Kakkostreffien kirous

Olen neljättä päivää vierailemassa siskon luona, aamiaispöydässä, odottamassa, että muu väki herää. Tämän päivän, tai no, lähipäivien, jännitysmomentti on se, saanko oikeasti kutsun toisille treffeille tämänviikkoiselta deitiltä. Tosiaan, minulla on omat "traumani" sen suhteen, etten ole koskaan selvinnyt kunnollisille toisille treffeille deittimiesteni kanssa - kutsun tätä kakkostreffien kiroukseksi :) Samalla kun pähkäilen tämän kirouksen syvintä olemusta käytän tilaisuuden hyväksi reflektoidakseni viime vuotta, The Deittailuvuottani.

Olen nyt vuoden ajan ollut ns. silmät auki miesten suhteen. Erosin 2½ vuotta sitten ja hyvin pian tämän jälkeen löysin lohdutukseksi laastari/kaukosuhteen, jota kesti jopa reilun vuoden verran. En loppujen lopuksi halunnut kaukosuhdetta, eikä miehestä ollut elämänkumppaniksi, joten lopetin suhteen viime vuoden huhtikuussa. Tässä tilanteessa, ensimmäistä kertaa 8 vuoteen, en ollut sitoutunut kehenkään tiettyyn mieheen, mutta kiinnostusta oli sitäkin enemmän.

En ole koskaan osannut pokailla miehiä baarista vaikka satunnaisesti sitäkin on tapahtunut, joten päätin kokeilla nettitreffejä. Usea pari lähipiiristä oli löytänyt kumppanin tätä kautta, joten miksi en minäkin. Alku oli lupaava. Pääsin treffeille helposti, mutta kukaan miehistä ei sytyttänyt ja tunne oli molemminpuolinen :) En jäänyt kaipaamaan kakkostreffejä.

Kunnes heinäkuussa kävin Nuuksio-treffeillä miehen kanssa, johon hieman ihastuin. Olisin halunnut toisille treffeille, mutta miehen mielestä olimme liian erilaisia luonteita. Auts, kolahdus itsetunnolle. Kirousanalyysi: Itseasiassa mies ei ollut niin kiinnostunut alunperikään. Minä vastasin hänen ilmoitukseensa, pyysin hänet treffeille ja otin yhteyttä treffien jälkeen. Tässä vaiheessa alkoi valjeta se, että ehkä on parempi antaa miehen "johtaa",  jos ei halua kolautella egoaan.

Tämän karvaan pettymyksen jälkeen virittelin heinä-elokuussa pientä työpaikkaromanssia (juuri eronneen, kohta ulkomaille lähtevän) nuoremman miehen kanssa. Tilanne ei johtanut mihinkään, mutta päivittäinen flirtti oli todella piristävää ja itsetuntoa pönkittävää.

Väliin taisi mahtua parit plääh-nettitreffit ennen kuin minut bongasi netistä The Nuori Kolli. Kipinää oli alusta lähtien, niin viesteissä kuin puhelinkeskusteluissa ja ensimmäiset treffit vasta ilotulitusta olikin. Jännittävää, hauskaa ja kuumaa! Ekojen, yön yli kestäneiden treffien jälkeen olin täysin oksitosiinihuumassa ja täysin ihastunut. Kirousanalyysi: Minulla jotenkin flippasi. Olisin ilmeisesti halunnut heti suhteeseen ja olin saman tien mustasukkainen (!). Olin malttamaton ja pyysin itse miehen toisille treffeille, jonne oltiin jo menossa, mutta sitten saimme aikaiseksi hirvittävän riidan. Minä suutuin miehelle jostain tämän suustaan päästämästä ajattelemattomasta sammakosta ja kakkostreffit peruuntuivat! Emme olleet missään yhteydessä ennen kuin Nuori Kolli kaksi kuukautta myöhemmin pyysi treffeille - mutta ne oli pikemminkin toiset ensimmäiset treffit kuin kakkostreffit. Näimme muutaman kerran, mutta pian tajusin, että mies oli aivan liian kypsymätön potentiaaliseksi poikaystäväksi. Nykyään ollaan kavereita ja satunnaisia fuckbuddyja.

Marras-joulukuussa olikin sitten muutamat treffit ihan semi-potentiaalisten miesten kanssa, joiden kanssa olisin voinut lähteäkin toisille treffeille, mutta kenestäkään ei kuulunut mitään! Kirousanalyysi: Tässä vaiheessa olin täysin totaalisen burnoutissa, mikä varmaan paistoi läpi. Varmaan ihan hyvä, etten alkanut tässä vaiheessa kenenkään kanssa tapailemaan.

Joulukuussa alkoikin sitten kummallinen kolmen kuukauden episodi deittailuvuodessani - kirjeystävyys! Sain aivan käsittämättömän sympaattisen yhteydenoton Tekstihurmaajaksi nimittämältäni mieheltä, joka asui 500 kilometrin päässä. Olimme todella tiiviisti yhteydessä chattailemalla ja olin jostain syystä täysin ihastunut miehen kirjoitustaitoon  ja persoonaan. Mutta mutta, tilanne oli aivan absurdi! Mies ei halunnut soittaa tai tavata - tai pikemminkin ei pystynyt. Hän oli eronnut muutama kuukautta aiemmin ja kävi terapiassa ammattisotilastraumojensa takia. Kirjoittelimme kolme kuukautta! Herran jestas, jälkeenpäin ajatellen aivan hullua. Mutta niinpä taisi olla, että me molemmat tarvitsimme toisiamme. Tekstihurmaaja kaipasi laastaria ja minä taukoa deittailusta  ja yhteen ihmiseen keskittymistä - ja jotain viihdykettä tilanteessa,  jossa olin henkisesti täysin poikki työuupumuksen takia.

Tämä kirjeystävyys-kuvio oli jo hiipumassa, kun serkkuni usutti minut sokkotreffeille entisen työkaverinsa kanssa. Treffit oli mukavat mutta kemiaa ei ollut riittävästi. Nämä treffit kuitenkin avasi silmäni uusien miesten tapailulle kolmen kuukauden kirjeystävyyden jälkeen.  Hetken ajattelin, että pitäisikö pitää taukoa deittailusta ihan kokonaan, mutta ei, minähän aloitin jälleen nettideittailun, uudella innolla!

Maaliskuusta lähtien olenkin sitten käynyt treffeillä seitsemän eri miehen kanssa. Mutta edelleenkään ei ole ollut kakkostreffejä!!! Näistä seitsemästä miehestä neljän kanssa on kuitenkin ollut puhetta toisista treffeistä. No miksei toisia treffejä ole kuitenkaan tullut? Eli mennäänpä kirousanalyysin ytimeen:

1.) Kokki. Hurjaa fyysistä kemiaa vaikka henkinen yhteys loistaa poissaolollaan. Mies kysyy ensimmäisten treffien jälkeen mesessä haluanko tavata uudestaan. Vastaan myöntävästi, vaikka tiedän, ettei mies ole oikeasti potentiaalinen. Mies heittää pallon minulle ja pyytää ehdottamaan treffipaikkaa/aikaa. Ehdotan päivän varoitusajalla leffaa, miehen piti varmistaa seuraavana aamuna tekstiviestillä, mutta viestiä ei tullut. En jaksa perään huudella. Kirousanalyysi: Loppujen lopuksi ihan sama tuliko toisia treffejä, kummankin mielenkiinto taisi lopahtaa. Jatkossa vastaavassa tilanteessa heittäisin pallon takaisin ja jättäisin kakkostreffien järkkäilyn miehen vastuulle.

2.) Arkkitehti. Hyvät treffit, samanhenkinen mies, vaikka epäselväksi jää, mitä mies onkaan oikein hakemassa. Kavereita vai tyttöystävää. Mies kysyy, voiko pyytää minut keikalle joskus. Vastaan myöntävästi. Mies lähtee kahden viikon reissulle, eikä hänestä kuulu heti senkään jälkeen. Törmäämme baarissa viikko tämän jälkeen, juttelu lähtee lupaavasti käyntiin, kadotamme toisemme, loppuillan pussailen arkkitehdin pikkuveljen kanssa. Kirousanalyysi: Mies olisi hyvinkin saattanut pyytää toisille treffeille, mutta reissu välissä teki asiasta vähemmän ajankohtaisen ja vaikka meillä synkkasi, niin mitään superkolahdusta ei tapahtunut. Baarissa kohtaamisen jälkeen olisimme saattaneet hyvinkin päätyä toisille treffeille, ellemme olisi hukanneet toisiamme. Mutta todellinen niitti toisille treffeille oli miehen pikkuveljen pokaaminen! Tieto varmasti kulki veljesten välillä :)

3.) Ok-mies. Taas sarjassamme mies, joka ei oikein kiinnosta. Aivan erityylinen, mutta muutaman viikon epämääräisen viestittelyn jälkeen päädymme treffeille. Treffit on ihan ok, mutta en näe miehessä minkäänlaista potentiaalia vakavampaan. Mies kuitenkin kysyy jo ekoilla treffeillä, voimmeko tavata uudestaan. Mesessä hän kysyykin jo seuraava iltana, tulenko hänen luokseen katsomaan leffaa. Arki-ilta, olen ihan raatona ja kutsu haiskahtaa ns. booty callilta. Kieltäydyn. Muutaman päivän päästä mies toistaa kutsun, saman tien leffaa katsomaan. Kieltäydyn taas ja tällä kertaa mies nostaa "kissan pöydälle": "No, eikö kiinnosta?" No, tässä vaiheessa ei enää kiinnosta. Kirousanalyysi: Kumpikaan ei ollut toisesta erityisen kiinnostunut, miehelle olisi kelvannut seksi, mutta minulle ei edes se.

4.) Tämänviikkoinen deitti. Mies selkeästi osoittanut halunsa toisiin treffeihin ”lähiaikoina”, myös treffien jälkeen viestitse eli pelkästä kohteliaisuudesta ei ollut kysymys. Hän tietää minun olevan reissussa sunnuntai-iltaan asti.

Summa summarum: 16 treffit eikä yksiäkään kunnon kakkostreffejä. Mistä on kiikastanut? Skenaariot on mennyt suunnilleen näin. Kumpaakaan ei ole kiinnostanut ollenkaan. Kumpaakaan ei ole kiinnostanut riittävästi vaikka kakkostreffeistä ollut puhetta. Miestä ei kiinnostanut tarpeeksi. Minua ei kiinnostanut tarpeeksi. Itsesabotaasi riitelyn tai veljen pussailun muodossa.

Tämän viikkoisen deitin kanssa kumpaakin vaikutti kiinnostavan, en ole toistaiseksi sabotoinut kuviota. Katkeaako kirous? Se jää nähtäväksi!