torstai 30. elokuuta 2012

Unihiekan metsästys

Kirjailija Neil Gaimanin ihana Sandman-hahmo
Viime aikoina olen miettinyt paljon nukkumista ja sen tärkeyttä. Olen herkkäuninen. Stressaantuneena alan välittömästi nukkumaan huonosti, en saa unta ja heräilen aamuyön tunteina. Jos käyn positiivisessa mielessä ylikierroksilla, minun on myös vaikea nukahtaa.

Olen lueskellut nyt jonkin verran ihmisen hormonitoiminnasta ja erityisesti kortisoli-hormonista eli stressihormonista. Sen verran olen saanut selville, että kortisolin tasot ovat normaalisti korkeimmillaan aamuisin ja alimmillaan iltaisin. Kuitenkin jos iltoja ei saa rauhotettua tai stressiä katkaistua, kortisolia on veressä liikaa nukkumaan mennessä ja uni häiriintyy. Hyvin nukuttu yö taas tasoittaa kortisolin tasoja.

Olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota unen laatuun ja iltojen rauhoittamiseen. On edelleen öitä, jolloin nukun huonosti, mutta hyvin nukuttujen öiden määrä on kasvanut. Viime yönä nukuin sikeästi 9 tuntia ja olo on nyt mitä mainioin. Toissayönä nukuin katkoilevaa unta 6-7 tuntia ja töihin oli todella vaikea tarttua.

Olen kateellinen niille ihmisille, jotka nukkuvat lähestulkoon aina hyvin, olivatpa kuinka stressaantuneita tahansa. Sukuni naiset ovat erittäin huonoja nukkujia ja luulen, että siedämme kortisolihormonia keskimääräistä heikommin tai tuotamme sitä liiallisesti. Vähän sellaista murehtijain sukua olemme.

On kuitenkin kiva huomata, että nukkumisen laatuun voi vaikuttaa monella elämäntapamuutoksella: netin ja television iltakäytön vähentämisellä, huoneen pimentämisellä ennen nukkumaanmenoa, iltaurheilun välttämisellä, sängyn tuunaamisella jne. Yritän tehdä Hiekkamiehen tuntemaan olonsa mahdollisimman tervetulleeksi.

2 kommenttia:

  1. Heipparallakkaa! Ihana blogi paljastui täältäkin :) Tykkään kovasti!

    Harmillista, että nukkumisesi on vaikeaa.. :/ Uni kun on kuitenkin niin hirvittävän tärkeää! Itselläni jos on viikossa yksikin osittain valvottu yö, se sekoittaa koko loppuviikon unirytmin ihan totaalisesti.

    Itse useimmiten nukun kuin tukki, jos vain onnistun nukahtamaan, joka onkin minulle kaikista vaikein kohta. En herää suuriinkaan häiriöihin, sen sijaan aiheutan jatkuvasti itse häiriötä elämöimällä unissaan. Mieheni Pööpö puolestaan nukkuu koiranunta ja joutuu jatkuvasti heräämään ja rauhoittelemaan minua.. Viime yönäkin olin kuulemma parkunut kovaan ääneen.. :D

    Toivon, että nuo luettelemasi elämäntapamuutokset helpottavat nukkumistasi! Itse olen myös huomannut, että viileässä - melkein hitusen kylmässä - huoneessa on usein helpompi nukkua kuin sellaisessa, mihin on normaalisti tottunut.

    Iloisia syyspäiviä sinne suuntaan! :)

    Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos Elena! Nyt ollaan toistemme lukijoita :)

    Nukkuminen on kyllä sellainen suuri suuri mysteeri. Eilisyönä en nukkunut juuri ollenkaan. Uni oli tehnyt itsestään, kaiken tämän pähkäilyn jälkeen, niin tietoisen, että ei siihen voinut enää ollenkaan uppoutua.

    Hih - sinusta tulee mieleen siskoni, joka on samanlainen unielämöitsijä. Kerran hän, teininä kun nukuimme sänkymme päädyt vastakkain, verho välissä, veti verhon sivuun ja tuijotti minua kun luin kirjaa - täydessä unessa! Hän on myös solvannut minua unissaan.

    Kylmyyttäpä testailen taas tänä yönä ja laitan ikkunan appoiselleen.

    Kaunista syksyä myös sinulle, Elena!

    VastaaPoista