Oli aikas muikea viikonloppu. Ensiksi houstasin equadorilaista vaihtokaveriani ja tämän miestä perjantai-illan ja eilen olin vieraana häissä, jotka oli hauskimmat naismuistiin.
Olin vissiin vähän väsynyt viikolla, kun jossain vaiheessa ihmiset ja jopa hyvät kaverit alkoivat ärsyttämään. Oli sellainen erakoitumisolo. Mutta olikin ihan huippua tavata vaihtokaveri, vaikka ei olla välissä yhteyttä juuri pidettykään, viimeksi nähtiin vuonna 2006 Japanissa. Helsinki oli perjantaina kauneimmillaan ja valo Suomenlinnassa aivan upea. Käytiin hakemassa Stockkalta Suomi-herkkuja mukaan ja istuskeltiin Suomenlinnan nurtsilla. Älyttömän mukavia ja sivistyneitä ihmisiä. Päätin, että haluan käydä heidän luonaan Equadorissa kolmen vuoden päästä - pitäähän ihmisellä tavoitteita olla!
Eilen sitten olin kaverin häissä, joissa ei ollut osoitettuja paikkoja, hääkarkkeja, sukulaislaumoja ja menussa oli muun muassa friteerattua horsmaa! Meidän pöytään sattuikin sitten erityisen mielenkiintoista porukkaa: mm. näyttelijä, eräs melkoisen tunnetun bändin keulahahmo, taidehistorian tutkija. Yhden miehenkin kanssa oli jotain virittelyä, mutta eipä se minnekään johtanut, lähinnä vain alkoi ärsyttämään.
Kaveriporukka on ollut reissussa Berliinissä ja minulla on - apua - ikävä heitä! Edellisen kerran olen nähnyt heitä reilu viikko sitten. Kamalaa, miten ihmisiin voi kiintyä. Olen aina pitänyt itseäni melko välinpitämättömänä ihmisten suhteen. Olen kyllä sosiaalinen, mutta harvoin kiinnyn niin, että jonkun seuraa oikeasti kaipaisin. Perheeni muutti usein kun olin pieni ja siinä oppi lopulta olemaan kiintymättä niin paljon, että kavereita kaipaisi. Mutta ilmeisesti kun tarpeeksi viettää aikaa yhdessä ja toisista aidosti tykkää, niin heidän läsnäoloaan alkaa kaipaamaan. Niin kai siinä kävisi miehenkin kanssa.
En ole ajatellut tämän viikon deittimiestä ollenkaan. En ollenkaan. Ehkä tämä on kierolla tavalla hyvä merkki, sillä tämä mies joutuu näköjään todellakin näkemään vaivaa, jos aikoo luikerrella sydämeeni. Hänen pitäisi totuttaa minut läsnäoloonsa - sitten sitä ehkä alkaisin kaipaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti