Juovuksissa tarinoista

Minusta on tullut kirjastossakävijä ja suurimpia huoliani tällä hetkellä on se, etteihän lukeminen vain lopu kesken. Sängyn vieressä on läjä kirjoja ja sarjakuvia, ja tartun kirjaan ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Ahmin kirjoja hirmuisella tahdilla, samalla tavoin kuin joskus 10-vuotiaana. Hyppään tarinasta ja tunnelmasta toiseen, tutustun ja ihastun uusiin hahmoihin, opin uutta ja reflektoin lukemaani suhteessa omaan elämääni. Ruokin mieltäni ja sieluani.

Tänään alkaa Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, vaihtoehtoisen elokuvan 11-päiväinen kavalkadi vailla vertaa. Elokuvat, vasinkin elokuvateatterissa nautittuna, voivat iskeytyä tajuntaan ja vaikuttaa tunteisiin vahvemmin kuin mikään muu tarinankerronnan muoto. Elokuva vie iholle, sinut kutsutaan tuntemaan ja samaistumaan, uppoutumaan. Elokuvan katsominen ei ole yhtä älyllinen ja pohdiskeluun johdatteleva kerronnanmuoto kuin kirjat, se on pikemminkin kokemuksellista, elämän imitointia. Elokuvafestivaaleista olen innostunut yhtä paljon viimeksi noin 20-vuotiaana.

Tuntuu kuin olisin tyhjä vaasi, joka odottaa täyttymistä. Kun kaikki kuona ja murheet on kaavittu pois, minussa on tilaa uudelle. Olen alkanut täyttää itseäni tarinoilla.

Tänään pääsen katsomaan Benh Zeitlinin elokuvan Beasts of the Southern Wild, joka on napannut jo ison liudan palkintoja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla: