Häiriötila evoluutiossa

"Onnellisuus oli tyytyväisyyttä - sitä, että ihminen tyytyi asioiden vallitsevaan tilaan. Ihmisellä kuitenkin oli lajityypillinen tarve tavoitella, pyrkiä ja muokata, siis kehittyä koko ajan lisää. Onnellinen olento lakkasi kehittymästä, sillä onnellisuus oli tyytymistä ja kehitys perustui tyytymättömyyteen.
Onnellisuus oli siis tilapäinen häiriötila evoluutiossa."

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Tyytymättömyys, tyyntymättömyys... muutoksen tarve, innostumisen kaipuu. En kaipaa onnellisuutta vaan sitä, että jokin liikahtaisi, että innostuisin tai hullaantuisin. Janoan uutta virtaa elämääni. Inspiraatiota, muusaa.

Sanotaan, että rakastuminen kumpuaa muutoksen tarpeesta. Kaikki höpinä siitä, että on ensin löydettävä onni itsestä ennen kuin sen voi löytää toisesta, on hölynpölyä. Ei rakastumisessa ole edes kysymys onnen etsinnästä vaan halusta muuttua ja nähdä itsensä jonkun toisen silmin, uutena. Rakastuessaan ihminen ei tyydy asioiden vallitsevaan tilaan vaan hän tavoittelee jotain muuta. Muutoksen kautta ihminen toivoo kehittyvänsä ja olevansa vähemmän onneton. Mutta jos kehitys perustuu tyytymättömyyteen, miten rakastuva ihminen voi väittää olevansa onnellinen? Siksi kai meistä niin moni tippuu rymisten alas rakkauden pilvihattaroilta. Rakastuminen ei tuonutkaan onnea. Mutta muutoksen se tuo ja sitä kaipaan.

Tapaan huomenna Nuoren Kollin puolen vuoden tauon jälkeen. Sitten aion ottaa yhteyttä siihen kivaan mieheen, jonka kaverini toi saunailtaan luokseni pari viikkoa sitten.

Awolnation: Burn it down