksiani. Olen myös oppinut heiltä paljon ja saanut palautetta omasta persoonastani. Prinssi on kommentoinut minulle vallanhimostani ja halustani pitää miehet "aisoissa". Keikari on huomauttanut tavastani "jyrätä" omia tiimiläisiäni ja tunnekylmyydestäni. Kerran hän lauloi minulle "kyllä sinuakin joku voi vielä rakastaa" :) Nuori Kolli on toiminut uraohjaajani ja pohtinut kanssani työkuvioita. Hän on myös jaksanut kysyä uudestaan ja uudestaan, milloin aion kasvaa aikuiseksi (lue: olla oikeissa töissä).

Minulla ei ole ehkä miestä elämässäni, mutta merkityksellisiä miessuhteita montakin! Projektipoikani ovat tainneet pehmittää minua yhtä lailla kuin minäkin heitä. Ehkä meistä jokainen kykenee vielä  joskus merkitykselliseen rakkaussuhteeseen.

Väreilyä

Yksi asia minussa on muuttunut. En enää vatvo ja ylianalysoi asioita. Siksi tämän blogin luonnekin on muuttunut. Viime aikoina olen lähinnä raportoinut tänne mitä omasta mielestäni hauskaa olen tehnyt. Minulla on kiire elää elämääni. 

Jonkin verran olen pohtinut ystävyyttä. Keväällä minulla oli tarve olla yksinäni ja en osannut arvostaa sitä, että seuraani hakeuduttiin. Nyt nautin taas seurasta ja lähestyvä muutto on saanut minut herkistymään: mitä nämä ihmiset merkitsevät minulle. Olin eilen juhlissa ja juttelin amerikkalaisen kaverini kanssa, joka on muuttamassa parin kuukauden päästä Berliiniin. Hänellä on ollut omat vaikeutensa elämässä ja hän joutunut kokemaan myös taloudellisia ongelmia. Hän oli aidosti onnellinen uuden työni takia ja hänen innostuksensa sai minut iloiseksi. Sama nainen saattoi minut myöhemmin illalla bussille, kun olin juonut muutaman drinkin liikaa. Välittämistä. Se tuntuu hyvältä.

Perjantaina menin baariin tanssimaan miespuolisen kaverini kanssa, josta olen joskus tänne kirjoitellut. Hän on mahdottoman hauskaa seuraa tanssilattialla ja meillä oli mitä rattoisin ilta. Välillämme on kemiaa, mutta luulen, että on antoisampaa pysyä kavereina. Nyt kun meistä vihdoin on tullut sellaiset vuosien jälkeen. Hän on näitä projektipoikiani, joita olen välillä läksyttänyt melko lailla. Perjantaina olimme kuitenkin vain kaksi toistensa seurasta nauttivaa ja tanssilattialla pomppivaa kaverusta. Se tuntui hyvältä.

Juttumme Pitkän Tumman Komean kanssa ei taida edetä minnekään. Kävimme melko tiiviisti treffeillä, mutta muutamaa halausta lukuunottamatta emme koskettaneet toisiamme. Ei siinä mitään. Ei heti tarvitse hypätä sänkyyn. On kuitenkin outoa, kun koskettaminen ei tunnu luontevalta. Hänen halaamisensakaan ei tuntunut miltään. Kehomme eivät selvästikään värähdelleet samalla taajuudella.

Perjantaina tanssilattialla riehumisen jälkeen hyppäsin bussiin kohti kotia. Viereeni istahti pitkä vaalea komea nuorimies. Värähdys. "Jatkoille?" Mietin hetken ja sanoin kyllä. Silkinpehmeä iho.  Yhteensopivat kehot. Yhden yön sanattomat säännöt.

Ehkä se, että käytän vähemmän energiaa asioiden analysoimiseen, on tehnyt minusta tällaisen. Avoimen, herkästi viehättyvän, väreilevän, kokeilevan ja kokevan.

My kind of grazy

Hyvä viikonloppu taas. Perjantaina pidettiin karonkkaa työtiimiläisten kanssa. Naurettiin paljon. On hauskaa, kun löytää itsensä kaltaisia hulluja tästä maailmasta. Jos voisin, menisin naimisiin nykyisen, pian entisen, pomoni kanssa. Hän kokkaa niin hyvää ruokaa, että itkettää. Meistä on tullut kuuden vuoden aikana hyviä ystäviä. Hän on viisas nainen. Paljon kokenut elämässään, tuskaakin, ja ehdottomasti melko omituinen, mutta meillä on synkannut alkumetreistä lähtien. Hän on niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni ja joka luottaa minuun niin paljon, että se luottamus taitaa kantaa läpi elämän. Ihmisillä pitäisi olla hyviä pomosuhteita. Se on melkein yhtä tärkeää kuin hyvät suhteet vanhempiin.

Lauantaina menin aamulla siskon ja siskon miehen kanssa Linnanmäelle ja sitten menin treffeille Pitkän Tumman Komean kanssa. Mentiin katsomaan kaksi elokuvaa Espoo Cinéen ja käytiin pariin otteeseen syömässä ja yhdessä baarissakin vielä. 10 tunnin treffit. Nähtiin tänään vielä uudestaan ja mentiin katsomaan kaksi elokuvaa lisää. Tykkään tästä miehestä. He is my kind of grazy too. Minua taisi välillä vähän jännittää kun olin ehkä vähän hiljainen. Juteltiin kuitenkin kaikenlaisista asiosta, ihan vakavistakin. Tunnen kiintyväni häneen ja se on hyvä tunne. Ihan vain sen takia, että se on ollut minulle vaikeaa pitkän aikaa. On myös mukavaa, kun seksi ei ole ollut kuvioissa, joten tässä on kyse ihan vain puhtaasti siitä, että pidän tästä ihmisestä. On muuten hassua, miten treffeillä usein ihmiset sanovat kaiken ääneen. Jos kuuntelee tarkasti, kaikenlaiset pelot ja toiveet saa selville.

Tänään aamulla kävin brunssilla harrastuskavereiden kanssa pitkästä aikaa. Minun tulee ikävä tätä jengiä. Olen viettänyt heidän kanssaan tiivisti viimeiset puolitoista vuotta ja nyt joukkomme on pikkuhiljaa hajoamassa. Minä muutan Turkuun, yksi on lähdössä Kanadaan rakkauden perään ja yksi Berliiniin. Naurettiin paljon heidänkin kanssaan.

En minä ihan jääpuikko ole. En taatusti tunteellinen tai kovinkaan romanttinen, mutta kyllä minä kiinnyn ihmisiin ja tarvitsen ihmisiä.

Vapaa

Olen näillä näkymin treffaamassa viikonloppuna uudestaan viime lauantain deittiäni. Hän on vapaa sielu. Siksi hänen kanssaan oli niin helppo olla. Se meitä yhdistää.

Muutos

Se on mun. Unelmien työpaikka. Edessä muutos.

Le weekend

Nyt väsyttää, mutta olipa taas kaikin puolin mukava viikonloppu. Kävin työhaastattelussa Turussa perjantaina ja oli mainiota kun työhaastattelu oli vain leppoisaa jutustelua. Tiistaina tiedetään, lähdenkö Turkuun. Seitsemää on haastateltu ja vaakakupissa voi painaa ihan mikä tahansa asia. Minä olen nuori, innokas ja vailla siteitä. Se voi olla edukseni.

Lauantaina olin treffeillä, sellaisilla "olipa hauskaa ja helppoa" -treffeillä. Mies pitkä, tumma, komea, rikas, hauska, kohtelias, positiivinen ja sopivalla tavalla todella outo. Lisäksi spontaani, seikkailunhaluinen ja musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien ystävä. Tuolta netin kätköistä voi näköjään löytyä priimojakin yksilöitä. Käytiin kahdella eri keikalla, syömässä ja vielä Navy Jerry'ssä, missä istuttiin ja juteltiin pilkkuun asti. Suomalaisten mieslukijoideni iloksi voin vielä kertoa, että kyseessä on ulkomaalainen mies ;)

Juteltiin aika paljon ihmissuhteista ja eksistäkin. Hän perusteli eksistä kysymisen sillä, että on hyvä tietää, millaisia eksiä on ollut, koska sitten tietää toisen maun. :) Aika paljonhan tässä miehessä on samaa kuin eksissäni. Älykäs verbaalikko, jolla on käytöstavat kohdillaan. Hän halusi tarjota kaiken, vaikka parhaani mukaan heittelin seteleitä aina välillä hänen suuntaansa. Tarjosi kyydin kotiin. Ei yrittänyt mitään. Jäi todella hyvä mieli.

Tänään sunnuntaina menin katsomaan Bollywood-elokuvan erikoisnäytöstä, kävin uimassa ja söin hyvää intialaista Ravintolapäivässä. Muy bueno!