Siivet

On kello seitsemän lauantaiaamuna, enkä saa nukuttua. Lukioaikainen kaverini nukkuu lattialla vieressäni ja olen lähdössä kymmenen bussilla kohti Kotkaa tapaamaan vanhaa yliopistokaveria. Omat ajatukseni pyörivät kuitenkin aivan muualla. Minulla on unelma.

Olen tehnyt viimeiset neljä vuotta työtä erään taidemuodon parissa. Tällä taidemuodolla on myös kaupallista potentiaalia. Olen työskennellyt lähinnä sen promoamisen parissa, mutta oikeasti olen kuitenkin halunnut aina tuottajaksi. Haluan kertoa tarinoita ja löytää juuri ne oikeat ihmiset kertomaan nämä tarinat. Haluan luoda visuaalisia maailmoja. Haluan... valloittaa maailman!

Oman yrityksen perustaminen on kuitenkin pelottavaa. Mistä löytää resurssit? Miten elättää itsensä sillä aikaa, kun kehittelet yrityksen liikeideaa?

Kävi niin, että sain työpaikan, jossa minulle maksetaan vuoden ajan kovaa palkkaa... arvaatteko mistä.. siitä, että luon itselleni unelmien yrityksen! Syy siihen, että minut palkattiin tähän työhön oli se, että sanoin haaveeni ääneen työhaastattelussa. "Meillä on yhteneväiset tavoitteet", minulle kerrottiin valintani syyksi.

Tältä tuntuu, kun intohimolle annetaan siivet.

Unta vai totta?

Viimeiset neljä päivää ovat olleet hämmentävää aikaa elämässäni. Uskotteko enneuniin? Uskotteko kohtaloon? Uskotteko, ettei sattuma ehkä olekaan yhtä viaton kuin sen väitetään olevan? Minä saatan liittyä uskovien joukkoon.

Nukuin viime yönä huonosti. Olin kylmissäni, kivuissani ja vieläpä nälissäni. Jossain vaiheessa kello neljän ja viiden välillä yöllä nappaan puhelimen käteeni ja avaan Facebookin. Olen saanut kutsun. Eksäni on kutsunut minut brunssille. Hän on uuden vaimonsa kanssa tulossa pariksi päiväksi Suomeen, ja he kutsuvat vanhoja ystäviään Hakaniemen Café Taloon vaihtamaan kuulumisia. Kutsulistalla on minun ja eksäni yhteisiä ystäviä, mutta suurimmaksi osaksi hänen uuden vaimonsa ystäviä, joita en tunne.

Kehoni lävitse kulkee väristys. Minun ei tarvinnut uneksia jatkoa lauantaiyönä näkemälleni unelle, minun ei edes tarvitse kirjoittaa sille vaihtoehtoista loppua - minä elän sitä! Se on hiipinyt unen ja alitajunnan maailmasta tähän todellisuuteen. Tapasin viime perjantaina miehen, jonka eksä on naimisissa eksäni kanssa, ihastuin ja muistot erosta palasivat mieleeni, lauantaina näin unta siitä, että eksäni muutti vaimonsa kanssa talooni ja vaimon sukulaiset valloittivat kotini lupaa kysymättä. Ahdistuin ja pakenin talosta.

Nyt, vain 48 tuntia unen näkemisen jälkeen, saan kutsun heiltä, eksältäni ja hänen vaimoltaan, Cafe Taloon, jossa viime viikolla käydessäni ajattelin, että onpa mukava paikka, voisin tehdä tästä kantikseni. He tulevat taloon, minun talooni, ystäviensä kanssa ja myös minut on kutsuttu. En ole kertaakaan puhunut eksäni uuden vaimon kanssa eroni jälkeen, vaikka tunnemme vuosien takaa. En ole koskaan nähnyt eksääni ja hänen vaimoaan yhdessä eroni jälkeen. En mennyt heidän häihinsä ja olen välttänyt jokaisen mahdollisuuden tavata heidät. Nyt minut on kutsuttu takaisin taloon, kohtaamaan heidät ja tukahdetut tunteeni.

Olen hämmennyksissä ja epäuskoinen. Miten näin vahvan symboliset tapahtumat voivat siirtyä unesta omaan elämääni? Kuka tätä ohjaa? Universumi? Kollektiivinen alitajunta? Morfeus?