Miten lomalle jääminen voi aiheuttaa näin paljon stressiä?! Syy on osittain omissa huonoissa organisointitaidoissa, mutta kyllä tämä osittain johtuu myös jonkinlaisesta kontrollifriikkeydestä. En osaa päästää irti ja luottaa siihen, että asiat kyllä hoituu vaikka en niitä vähän aikaan edistäisikään. Mutta perjantaista lähtien aion pitää työsähköpostin ja -puhelimen kiinni 18 päivää ilman vilkaisuakaan niihin. Tällainen itseohjautuva duuni on melko syvältä toisinaan, mutta kyllä kai tässä paremmaksi oppii vuosien kuluessa - oppii jäämään lomallekin paremmin!
Otin eilen nettideittiprofiilin pois ja tuntuipa hyvältä. Tuo nettideittailukin edustaa omalla tavallaan kontrollifriikkeyttä, kun sen kautta kuvittelee jatkuvasti edistävänsä kumppanin löytämistä. Reilun vuoden olen nettitreffailua harrastanut ja olen oppinut paljon itsestäni ja miehistä ja siitä millainen mies minulle sopii. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että teoriaopinnot nettideittailun kriteerimaailmassa riittäköön tältä erää. Pitkän seurustelukauden jälkeen nettideittailu oli hyvä tapa tutustua erilaisiin miehiin, kun en heihin aiemmin ollut juuri perehtynyt. Nyt tuntuu siltä, että opiskelun aika on ohi ja tarvitsen tauon, muutamia välikuukausia - tai vuoden.
Nettideittailun aikana oppimani asiat varmasti ohjaavat minua ja auttavat tunnistamaan hyvän miehen mätien joukosta - ja mistä tietää, ehkä vielä innostun uudestaan kokeilemaan nettitreffailua. Mutta nyt annan mahdollisuuden sattumalle ja elämälle tuoda eteeni sen mitä sillä on tuotavanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti