Ajatushyrristä, sinkkuudesta ja ruumiinrakkaudesta

Jopas minua blogituttaa ja näköjään siitä puhe mistä puute eli miehistä. Noh, turha kai sitä on yrittää peitellä, että ajatukset pyörii hyvin paljon näissä jutuissa. Vissiin vähän liikaa vapaa-aikaa :) Ja tämä blogi sitten toimii ajatusten kippauspaikkana. Vähän lukijaystävällisemmäksihän tätä blogia voisi kehittää ja kirjoittaa selkeämmin jostain tietyistä aiheista - vähän harvemmin ja vähän harkitummin.

Ainakin siskoni joutuu nyt kärsimään vähemmän superanalysoinneistani. Vähän ylikierroksilla olen taas käynyt vaihteeksi ja jo pohdin, että pitäisikö pitää taukoa esim.tuosta nettideittailusta. Mutta plääh, en kuitenkaan pitäis :D

Välillä mietityttää olenko jotenkin pakkomielteinen, että voisiko sitä vaan olla sen kummemmin etsimättä tai pähkäilemättä. Epäilemättä tekisi hyvää. Luulen, että asiat voisivat loksahdella kohdalleen vähemmällä pähkäilylläkin. Mutta mennään nyt fiiliksen mukaan. Kirjoitan kun kerran kirjoituttaa. Tietenkin jos näitä samoja juttuja selittäis lähipiirille, niin vois saada vähän enemmän peilausta ja kommentteja tyyliin "Nainen, relaa!"

Olen ollut kipeänä ja kolmatta päivää neljän seinän sisällä. Alkaa tuntua siltä, että seinät kaatuu päälle. Niskat jotenkin jumissa ja ajatukset myös. Ajatukset käy sellasella luupilla. Tästä syystä pidän seurasta, muiden ihmisten jutut keskeyttää omat pohdintani.

Olen nyt pähkäillyt tätä omaa sinkkuutani. Siitä on kohta kolme vuotta kun erosin. Eksä menee kolmen viikon päästä naimisiin. Minä elän teinikautta. Minulla on melko paljon sinkkukavereita, sellaisia ikisinkkujakin,  jotka ei ole vuosikausiin seurustelleet. Osa on selkeästi valinnut tämän tien ja eivät haluaisikaan seurustella vaikka miehiä olisi tarjolla. Osa periaatteessa haluaisi miehen, mutta eivät mitenkään epätoivoisesti sellaista metsästä, itsekin kuulun tähän joukkoon. Öö.. no tuosta epätoivoisuudesta voi olla joku eri mieltä :D

Jäin sitten mietimään näitä naispuolisia kavereitani, jotka suhteen haluaisivat, mutta eivät ole sopivaa kumppania löytäneet. Mikä heitä yhdistää? Mikä minusta tekee samanlaisen? Kaikki tyyni viehättäviä naisia: kauniita, älykkäitä ja huumorintajuisia. Mutta kaikki erittäin varovaisia kiinnostuksensa osoittamisessa miehille. Heitä ei pysty lukemaan ollenkaan, tykkäävätkö vai eivät. Ehkä jollain tapaa kylmiä.

Bingo! Tätähän minäkin olen. Tämä varmaan selittää, miksi ihmissuhteeni näyttävät lähtevän liikkeelle vain jos suhde alkaa heti joko pussailulla tai seksillä. Ihan kuin en muuten osaisi tunteitani tai kiinnostustani ilmaista. Tuntuu, että silloin olen aidoimillani, herkimmilläni, avoin ja miestä janoava. Suojamuurit on alhaalla ja tällöin ei jää epäselväksi, että pidän miehestä. Nuoren Kollin ja minun välinen yhteys perustuu pitkälti tähän. Vaikka olemme ilmiselvästi vääriä toisillemme, jonkinlainen luottamus on syntynyt. Tuo ihminen pitää minusta, minä tunsin sen ihollani. Nyt kahdeksan kuukautta ensitapaamisen jälkeen meistä on tullut jonkin tason ystäviä. Aiemmin tämä fyysinen ensiyhteys on kantanut 7 ja yhden vuoden suhteet.

Minun on vaikea ilmaista positiivisia tunteita sanallisesti. Liekö lapsuudenkodin peruja. Mutta keho ei valehtele.

Ja loppuun, viikonlopun kunniaksi aivan mahtava uusi biisi Lapkolta: Love is Sick and Wrong (2012).