Tänään ajattelin kirjoittaa sellaisesta hihhuliaiheesta kuin mies - ja naisenergiat ja niiden vaikutukset deittailuun.Väitän, että se kuuluisa "kemia" perustuu näihin energioihin ja niiden monisyiseen kiemurointiin miesten ja naisten välillä.
Aloitteellisuus on yksi asia, jossa tämän mies/naisenergian voi nähdä ilmenevän. Miehisen miehenhän kuuluisi olla se riskinottaja, hän syöksyy päin vaaroja ja on vaarassa kolhiintua. Aloitteen tekeminen on riskinottoa ja siinä voi saada pahankin kolhun itsetunnolleen kun vastapuoli ei lämpenekään. Siksipä perinteisesti juuri mies tekee aloitteet itseään miellyttävän naisen kohdatessaan. Näin tehdessään ja aloitteissa onnistuessaan mies puhkuu miehistä ylpeyttä - otin riskin ja se kannatti. Hänen miesenergiansa ovat huipussaan. Näin siis teoriassa.
No, mitä tapahtuukaan, jos nainen ottaa aloitteellisemman roolin - tekee aloitteen, kutsuu treffeille ja soittelee perään. Sen sijaan, että hän säteilisi valloittavaa naisenergiaansa, joka houkuttelee miehiä vastustamattomasti puoleensa, hän ottaakin miehisemmän roolin. Mies voi olla aluksi imarreltu, mutta sitten hänestä alkaa tuntua jotenkin kummalliselta - hän ei olekaan se riskinottaja ja miehinen mies vaan tuo voimaannuttava miesenergia - nainen on alkanut imeä sitä itselleen! Sitten nainen ei oikein sytytäkään enää.
Muita miesenergian ilmentymiä voisivat olla halu suojella, tarjota vakautta (henkisesti, rahallisesti) ja tehdä nainen onnelliseksi jne. Herääkö kellään vastaväitteitä?
En tiedä. Alan kyllä olla ihan vakuuttunut siitä, että miehen on annettava osoittaa oma miehisyytensä näissä kosiskelumenoissa. Olipa vanhanaikaista tai ei.Täytyykin alkaa tässä keskittymään oman naisenergiansa tuunaamiseen :) Tänään jo huomasin sen, että kun laittaa hameen ja korkkarit päälle ja naaman nätiksi, niin miehet alkaa aukomaan ovia. Täytyy tehdä muitakin kokeiluja ja raportoida sitten täällä.
Aurinkoista ja energistä viikonalkua kaikille!
Miehen ja naisen roolitus suhteen synnyssä ja sen aikana on kaksisuuntainen tie. Usein kuvio näyttäisi olevan vahvastikin niin kuin sanot, eli yksinkertaistettuna mies tekee aloitteen ja nainen vastaa, ja useimmiten tämä toimii aivan hienosti, mutta.
VastaaPoistaMinä olen hemmetin otettu, jos ja kun nainen tekee aloitteen ja antaa näin signaalin, että hän on kiinnostunut minusta ja meistä niin paljon että haluaa olla aloitteellinen, eikä vain reagoi minun tekemisiini. Enkä nyt siis puhu pelkästään suhteen alusta vaan muutenkin yhteisestä tekemisestä. Toki tähän vaikuttaa varmasti se, että naisten huomio noin ylipäätään on minulle melkoisen tuore ja harvinainen ilmiö, ja toisaalta se että en ole yleisesti kovinkaan aloitteellinen, rohkea tai spontaani persoona.
Jos nainen jää odottamaan aloitettani, niin voi olla ettei sitä koskaan tule, mutta naisen itse tekemä aloite voisi hyvinkin saada vastakaikua. Toisaalta jos nainen haluaa aloitteellisen ja rohkean miehen, niin minä en joka tapauksessa varmasti ole sen naisen valinta :)
Sikäli kuin tuo yllä oleva on sekavaa jorinaa, niin vielä sama vähän toisin: Minä pidän aloitteellisista ja rohkeista naisista, mutta valitettavasti rohkeat ja aloitteellisetkin naiset jättävät usein aloitteet tekemättä, koska keskimäärin vallalla on käsitys jonka sinäkin tuossa esitit, eli että aloitteen tekeminen kuuluu miehen rooliin. Ja että naisen tekemä aloite voi "rikkoa kuvion" ja jopa pidemmän päälle häiritä miehen itsetuntoa ja käsitystä omasta miehisyydestään. Toisaalta tekisi mieleni kysyä, että miten rohkeita ja miehisiä todella ovat miehet, joiden ego ei kestä sitä että nainen onkin suhteen synnyssä se aloitteellisempi osapuoli?
Itse mieluusti näkisin näitä perinteisiä rooleja rikottavan ja aloitteita syntyvän molemmin puolin. Se tehköön aloitteen joka on kiinnostuneempi, nopeampi tai rohkeampi, oli se sitten mies tai nainen.
Kiitos kommentista Jokivaris :)
VastaaPoistaYmmärrän pointtisi. Luulen kuitenkin, että nainen kaipaa miehen aktiivisuutta nimenomaan selkeyden takia. Vähän niinkuin paritanssissa - mies vie, jotta askeleet eivät menisi sekaisin. Se myös tuntuu tosi hyvältä ja "oikealta", kun mies selkeästi näkee vaivaa. Aika nopeastihan siinä itsekin aktivoituu, jos miehestä pitää ja on vakuuttunut siitä, että miestä oikeasti kiinnostaa.
Naisen passiivisuudessa on mielestäni järkeä ihan biologiankin kannalta. Romanttinen kohtaaminen johtaa yleensä seksiin ja siinä vaiheessa kun sitä harrastetaan, naisella on teoriassa vaara joutua äidiksi. Antamalla miehen osoittaa kiinnostuksensa ja sitoutuneisuutensa, nainen voi varmistua siitä, että tämä heppu jäisi sitä mahdollista jälkikasvua kasvattamaan eikä katoa sen siliän tien. Ehkäisy muuttaa kuvion, mutta sama biologinen logiikka jyllää.
Luulen myös, että ne alunperin aloitteelliset ja rohkeat naiset muuttuvat kokemuksen karttuessa passiivisiksi. Ainakin omalla kohdallani aktiivisuutta ei ole ns. palkittu, ei lyhyissä tuttavuuksissa eikä 7 vuoden parisuhteessa. Sen sijaan parhaat suhteet sekä itsellä ja lähipiirissä on alkanut niin, että mies on ollut alussa aktiivisempi ja joutunut aikansa lämmittelemään naista. Vaikka siis miehen ego kestäisikin aloitteellisen miehen, väitän, että sellaista suhdetta, joka alkaa naisen aktiivisuudella ja aloitteellisuudella, leimaa tavalla tai toisella miehen "laiskuus" ja silloin se suhteen dynamiikka ei vain oikein toimi.
Mutta mutta - siinä komppaan sua, että naiset voivat varmasti olla rohkeampia kiinnostuksensa osoittamisessa ja ns. rohkaisussa - vaikka varsinaiset "peliliikkeet" tulee mieheltä.
"kestäisi aloitteellisen NAISEN"
PoistaEn ole pohjimmiltaan eri mieltä, mutta halusin vielä kommentoida tuota, että naisen aloitteesta alkavaa suhdetta leimaa miehen "laiskuus". Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta oletko kokemuksesi mukaan sitä mieltä, että sama ei toimi toisin päin? Jos edetään ns. "normaalikaavan" mukaan ja mies on aloitteellisempi osapuoli, niin eikö naisen ole tässä yhtä todennäköistä jäädä "laiskaksi" suhteen jatkuessa? Vai onko miesten ja naisten tavassa toimia ja ajatella keskimäärin jokin ero joka estää tämän?
PoistaEn oikein tiiä.
PoistaYhdessä suhteessa mies oli alussa aktiivisempi ja hyvin pian se tasottu todella hyvin balanssissa olevaksi suhteeksi, tuon aktiivisuuden ja vaivannäön suhteen.
Toisessa, pisimmässä suhteessani, mies oli ehkä ihan aluksi aktiivisempi, mutta pian se olinkin minä, joka oli aktiivisempi, koko loppusuhteen ajan ja se ahdisti.
Naiset ehkä ylipäätään käyttää enemmän aikaa suhteiden pähkäilyyn ja sitä kautta laittaa enemmän efforttiakin suhteeseen. Mutta tottahan toki nämä tilanteet elää.
Ehkä tällä analysoinnilla ei pääsekään puuta pidemmälle.
Jos Nainen on aktiivisempi ja aloitteekkaampi-silloin suhteessa naisen maskuliinisuus on voimakkaampana kuin feminiinisyys, miehen feminiinisyys vastaanottaa ja maskuliinisuus pienellä liekillä. Suhde ei toimi tasa-arvoisena, sillä kunnioitus kuuluu suhteeseen ja nainen tahtoo katsoa miestään yläviistoon. Tämän ajan ongelma on juuri se, että Naiset alistavat vahvuudellaan miehet, sitten kyllästyvät ja lähtevät katsomaan maskuliinista Miestä. Naisen kuuluu antautua miehelle, saada miehessä aito luolamies syntymään.
VastaaPoistaMutta voiko vastuuta vierittää vain naisten niskoille? Eikö voisi syyttää miehiä heikkoudesta?
Poista