Nuori Kolli oli paljon pehmeämpi kuin aiemmin, tietyt asiat ovat loksahdelleet kohdalleen hänen elämässään. Olen onnellinen hänen puolestaan ja nyt luotan häneen enemmän. Hän kohteli minua hyvin ja puhui minulle nätisti. Hän oli aikuisempi. Uskon, että hän pysyy elämässäni ja haluankin, että hän pysyy. Voi olla, että fuckbuddyjen sijasta meistä tuleekin ihan vaan buddyja, sillä löysin hänestä ja suhteestamme jälleen uuden, kunnioittavamman puolen. Seksiä oli mutta se oli pienessä roolissa, ehkä yllättävänkin pienessä. Joskus olemme myös keskustelleet paljon, mutta nyt emme olleet oikein äänessäkään. Ehkä se oli enemmän sellaista tarkkailua - ai, tuollainen ihminen sinä olet juuri nyt, ja olet ylipäätään, emmehän niin hyvin tunne. Tietyllä tavalla hän herättää hellyyden tunteita minussa, sellaisia isosiskollisia, onpa kiva, että elämäsi alkaa olla kuosissa ja voit paremmin tunteita, mutta ei sellaisia, ole hyvä, tässä sydämeni tunteita.
Missä onkaan se mies, jolle haluan sydämeni luovuttaa...
Olen jälleen erittäin kiitollinen ystävistäni. On hienoa huomata olevansa tärkeä monelle ihmiselle ja kokevansa lukuisat ihmiset tärkeäksi itselleen. Minusta pidetään ja seuraani hakeudutaan, neuvojani ja tukeani arvostetaan. Unelmani on pitkät, läpi elämän kestävät ystävyyssuhteet, joissa näkee toisen käyvän läpi erilaisia vaiheita ja muuttuvan.
Millainen nainen on oikeanlainen Nuorelle Kollille ja millainen mies minulle? Miten muistamme toisemme ja olemmeko yhteyksissä vielä vuosikymmenien jälkeen? Miksi koen vahvaa ystävyyttä ja välittämistä Nuorta Kollia kohtaan? Kai siksi, että kaiken vittumaisuuden jälkeenkin pidän hänestä. Koska emme koskaan olleet rakastavaisia suhteessamme on aivan eri lailla tilaa ystävyydelle. Suhteemme ei ole kasvanut odotusten ja pettymysten varaan kuten rakkausuhteet usein vaan luonnollisesti, pakottomasti ja omaan tahtiinsa kuten parhaat ystävyyssuhteet.
Train: Mississippi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti