Nyt tätä suurta elämäntaparemonttiani toteuttaessa olen alkanut luokitella asioita kahteen eri katergoriaan: energiasyöpöt ja energialähteet. Olen yrittänyt lisätä mahdollisimman paljon energiaa antavia juttuja elämääni ja poistaa noita turhuuksia.
Sellaisten energiasyöppöjen kuin turhan nettiluuhaamiseen ja miespähkäilyn vähentäminen on jo itsessään antanut paljon uutta virtaa. Kun siihen päälle olen keskittynyt kivoihin ja lataaviin asioihin kuten kavereihin, liikuntaan, luontoon, hyvään ruokaan, nukkumiseen, musiikkiin, kirjoihin ja leffoihin, niin on alkanut tuntua jo aika hyvältä. Seurauksena on ollut se, että olen jaksanut keskittyä työntekoon ja opiskeluun paljon paremmin ja innostun asioista. Tämähän on hyvinkin itsestäänselvää logiikkaa ja kuka tahansa terveydenhoitaja olisi voinut minulle tällaiset ohjeet antaa, mutta jostain syystä tällaisten yksinkertaisten muutosten vaikutusta ei tajua vasta kuin itse kokeiltuaan.
Olen puhunut aika paljon lähipiiriin ihmisille tästä uudenlaisesta ajankäytöstäni ja on ollut mielenkiintoista huomata, miten samaa mieltä ihmiset on etenkin tuosta nettiluuhaamisen turhuudesta ja rasittavuudesta. Osa on saarnaamiseni jälkeen innostunut kokeilemaan netinkäytön vähentämistä myös itse. Luulen, että suurin osa suomalaisista 15-35-vuotiaista on enemmän tai vähemmän nettiriippuvaisia. Älypuhelimet ja iPadit ei tilannetta helpota. Nettiluuhailun lisäksi keskittymiskykyä hajottaa yhtä lailla surffailu televisiokanavilla ja sanomalehdet, joista luetaan hätäisesti vain otsikot. Väitänkin, että jatkuva huomion jakaantuminen, visuaalinen häly ja instant gratification -koukkuuntuminen tekee ihmisistä adhd-zombeja, jotka ei jaksa keskittyä oikein mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti