Mes amours

Tänä aamuna sängyssä loikoillessani ajattelin niitä miehiä, joita olen rakastanut, ja rakkauden ja kiitollisuuden tunteet tulvahtivat minuun. Miten hienoja ja kiehtovia miehiä elämässäni on ollutkaan ja miten paljon olen heiltä oppinut.

Rakkauteni kieli on ollut englanti ja nämä miehet ovat pakottaneet minua katsomaan maailmaa toisin. He ovat olleet oppineita ja viisaita miehiä, verbaalisia ja vahvatahtoisia. Avarakatseisia, tiedostavia ja taiteen ystäviä. Karismaattisia ja mieleenpainuvia ja he ovat rakastaneet minua - ja minä olen rakastanut heitä koko sydämestäni. Rakkaus toiseen olisi voinut viedä minut Kanadaan ja rakkaus toiseen Intiaan. Kumpikin oli minua vuosikymmenen vanhempia. Kumpikin hurmasi minut älyllään. Heissä oli haastetta, he väittivät vastaan, olivat kokeneempia.

Ensimmäinen sulatti sydämeni lopullisesti lempeydellään ja kärsivällisyydellään. Olin niin nuori ja kokematon kun suhteemme alkoi, mustasukkainen kuin susi ja pohjattoman onneton. Vihdoin opimme onnellisiksi, mutta se ei riittänyt, rakastimme mutta meidän olisi pitänyt kohdata toisin ja toisenlaisina, jotta suhde olisi kantanut läpi elämän. Hän ei ollut suhteessa läsnä, ei täysin, ja minä yritin olla hänenkin puolestaan. Oli niin vaikea päästää irti. Sylistä, jossa olin nukahtanut kuuden vuoden ajan ja miehestä, joka sytytti sekä intellektuaalisesti että fyysisesti. Näin ei käy usein kuten Sika mieheksi kirjoittaa.

Toisen kohtasin kaukana Suomesta. Omanarvontuntoinen prinssi ja dandy. Itseironinen hurmuri, joka sai minut nauramaan niin että unohdin suruni. Tarinankertoja ja traaginen hahmo näyttämöllä. Katkeroitunut mutta oman surunsa peittävä. Hän oli läsnä ja näytti minulle, millainen on tasapainoinen suhde, kun kumpikin on hetkessä kiinni ja antaa toiselle kaiken itsestään. Koin hänen kanssaan hienoja, maagisia hetkiä vieraassa ja eksoottisessa maassa. Hän piti minusta huolta ja palvoi minua niinkuin naista pitäisi palvoa. Etäisyys ei kaatanut suhdettamme vaan erot arvomaailmassa. Ymmärsin, etten koskaan voisi sopeutua hänen ja hänen kulttuurinsa tapaan nähdä ihmiset lohduttoman eriarvoisina. Yläluokkainen prinssi, ylimmän kastin ylpeä edustaja ja minä, köyhien vanhempien kasvatti, joka on sivistänyt ja kouluttanut itsensä kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tarjoavassa, tasa-arvoa vaalivassa yhteiskunnassa. 

En ole katkera kummallekaan, en ole ystävä kummankaan kanssa. Olen vain onnellinen, että he rikastuttivat elämääni ja heitä ajatellessa muistan, mikä miehessä minua sytyttää: älykkyys, intohimoisuus, verbaalisuus ja viisaus. Heitä ajatellessa muistan, että en ole etsimässä suhdetta vaan rakastettua, en kulissia, jonka varaan rakentaa elämäni vaan toista sielua, joka ruokkii omaani.