sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kohdillaan

Elossa ollaan. Kaksi vuotta Turussa tuli täyteen ja olen alkanut juurtumaan. Maisemiin ja paikkoihin alkaa liittyä muistoja ja silloin ne muuttuu omiksi.

Myös ihmisiin alkaa syntyä entistä vahvempia siteitä. Miehen sukulaiset järjestää usein kissanristiäisiä ja vasta nyt 1,5 vuoden seurustelun jälkeen alkaa tuntua, että voin olla oma itseni heidän seurassaan. Vähemmän varovainen ja enemmän mielipiteitä omaava yksilö.

Firma on ollut nyt pystyssä 7 kuukautta ja pystymme työllistämään nyt viisi ihmistä. Meistä osakkaista on alkanut hiotumaan tiimi, mutta ei se ole ollut mitenkään helppoa. Luottamuksen rakentuminen on vaatinut muutamat kipakat tilanteet ja sananvaihdot. Tiedätteko, meillä on meidän toimistossa sauna! Se kummasti keventää ilmapiiriä. Parasta on se, ettei ole pomoa, jonka turhia tehtävänantoja täytyisi toteuttaa. Suosittelen yrittäjyyttä kaikille auktoriteettikammoisille.

Haaveilen omistusasunnosta, joka olisi keskustan liepeillä, mutta metsikön vieressä. Metsän- ja järvenkaipuu on minussa syvällä ja Etelä-Suomessa on tylsintä, että järvet on harvassa. Merestä ei ole korvikkeeksi. Metsää löytää Turunkin keskustasta kun etsii. Jokiranta on Turussa viehättävä: kävely ja pyöräily sen varrella on kuin tunnelmamatka johonkin eteläisempään maahan.

Työhöni kuuluu paljon matkailua ja se on alkanut taas maistumaan. Edustan mielelläni meitä maailmalla.

Viime aikoina olen tuntenut itseni hyvin levolliseksi. Olen juuri siellä, missä haluan olla.