Haluaisin tavata miehen vailla itsetunto-ongelmia. Olen ymmärtänyt, että nämä miehet ovat harvassa ja olen ymmärtänyt, että aina kun minulla menee maku jostain miehestä, kysymys on nimenomaan siitä, että mies tavalla tai toisella ilmentää heikkoa itsetuntoaan tavalla, joka saa karvani pystyyn. Nuoren Kollin uhoaminen, epävarman kaverini naisten piikittely, kaukorakkaani jatkuva tarve esiintyä ja naurattaa. Näitä tarinoita voisi jatkaa loputtomiin. Hyvä itsetunto, olipa mies rikas, köyhä, ruma tai komea, on kaikkein viehättävin piirre miehessä.
Hyvä itsetunto ei tarkoita sitä, että pidät itseäsi täydellisenä tai olet täydellinen, vaan sitä, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä koe tarvetta alentaa muita oman arvosi kohottamiseksi tai toisen mielen pahoittamiseksi.
Loppujen lopuksi olen tavannut elämäni aikana vain harvan hyvällä itsetunnolla varustetun miehen. Yksi syy, miksi olen laittanut eksäni jalustalle, on se, että hän oli yksi näistä miehistä. Hänen käyttäytymisensä oli vakaan ystävällistä, eikä lainkaan arvaamatonta, sillä saatoin luottaa siihen, että hänen toimintansa pohjaa hyvän itsetunnon varaan, ei muiden ihmisten hänestä tekemien arvioiden pohjalle. Tällaisen ihmisen kanssa on hyvä olla, sillä sinun ei tarvitse pelätä, että hän ylireagoisi asioihin: vetäisi herneen nenään mitättömistä asioista, ottaisi asiat liiallisen henkilökohtaisesti tai tulkitsisi asioita negatiivisuuden linssin kautta. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei myöskään kaipaa jatkuvaa suitsutusta ja huomiota itsetuntonsa pönkittämiseksi.
Mutta eipä siinä mitään, jostain syystä olen tuntenut vetoa miehiin, joilla ei ole niin hyvä itsetunto, mutta jotka ylenmääräisellä itsevarmuudella ovat peittäneet tämän. Ehkäpä on ollut kyse omasta tarpeestani tuomita, asettua yläpuolelle, joten olen kiinnostunut tällaisista ihmisistä ja tietyllä tapaa näin pönkittänyt omaa itsetuntoani. Luulen, ettei minulla ole enää tällaista tarvetta vaan voin huomata miehet, joiden kanssa on aidosti hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti