Harhaileva mieli = onneton mieli

Keskittyvä ihminen on onnellinen. Tämä kuulostaa ehkä itsestäänselvältä, mutta omassa elämässäni minun on pitänyt oppia tämä kantapään kautta. Vuosi sitten samaan aikaan kävin ylikierroksilla ja olin ajamassa itseäni hyvää vauhtia piippuun. Tämä vuosi onkin sitten kulunut tuosta loppuunpalamisesta toipuessa ja oman elämäni tarkastelussa ja tämän kysymyksen äärellä:  mikä h%@¤?#" siinä mättää?

Kaikki muutokset, joita olen toteuttanut arjessani ovat lopulta tähdänneet yhteen samaan: keskittymiseen. Törmäsin pari päivää sitten tieteelliseen artikkeliin A Wandering Mind is an Unhappy Mind, jossa kuvailtiin mielenharhailun ja onnellisuuden välistä yhteyttä. Artikkelin kirjoittajat olivat IPhone-applikaation avulla tutkineet yli 5000 ihmisen päivittäisiä mielialoja seuraavien kysymysten avulla: Mitä teet juuri nyt? Ajatteletko jotain muuta? Onko ajattelemasi asia luonteeltaan positiivinen, negatiivinen vai neutraali? Kuinka onnellinen olet?

Tutkimuksessa selvisi seuraavat asiat:
1.) Ihmisten mieli harhailee usein, tutkimuksen näytteissä keskimääräisesti 46,9 prosentissa. Sillä mitä ihmiset teki oli hyvin vähän vaikutusta siihen, harhaileeko mieli (seksin harrastamista lukuunottamatta).
2.) Ihmiset ovat onnettomampia, kun heidän mielensä harhailee. Vaikka tutkittavien ajatukset olisivat karkailleen positiivisiin asioihin, tämä ei tehnyt heistä onnellisempia kuin silloin, kun he keskittyivät tekemäänsä asiaan. Kun ajatukset harhailivat neutraaleihin tai negatiivisiin asioihin, he olivat huomattavasti onnettomampia kuin ajatellessaan sitä, mitä olivat sillä hetkellä tekemässä.
3.) Se mitä ihmiset ajattelevat indikoi paremmin heidän onnellisuutensa astetta kuin se mitä he tekevät.

Ihmisen mieli harhailee ja harhaileva mieli on onneton. Ihminen eroaa eläimistä siinä, että me kykenemme irrottautumaan nykyhetkestä, ajattelemaan mennyttä, suunnittelemaan tulevaa ja pohtimaan asioita, joita ei koskaan tule tapahtumaan. Artikkelin kirjoittajat kuvaavat osuvasti, että vaikka tämä on huomattava evolutionaarinen edistysaskel ja mahdollistanut ihmiskunnan kehityksen, sillä on emotionaalinen hintansa. Me olemme onnettomampia, koska emme kykene elämään hetkessä.

Harhaileva mieli - ihmismielen siunaus ja kirous. Koska kykenemme irrottautumaan nykyhetkestä ja siitä, mitä olemme tekemässä juuri sillä hetkellä, kykenemme ennakoimaan tulevaa ja vaikuttamaan asioihin. Omalla kohdallani tämä meni vain liian pitkälle. Alkoi tuntua siltä, etten elä koskaan hetkessä ja ettei aivotyöskentelyni lakkaa koskaan. Ryhdyin ratkomaan ongelmia, joita on mahdotonta ratkoa ja stressasin asiosta jatkuvasti, unissanikin. Sitähän stressaaminen pohjimmiltaan on: paineiden ottamista asioista, joihin et voi sillä hetkellä vaikuttaa, mutta joita ajattelet lakkaamatta tästä huolimatta.

Nyt olen oppinut, että mieltä voi ohjata ja auttaa keskittymään juuri käsilläolevaan asiaan. Suurin vaikutus on ollut läppärin sulkemisella joka päivä klo 17.00 mennessä. Nettisurffaminen on mielestäni pahin mahdollinen keskittymisenhajottaja: silloin et keskity yhtään mihinkään. Jos vielä oppisin viettämään aikaa täällä netissä niin, että minulla on auki vain yksi välilehti kerrallaan.