Kirjoitin eilen kirjasta, jossa kirjailijat varastavat häikäilemättömästi lähipiirinsä elämänkohtaloita tarinoihinsa. Olikin mielenkiintoista lukea tänään uutinen siitä, miten näin voi tapahtua myös tosielämässä. Kirjailija Riikka Ala-Harja on kirjoittanut Maihinnousu -kirjassaan naisesta, jonka lapsi sairastuu leukemiaan ja nyt kirjailijan sisko, jonka lapsi on myös sairastunut leukemiaan, syyttää siskoaan kokemuksiensa hyväksikäytöstä ja varastamisesta. Lue juttu Hesarin artikkelista. Voikin kysyä, missä menee hyvän maun raja ja millainen on kirjailijan vastuu?
Sekä kirjailija että kustantaja ei halua ottaa vastuuta:
"Kirjailija Riikka Ala-Harja torjuu syytökset. "Olen kirjoittanut
romaanin, joka koostuu monenlaisesta aineksesta. Maihinnousu on
kaunokirjallisuutta eikä siinä yritetä dokumentoida asioita. Romaani on
monen asian ristisiitos. Se on taideteos", hän sanoo.
Kirjan kustantaja, Like Kustannus Oy:n toimitusjohtaja Pasi Vainio korostaa, että kirjailijalla on vapaus valita aihe ja käsittelytapa, kun kyse on kaunokirjallisesta teoksesta."
Onko kirjalijalla myös oikeus kirjoittaa julki lähipiirinsä tuska ja hyvinkin yksityiset kokemukset lupaa kysymättä? Luulen, että kirjailijan sisko ja tämän mies olisivat saattaneet suhtautua kirjaan hyvinkin positiivisesti jos kirjailija olisi avoimesti kertonut haluavansa kirjoittaa heidän elämäntilanteestaan. Tässä tapauksessa hän on toiminut kuin paparazzi, joka ottaa salaa kuvia ja myy ne lehdistölle.
Hm... Mutta kuka meistä olisi tiennyt siitä, että Riikan sisaren lapsella on ollut leukemia ellei sisar itse olisi tuonut asiaa julkisuuteen? Ehkä kirjoittaminen oli Riikan keino selviytyä?
VastaaPoistaTotta tuokin pointti. Paparazzi-kirjailija ilmaisun käyttäminen ei ehkä olekaan kaikkein osuvin, sillä ilmeisesti siskoa ja tämän miestä ei haitannut niinkään kokemuksiensa tuominen julkiseksi kuin että niitä ylipäätään käytettiin. Ja totta, eihän sairaus ole koskettanut vain vanhempia vaan myös tätiä ja jos hän on halunnut kirjoittaa vahvasta tunnekokemuksestaan, niin se on ollut varmasti luontevampi pukea fiktion muotoon vanhemman ja lapsen suhteena kuin tädin ja lapsen suhteena.
VastaaPoistaMielenkiintoisinta tässä ehkä onkin sisarusten välinen suhde. Eli se missä vaiheessa kommunikaatio ja keskinäinen kunnioitus on rikkoutunut niin pahasti, että näin on toimittu puolin ja toisin.