Kakkosperhe

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa kaveruudesta ja kaveriporukoista, kun on nyt viime aikoina tullut hengattua enemmän sellaisessa.

Olen aina ollut enemmän ystävätyyppiä eli minulla on ollut paljon yksittäisiä, hyviä naispuolisia ystäviä, joiden kanssa olen sitten säännöllisin väliajoin tavannut ja jotka olen tuntenut jo vuosia. Tällainen ystävyys on hienoa ja arvokasta, mutta vuosien saatossa huomasin kaipaavani myös muuta, kaveriporukkaa, jossa olisi sekä tyttöjä ja poikia.

Nyt sitten harrastuksen kautta minulle on muodostunut tällainen ja olen tästä poppoosta todella kiitollinen. En oikein tiedä mikä laumasieluisuus ihmisessä hamuaa ryhmässä oleskelua. Parasta on kai  se, että saa monenlaista peilausta suhteessa itseensä. Monenlaisia kommentteja ja reaktioita oman elämänsä tapahtumiin. Ja samalla pääsee samaistumaan sattumuksiin, joita toisille  on tapahtunut. Se, että porukassa on sekä tyttöjä että poikia, tekee kommukoinnista jotenkin monipuolisempaa ja ehkä jopa tervenhenkisempää. Sen sijaan, että tyttöporukalla pähkäiltäisiin jonkin miehen mielenliikkeitä, voi kysyä suoraan vastakkaisen sukupuolen edustajan mielipidettä. 

Omanhenkisen poppoon löytämisessä on myös se hienous, että silloin tuntee itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Kun sinut on kerran porukkaan hyväksytty, olet yksi "meistä". Tapaamme tällä porukalla parhaimmillaan jopa kolme kertaa viikossa. Alkunihkeyden jälkeen tämä kaveriporukka on alkanut tuntua melkein kakkosperheeltä.