Turvaverkko

Johan on. Kun on pakko olla kotona, sitä alkaa kummasti tehdä mieli liikkeelle. Luukutan sitten vain musiikkia täysillä täällä neljän seinän sisällä. Lepo on tepsinyt, ja tauti näyttää päästävän minut vähällä, mutta parempi vielä malttaa - ehtiihän tuonne vielä juoksentelemaan. Tänä syksynä on luvassa vaikka mitä kivaa. Kohta alkaa Rakkautta & Anarkiaa -festarit, ja ajattelin käydä katsomassa noin triljoona elokuvaa ja lokakuussa lähden Amsterdamiin työreissulle.

Olen ennallani. Ei, olen parempi versio itsestäni kuin vuosi sitten tai 10 vuotta sitten. Minussa on sitä samaa virtaa ja innostusta kuin parikymppisessä Daaliah'ssa, mutta innostuksen lisäksi minussa on nyt rautainen annos ammattitaitoa, kokemusta ja näkemystä. Näin vaatimattomasti ilmaisten. Pystyn haastaviin projekteihin, sillä innostuksen lisäksi tiedän, miten asiat kannattaa hoitaa, olen oppinut kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea, olen oppinut pitämään huolta itsestäni. Olen saanut arkirutiinini ja työtehoni kuntoon: työaika ja vapaa-aika eivät enää sekoitu toisiinsa inhottavaksi möhnäiseksi epämääräisyydeksi. Kun teen töitä, teen töitä ja kun olen vapaalla, olen vapaalla. Nyt uskallan taas innostua, niin työasioista kuin vapaa-ajan projekteista, sillä minulla on Turvaverkko. Voin riehua mielin määrin, kun tiedän, että elintapani tukevat jaksamistani sen sijaan, että ne söisivät energiavarojani.

Tulevaisuus näyttää valoisalta ja se on mahdollisuuksia täynnä. Voin tehdä ihan mitä vain. Ihan mitä vain. Älkääkä edes yrittäkö väittää vastaan :)

Noah and the Whale: 5 Years Time