Kun eiliset treffit meni puihin, hengasin koko päivän kaveriporukan kanssa. Keskusteltiin sitten tietenkin ummet ja lammet treffailusta ja ihmissuhteista. Tämä eilinen treffitarinani oli luonnollisesti hyvää pohjamateriaalia näille keskusteluille. Meidän porukka on siinä mielessä hassu, että ihmissuhderuotimiseen osallistuu yhtä lailla tytöt ja pojat ja välillä vaikuttaa siltä, että pojat on melkein avoimempia tunne-elämästään kuin tytöt. Tämä onkin loistava ikkuna miehen ajattelumaailmaan ja poikien juttuja kuunnellessa saa hyvin vahvistusta omille deittailuun liittyviin aavistuksiin, muun muassa sille, että jos tyttö kiinnostaa, mies ei jätä tätä arvailun varaan.
Näiden ystävien seura muistuttaa myös siitä, millainen mies on minulle loppupeleissä sopivin. Pidän ystävistäni, koska he ovat verbaalisia, iloisia ja sosiaalisia ja samalla jossain määrin intellektuelleja ja nörttejä. Nörtteydellä tarkoitan sitä, että kullakin on jokin oma erityinen kiinnostuksen kohteensa ja intellektiudella sitä, että asioita ja ilmiöitä tarkastellaan varsin analyyttisesti ja pohjamutia myöten. Tällaisista ihmisistä pidän. Tällaisesta miehestä pidän. Pitäisikö tämä nyt jo uskoa ja lakata antamasta mahdollisuuksia mustille hevosille?
Odotan nyt torstain treffejä mielenkiinnolla. Hän on nyt sitten 18. mies, jonka kanssa olen käynyt treffeillä viime vuoden huhtikuusta lähtien. Lisäksi olen livenä ihastunut kahteen mieheen ja yhden kanssa kirjoittelin kolme kuukatta - ai niin, ja lisänä myös yksi baarista bongattu yhden illan juttu viime joulukuulta. 20:n miehen kiintiöni alkaa laskutavasta riippuen olla täynnä.
Fiilikset on tällä hetkellä sellaiset, että en tarvitse miestä mutta HALUAN miehen. Pärjään mainiosti ilmankin, mutta oikeanlaisen miehen kanssa elämäni olisi vielä parempaa. Läheisyys, tuki, kannustus, lohdutus, kumppanuus, seksi, mahdollinen hyvä keskusteluseura, leffa - ja liikkumisseura - nämä on kaikki hyviä syitä löytää itselleni kumppani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti