Kroppani mun

Nyt nyt... taitaa tulla postaus jostain muusta kuin miehistä  :) Aiheena ruumiinkuva. Onkohan yksikään nainen tyytyväinen kroppaansa? Tuskinpa, ei ne meistä kauneimmatkaan. Aina on jotain parannettavaa.

Minulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen vartalooni. Toisaalta rakastan sitä juuri sellaisena kuin se on juuri nyt, toisaalta haluaisin muuttaa sitä. Tämä kroppa on palvellut minua hyvin. Se on ollut varsin terve ja taipunut melkein kaikkeen mihin haluan. Se on voimakas ja kestävä. Se ei ole siro eikä notkea. Sisko joskus sanoi, että minulla on luolanaisen kroppa ja sitä se taitaa ollakin; pärjäisin sen kanssa hyvin ääriolosuhteissa. Minulla on leveät hartiat ja lihaksikkaat jalat ja rasvavarastoa pahan päivän varalle. Eniten pidän olkapäistäni ja sääristäni.

Lihoin parisuhteen aikana noin 20 kiloa, enkä ole vieläkään onnistunut karistamaan näitä kiloja. Saan aina muutaman kilon pois ja sitten painonpudotus tyssää. Olen niin mukavuudenhaluinen, ettei minusta ole minkäänlaisiin kitukuureihin. Nyt olen kuitenkin päättänyt, etten luovuta vaan jatkan laihduttamista olipa se kuinka hidasta tahansa. En usko, että 20 kilon pudottaminen muuttaa juurikaan elämääni. Vaatteet toki istuvat paremmin ja itsevarmuuteni saattaa parantua hiukkasen. Mutta ei minusta sittenkään siroa tule, kulmikkaampi vain.

Pidän urheilusta: kävelemisestä, kuntosalista ja uimisesta. Kävelemisestä, koska se on helppoa, terapeuttista ja raitistavaa. Kuntosalista, koska sillä saa treenattua keskivartaloa ja olen aina halunnut ne Madonna-käsivarret :) Uinnista, koska se on niin kokonaisvaltaista. Tanssi olisi mukava lisätä repertuaariin. Ja seksi, senkin voisi lisätä.