Iholla

Pulahdan veteen pitkän viikon jälkeen. Kauhon niin lujaa kuin pääsen. Pinnan alle, uudestaan ja uudestaan. Tunnen miten jännitys alkaa sulaa. Tunnen itseni voimakkaaksi ja sulavaksi, olen yhtä veden kanssa. 25 minuuttia myöhemmin nousen vedestä ja oloni on uudestisyntynyt. Siirtymäriittini viikonloppuun.

Istun elokuvateatterissa. Skandinaavisen näköinen mies soittaa puhelimella. "Hey, what's up?" hän sanoo samealla äänellä. Hän sivelee nivusiaan ja aloittaa puhelun uudestaan ja uudestaan. Pian hän kävelee kadulla. Soittaa ovikelloa. Oven avaa toinen mies. He katsovat toisiaan hetken, astuvat lähemmäksi toisiaan, suutelevat intohimoisesti ja ahnaasti toisiaan. Tästä alkaa yhdeksän vuoden suhde, seksilinjan puhelusta, ja elokuva, joka vie iholle. Kahden miehen rakastelevat kehot, ahnaat huulet. Elokuvateatterin pimeys, elän tätä elokuvaa kehollani.

Musiikki, joka vangitsee, nostattaa sieluani ja saa minut tuntemaan oloni eläväksi. Jään lopputekstien ajaksi, sillä haluan pitää kiinni tästä tunteesta. Kotona kuuntelen repeatillä yhtä ja samaa biisiä elokuvasta. Arthur Russell: This is How We Walk on the Moon:

Ira Sachsin elokuvasta Keep the Lights On:

Miten sinua voidaankaan koskettaa, kuvilla, äänillä.