Ying ja Yang?

Eilinen treffikokemus oli mielenkiintoinen. Tässä on mies, joka ei olisi viehättänyt minua lainkaan 5 vuotta sitten tai edes vuosi sitten: tarkka, harkitsevainen ja perusteellinen, vakautta, tasapainoa ja harmoniaa elämässään tavoitteleva ihminen. Itse kun olen ollut kaikkea muuta. Hän opiskeli nopeasti ja jätti opiskeluvaihdon väliin, jotta pääsisi nopeasti ansiotöihin. Minä olen viimeiset 10 vuotta opiskellut ja matkustellut sydämeni kyllyydestä ja töitä tehnyt koko ajan mutta vain osa-aikaisesti. Hän on säästeliäs, minä olen käyttänyt kaikki rahani matkustamiseen. Hän on harkitsevainen, minä olen melkein aina tehnyt ennen kuin olen miettinyt.

Miksi mies nyt sitten, ellei nyt viehätä, niin kiinnostaa? Hän edustaa niitä asioita, joita olen oppinut kantapään kautta arvostamaan. Spontaaniuteni, vaihteluhaluni, keskittymiskyvyttömyyteni  ja suuripiirteisyyteeni vaikuttivat viime syksynä osaltaan siihen, että ajoin itseni piippuun. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana opetellut harkitsevaisemmaksi ja tarkemmaksi ja tavoitellut tasapainoa ja harmoniaa. Jännityksen ja erilaisten kokemusten kartuttaminen ei ole enää ollu ykkösenä mielessäni. Nyt olen hakenut vakautta ja pysyvyyttä elämääni. Samaan aikaan mies puhui siitä, miten hän haluaisi pitkän työputken jälkeen keventää työtahtiaan, minä ajattelen, että nyt vihdoin kokopäiväduunit ja työelämä maistuisi. 

Eilen kohtasi kaksi hyvin erilaista ihmistä, jotka elämänkokemukset ovat tuoneet samankaltaiseen pisteeseen. Entinen hulivili kaipaa vakautta ja tunnollisuuden perikuva rennompaa elämää. Me ehkä pystyisimme tarjoamaan toisillemme näitä asioita - tai sitten tekisimme toisemme hulluiksi. Ying ja Yang vai liian erilaiset ihmiset? En tiedä vielä mitä miehestä ajattelen ja siksi olen valmis häntä tapailemaan. 

Fyysisen vetovoimankin kanssa olen kahden vaiheilla. Hän ei herättänyt samanlaista geneettistä vetovoimaa minussa kuin edellinen mies, mutta hän ei ole loppujen lopuksi hassumman näköinen. Hän on hyvässä kunnossa mutta huonoryhtinen. Korottomilla kengillä hänen vieressään käveleminen tuntui ihan hyvältä. Millainen tuontyyppinen ihminen on sängyssä? Vaikea kuvitella. Millainen yhdistelmä olisimme sängyssä? Miksi ajattelen tällaisia? Tai ehkä ihan hyvä, että ajattelen. Ajatus ei siis ole mahdoton. 

Minulla on muutamia ystäviä, jotka edustavat samaa tarkkaa ja tunnollista ihmistyyppiä. Tietyllä tavalla pystyn rentoutumaan heidän seurassaan jopa enemmän kuin joidenkin todella rentojen ystävieni seurassa, sillä silloin oma easygoing-luonteeni korostuu. Toisaalta minussa on myös sen verran hifistelijää ja kontrollifriikkiä, että pystyn samaistumaan heidän ajatuksenjuoksuunsa.

Katsotaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä seuraaville treffeille.

Akateemisen sinkkunaisen muotokuva

Akateemiset yli kolmekymppiset naiset. Tämä on ihmisryhmä, jolla on näkövinkkelistä riippuen suuri mahdollisuus tai vaara jäädä sinkuksi. Tämä taitaa olla jopa ihan tutkittu asia. Puhutaan niinsanotusta kohtaamis-ongelmasta: akateemisille miehille kelpaa vähemmän kouluttautuneet mutta akateemisille naisille ei. Akateemisilla naisilla on myös usein keskimääräistä suuremmat tulot ja he voivat olla keskimääräistä itsenäisempiä ja urakeskeisempiä, jolloin myös tarve miehen löytymiselle voi olla pienempi.

Omassa lähipiirissäni on lukuisia tähän ihmisryhmään kuuluvia ikisinkkuja. Olin yliopistolla useamman vuoden töissä ja etenkin siellä akateemiset yli kolmekymppiset sinkkunaiset tuntuivat olevan jopa enemmistössä. Lähes kaikki heistä toivoi löytävänsä kumppanin, mutta iso osa ei ole kovinkaan aktiivisesti edes etsinyt miestä.

Nyt kuulun itse tähän ihmisryhmään: olen akateeminen ja kolmekymppinen (jo viikon ajan!). Olenko siis tuomittu ikisinkkuuden kiirastuleen tai vaihtoehtoisesti avartuuko silmäni sitoutumattomuuden suomalle vapaudelle? Mikä minut yhdistää tai erottaa tuntemistani koulutetuista sinkuista?

Luulen, että minulla on keskimääräistä suurempi vaara päätyä yksiin miehen kanssa näistä syistä:

1.) En ole ollut sinkkuna kovinkaan pitkään ja minulla on vielä muistissa suhteen hyvät puolet. Usea kaverini on ollut sinkkuna jopa 10 vuotta, eikä he osaa oikein edes ajatella miestä elämäänsä.

2.) En näköjään osaa lopettaa etsimistä ja näen jatkuvasti vaivaa deittailun eteen. Jotkut tutuistani eivät tee mitään aktiivisesti miehen löytämiseksi ja osa keskittyy hyvin epäpotentiaalisiin miehiin.

3.) Olen köyhä. Toteutan merkityksellisiä ja itselleni tärkeitä projekteja, mutta toistaiseksi en ole päässyt kunnolliseen palkkaan kiinni. Tämä kuulostaa todella raadolliselta, mutta pienituloisuus ehdottomasti kannustaa miehen löytämiseen. Tarvitsisin miehen, joka kokee, että toteuttamani projektit ovat niistä saatavan pienen palkan arvoisia, tai joka uskoo, että nämä projektit johtavat vielä vakauteen ja hyviin tuloihin. En varsinaisesti kaipaa elättäjää, koska rahalla ja elintasolla on vain vähän merkitystä minulle, mutta ok-tuloinen mies toisi vakautta mahdolliseen perhe-elämään.

Yhteenvetona: minulla on motivaatiota miehen löytämiseen ja teen jotain asian eteen.

Huomenna onkin sitten luvassa kakkostreffit erään potentiaalisen  - akateemisen ja  projektejani ymmärtävän - miehen kanssa. Lupaava merkki tämän miehen kohdalla on se, että minusta tuntuu, että voin olla melko lailla oma itseni kommunikoidessani hänen kanssaan. Minun ei tarvitse pelätä olevani liian kuivakas tai analyyttinen. Hänellä on myös hyvin samantyyppinen tausta kuin minulla, mikä luo tietynlaisen tuttuuden tunteen. Minäkin olen maalta kotoisin enkä ole syntynyt hopealusikka suussa. Katsotaan, katsotaan.

Se mielessä

Jos nyt listaisin syitä, miksi tavoitella parisuhdetta, seksi nousisi listalla hyvin korkealle. Edellisestä kerrasta on viisi kuukautta. Se on pitkä aika vaikka ei pisin aika elämässäni. Jostain syystä minulle on kasaantunut monta pakettia kondomeja ja jo pakettien näkeminen herättää toiveita mielessäni. Olisipa hienoa, jos olisi kumppani, jonka kanssa voisi olla petipuuhissa ellei päivittäin niin ainakin viikottain.

Se hankaluus tässä oikeasti potentiaalisen miehen etsimisessä on, että sitä haluaa tietyllä tavalla säästää itseään. Seksi itsessään ei ole mielestäni keneltäkään pois, mutta fuckbuddyjen sun muiden kanssa säätäminen vie väistämättä aikaa ja energiaa. Silloin sitä saattaisi helposti tuudittua kompromissimieheltä saamaansa huomioon ja unohtaa pitkäksikin aikaa mitä olikaan todellisuudessa etsimässä. Pelkkää seksiähän saisi hyvin helposti, laadukastakin sellaista olisi tarjolla Nuorelta Kollilta, mutta jokin pidättelee minua. Kaiketi toive siitä, että hyvinkin pian tuota hauskuutta pääsisi harrastamaan oikeasti itselle merkityksellisen ihmisen kanssa.

Cupidon hetkellisessä(?) suosiossa

Sopivasti, kun ajatukset alkoivat pelottavasti harhailemaan Nuoren Kollin suuntaan, tälle viikolle näyttäisi tulevan kakkostreffit sen aiemmin tapaamani fiksun miehen kanssa. Viime viikon treffit siirtyivät(!) kun mies oli sairaana. Tiedättekö, siinä vaiheessa kun siirtämisviesti kilahti puhelimeeni, uskoni miehiin oli noin miinus sata! Laitoin ihan ystävällisen mutten kovinkaan rohkaisevan viestin takaisin ja olin valmis unohtamaan koko tyypin, niin turhautunut olin tuon aiemman toopen treffien siirtämisistä. Mies ei näköjään siitä lannistunut eli mennään treffeille keskiviikkona tai torstaina.

Jos tässä jotain on oppinut, niin odotusten pitämisen minimissä ja sen, että miehen on osoitettava aikansa, että hän on oikeasti kiinnostunut ennen kuin päästää minkäänlaisia pidemmälle meneviä ajatuksia päähänsä.

Myös paritusyritykseni on edennyt lupaavasti ja kaverini ovat menossa näillä näkymin huomenna keskenään sopimilleen sokkotreffeille. Kumpikin on melkoisia höppänöitä ja on ollut hauska kuulla heidän sepostuksiaan tilanteen etenemisestä. Tässä onkin siinä mielessä harvinaisessa tilanteessa, että saa kuulla deittailuraportit sekä miehen että naisen näkökulmasta. Oikein hyvää materiaalia siis tällaisenkin blogin kirjoittamiseen.

Leijonankesytystä

Hehheee, olen toiminut amorin apulaisena tässä männä viikolla eli yritän parittaa kahta kaveriani toisilleen. Katsotaan kuinka käy. Olisipa hauska jos onnistuisin tuomaan kaksi ihmistä yhteen. Hyö sopisivat mielestäni erittäin hyvin toisilleen, mutta kemioistahan ei koskaan tiedä.

Viime päivinä olen miettinyt paljon Nuorta Kollia, sitä mikä tässä miehessä minua oikein taas viehättää ja mitä tämä kertoo minusta. Minulla on vuoden ajan ollut projektina löytää kunnollinen suomalainen mies. Aiemmat suhteeni ovat olleet ulkomaalaisiin miehiin  ja vaikka nämä miehet eivät ole olleet mitenkään erityisen epäkunnollisia, olen kokenut heidän olevan hyvin erikoisia ja jännittäviä ihmisiä. Ykköskriteerini miesten kohdalla olikin pitkään se, että mies on kiinnostava: älykäs, kyseenalaistava, verbaalinen, sosiaalinen ja utelias. Nuori Kolli taitaakin olla ainoa suomalainen mies, joka on todella sytyttänyt minut. Olen kai omalla tavallani pettynyt oman miehenetsimisprojektini tuloksiin ja siihen, että edelleenkään en osaa olla oikein luontevasti näiden paperilla "kunnollisten" mutta aavistuksen tylsien suomalaisten miesten kanssa. Olen kupliva, sosiaalinen ja helpostilähestyttävä - englanniksi ja kansainvälisten miesten kanssa  - ja aina tietyllä tapaa pidättyväinen suomalaisten miesten kanssa. Tiedän, etten ole ainoa nainen, jolla on samanlaisia kokemuksia - siksipä yllämainittu paritettava pari onkin suomalainen nainen ja kiinalainen mies :)

Mutta takaisin asiaan eli Nuoreen Kolliin. Mies on siis minusta jännittävä ja siksi hän vetoaa minuun. Mistä tämä johtuu? Nuori Kolli haastaa minut ja olemalla sopivan (ja välillä liian) törkeä, hän rikkoo asiallisuuskuoreni, millä on samanlainen vaikutus kun useiden kansainvälisten miesten iloisuudella ja sosiaalisuudella. Hän on älykäs ja verbaalinen, mikä saa mieleni terävöitymään. Hän on itsevarma ja ottaa ohjat käsiinsä, jolloin voin rentoutua. Hän on suoraviivainen ja fyysinen, mikä sytyttää seksuaalisen haluni. Miksi en sitten kuitenkaan haluaisi suhteeseen tämän miehen kanssa? Kysymys on luottamuksesta ja kunnioituksesta. En uskaltaisi antaa sydäntäni tämän miehen haltuun. En voi luottaa siihen, että hän kohtelee minua kunnioittaen. Olen opettanut hänelle, miten minua on kohdeltava (lähinnä ignooraamalla huonon käytöksen ja palkitsemalla hyvän), mutta en halua miestä, jolle tämä on erikseen opetettava - tai ainakaan näissä mittasuhteissa.

Mutta edelleen - miksi Nuori Kolli kiehtoo? Miksi kaikesta huolimatta väläyttelen oikean parisuhteen mahdollisuutta mielessäni. En usko tämän hetkellisen mielihalun johtuvan ns. oikeista syistä vaan nimenomaan vääristä. Se, että mies on vuoron perään kylmä ja kuuma, on koukuttavaa. Ajatus siitä, että miestä pitäisi jotenkin koulia paremmaksi mieheksi, on haasteellisuudessaan houkuttava. Nämä eivät ole syitä haluta suhteeseen kenenkään kanssa.

Kuitenkin mies on kuin leijonanpentu, jonka kanssa tekisi mieli leikkiä, vaikka tietää, että toiseen ei voi luottaa.

Oodi ystävyydelle

Juttelin tuossa Nuoren Kollin kanssa chatissa muutaman tovin ja oli vaihteeksi niin mukavaa. Tuo ihminen kiehtoo minua kaksijakoisuudellaan. Toisaalta mies on pahanilkinen, epätasapainoinen kakara ja toisaalta itsevarma, viisas ja sympaattinen seuranpitäjä. Tiedän hänen heikkoutensa ja silti pidän hänestä. Sitähän se on - ystävyys. Ystävyys on armollista ja kärsivällistä.

Pääsin eilen tapaamaan kerralla suuren joukon ystäviäni synttärikekkereilläni. Eri ihmisiä eri ajoilta ja elämänvaiheista. Olen tainnut kirjoittaa tämän ennenkin, hyvät ystävyyssuhteet on minusta ihmisen suurin saavutus elämässä - tai ainakin itse koen niin. Menestys opinnoissa tai työelämässä mittaa sitä, miten hyvin teet asioita, mutta ystävä on osoitus siitä, että olet riittävän hyvä juuri sellaisena, omana itsenäsi.

Suhteeni Nuoreen Kolliin on siksi erilainen kuin oikeastaan kehenkään muuhun mieheen aikaisemmin. Meistä kumpikin on näyttänyt toiselle ne paskimmat puolet itsestään, mutta emme kanna kaunaa ja jokainen uusi keskustelu ja kohtaaminen on mahdollisuus uuden puolen ymmärtämiseen toisesta. Ei silti, että haluaisin suhdetta tämän miehen kanssa, mutta oudolla tavalla tässä on mies joka on sielunkumppanini. Niin hän kutsui minua ensitreffien jälkeen ja niin minä alan ymmärtää hänet.

Kauan eläköön ystävyys! Rakkaus ainakin vielä kalpenee rinnallasi.

Välikatsaus

Kun eiliset treffit meni puihin, hengasin koko päivän kaveriporukan kanssa. Keskusteltiin sitten tietenkin ummet ja lammet treffailusta ja ihmissuhteista. Tämä eilinen treffitarinani oli luonnollisesti hyvää pohjamateriaalia näille keskusteluille. Meidän porukka on siinä mielessä hassu, että ihmissuhderuotimiseen osallistuu yhtä lailla tytöt ja pojat ja välillä vaikuttaa siltä, että pojat on melkein avoimempia tunne-elämästään kuin tytöt. Tämä onkin loistava ikkuna miehen ajattelumaailmaan ja poikien juttuja kuunnellessa saa hyvin vahvistusta omille deittailuun liittyviin aavistuksiin, muun muassa sille, että jos tyttö kiinnostaa, mies ei jätä tätä arvailun varaan.

Näiden ystävien seura muistuttaa myös siitä, millainen mies on minulle loppupeleissä sopivin. Pidän ystävistäni, koska he ovat verbaalisia, iloisia ja sosiaalisia ja samalla jossain määrin intellektuelleja ja nörttejä. Nörtteydellä tarkoitan sitä, että kullakin on jokin oma erityinen kiinnostuksen kohteensa ja intellektiudella sitä, että asioita ja ilmiöitä tarkastellaan varsin analyyttisesti ja pohjamutia myöten. Tällaisista ihmisistä pidän. Tällaisesta miehestä pidän. Pitäisikö tämä nyt jo uskoa ja lakata antamasta mahdollisuuksia mustille hevosille?

Odotan nyt torstain treffejä mielenkiinnolla. Hän on nyt sitten 18. mies, jonka kanssa olen käynyt treffeillä viime vuoden huhtikuusta lähtien. Lisäksi olen livenä ihastunut kahteen mieheen ja yhden kanssa kirjoittelin kolme kuukatta - ai niin, ja lisänä myös yksi baarista bongattu yhden illan juttu viime joulukuulta. 20:n miehen kiintiöni alkaa laskutavasta riippuen olla täynnä.

Fiilikset on tällä hetkellä sellaiset, että en tarvitse miestä mutta HALUAN miehen. Pärjään mainiosti ilmankin, mutta oikeanlaisen miehen kanssa elämäni olisi vielä parempaa. Läheisyys, tuki, kannustus, lohdutus, kumppanuus, seksi, mahdollinen hyvä keskusteluseura, leffa - ja liikkumisseura - nämä on kaikki hyviä syitä löytää itselleni kumppani.

Viimeinen siirto

Ihan hillitöntä - ja hupaisaa. Juu, ei sitten tullut treffejä lauantaille. Kaksi tuntia ennen treffejä mieheltä tulee viesti, että serkku on ollut kolarissa ja menossa katsomaan tätä sairaalaan ja että siirretäänkö treffit huomiselle. Mies on siirtänyt joka ikisiä treffejä jonkin sairaustapauksen tms. verukkeella! Enkä usko, että mitään serkkua onkaan vaan tuolla miehellä viiraa päässä! Jonkinlainen ramppikuume tai outo tapa viestiä, että dumppaa minut jo. No dumppasin sitten :) Tuollainen kaksi tuntia ennen treffien siirtäminen on todella törkeää, sillä silloin olet ehtinyt jo suunnitella päiväsi treffien mukaan. Tämä herra kyllä oli varsinainen Master of Mixed Signals. Aina niin kovasti halusi nähdä ja sitten näitä ihme treffien siirtämisiä.

No mutta, kohtalonuskoni senkun kasvaa. Mies pelasi itsensä ulos juuri sopivasti tämän potentiaalisemman miehen tieltä, jolta tulikin tänään tosi kivoja viestejä - itseasiassa juuri samaan aikaan kun viestittelin tuon ääliön kanssa. Oli sitten helppo vaan dumpata tuo mies, vaikka olisin kyllä dumpannut vaikka ei olisi ketään toista miestä ollutkaan. Ei minua noin kohdella! En ollut kiintynyt mieheen ja olin jo päättänyt, että hän ei ole minulle oikeanlainen, mutta kyllä tuollainen epämääräisyys ja epäluotettavuus hätkähdyttää joka tapauksessa!

Olen melkos tyytyväinen siihen, että nykyään kiinnyn miehiin todella hitaasti. Tämä on tärkeää, sillä sitten ehtii rauhassa tarkkailla, onko mies luottamuksen arvoinen. Jos mies on luottamuksen arvoinen, on hän myös kiintymyksen arvoinen.

Heureka!

Tämä elämä on ihmeellistä. Joskus tuntuu, ettei asiat todellakaan tapahdu sattumalta vaan elämää ohjailee jonkinlainen käsikirjoitus. Asiat tapahtuvat kun niiden on aika tapahtua.

Olin treffeillä toisen miehen kanssa ja hänessä oli juuri niitä ominaisuuksia, joita nyt muutaman viikon deittailemastani miehestä puuttuu. Älykkyyttä, keskustelutaitoa ja samat kiinnostuksen kohteet. Hänen kanssaan oli todella helppo puhua ja olla, sillä hän tuntui ajattelevan niin monesta asiasta samalla tavalla kuin minä. Kuitenkin hänellä oli riittävästi myös "radikaaleja" ajatuksia, joista keskustelemalla omakin ajatteluni tuntui avartuvan. Ajatukseni ovat usein varsin abstraktilla tasolla ja oli huippua, että tämän miehen kanssa minun ei tarvinnut lainkaan pidätellä itseäni. Hän tarttui ajatuksenpoikasiini ja jatkoi niistä, ymmärtäen täysin mitä tarkoitin ja kun hän selitti scifisarjasta, joka koukutti hänet, sen nimeä mainitsematta, tiesin jo mistä sarjasta hän puhui. Tuon aiemmin deittailemani miehen kanssa olen joutunut sensuroimaan itseäni, en ole voinut olla oma yliajatteleva ja - analysoiva itseni. Tämäniltainen mies oli myös todella innoissaan isosta hankkeesta, jota olen nyt viemässä eteenpäin ja jolle todennäköisesti tulen omistamaan ainakin seuraavat 10 vuotta elämästäni. Ei mikään pikkujuttu sekään.

Sovimme miehen kanssa jo seuraavat treffit ensi viikolle. Nyt - kysymys kuuluu - olisiko moraalisesti väärin harrastaa seksiä aiemmin deittailemani miehen kanssa, joka on tulossa lauantaina käymään? Sillä - edelleen - tämä mies on, oh boy, fyysisesti todella vetävä, vaikka nyt olenkin vakuuttunut, että tämäniltainen mies voittaa hänet mennen tullen elämänkumppani-asteikolla. Olisiko se puhdasta hyväksikäyttöä? Jos asiat etenevät tämäniltaisen miehen kanssa, dumppaisin hänet väistämättä. Mutta, jos totta puhutaan, eiköhän mies ole itsekin tajunnut, että ei me mitään sielunkumppaneita olla vaan viehätys on vahvimmin fyysistä. Mutta käyttäytyisinkö kuin ne kliseiset paskiaismiehet, jotka ei pidä enää yhteyttä seksin jälkeen?

Summanmutikassa vai suunnitellen?

Pitäisikö tässä elämässä tietää minne on menossa ja kuinka tarkasti? Täytyykö olla tarkat koordinaatit ja kompassi vai riittääkö mututuntumalla tähdistä suunnistaminen - tai voiko antaa vain virran viedä? Tällaisia asioita pohdin sekä uran että rakkauselämän suhteen.

En oikein tiedä, mitä haluan uraltani ja siksi en osaa tavoitella asioita. Olen alalla, jossa omalla panostuksella on suuri vaikutus siihen, millaista työtä tekee. Toisin sanoen työ perustuu erilaisiin hankerahoituksiin. Olen mukana parissakin projektissa, joista voisi päämäärätietoisuudella kehittää itselleen kokopäiväisen työpaikan. Toinen vaihtoehto olisi lähteä tavoittelemaan uraa "ylemmällä" tasolla eli sillä tasolla, millä noille hankkeille myönnetään rahoitusta. En oikein tiedä kumpaa haluan, mutta jompaan kumpaan suuntaan minun on selkeästi lähdettävä.

Ja sitten nämä miehet. Kuinka tarkkaan voin etukäteen määritellä millaisen miehen haluan? Mies on tulossa luokseni lauantaina ja täytyy sanoa, että olen taas innoissani. Ajatuskin siitä, että pääsisin hypistelemään tätä komistusta.. oh boy. Me ollaan tavattu vasta kolme kertaa mutta oltu yhteyksissä jo melkein 1½ kuukautta ja edellisestä kerrasta kun olen suudellut miestä on viisi kuukautta - eli aion todellakin käyttää tilaisuuden hyväkseni! Kunnollinen ja komea mies. Ja kuitenkin minulla on sellainen olo, että hänen kohdallaan tekisin kompromissin miesihanteestani. Mutta kuinka tiukasti voin pitää kiinni mielikuvasta? Voihan olla, että koordinaatit eivät edes pidä paikkansa ja ne eivät johda aarteen luokse. Jos tuijotan vain kompassia ja sen osoittamaan suuntaa, en katsele ympärilleni ja anna itselleni mahdollisuutta nähdä muitakin vaihtoehtoja, parempiakin. Noh, torstaina annan mahdollisuuden myös toisenlaiselle miehelle, sellaiselle joka vastaa enemmän ihannemiestäni. Sittenpähän nähdään, onko koordinaattini ihan pielessä ja olisiko aika heittää kartta ja kompassi menemään!

Ei ihan vielä...

Tänään löysin Chisun musiikkivideot - mainiota settiä. Varsinkin tämä:

Viime aikoina minusta on tuntunut siltä, sillä lailla hiljaa hiipien ja välillä välähdyksenomaisen viiltävästi, että - aivoni näivettyvät! En ole kunnolla opiskellut mitään 2½ vuoteen ja edellisestä kunnon ulkomaanreissusta on 1½ vuotta. Olen katsonut hyvin vähän elokuvia tai lukenut kirjoja, en ole innostunut uudesta. Uusiin ihmisiin sentään olen tutustunut, mutta pääosin olen horrostanut, etsinyt tasapainoa ja harmoniaa. Onko tämä joku iän mukanaan tuoma hormonaalinen muutos? Tarve vakiintua ja kääntyä sisäänpäin.

Minusta on tullut harkitsevaisempi ja kärsivällisempi. Olen oppinut tuntemaan omat rajani ja toimimaan niin, että säästän itseäni. Olen järkevämpi kuin ennen. Mutta sitten katson Chisun musiikkivideoita ja minussa herää kaipaus nähdä tämä maailma toisin - innostuksen ja kapinallisuuden läpi. En halua olla ihan vielä aikuinen, en halua olla ihan vielä valmis.

Mä riipun susta

Flickr: Creative Commons/ JupiterSSJ4

Minulla on eräs uusi tuttavuus, australialainen tyttö, johon olen tutustunut tämän harrastusporukkani kautta. Hän on ihan mielenkiintoinen ihminen, mutta hän vaikuttaa melkoisen "tukahduttavalta" ihmiseltä, jotenkin liian tyrkky kaveruusmielessä ja saattaa soitella kolmekin kertaa peräkkäin jos toinen ei vastaa. Olenkin jo huomannut, että osa kaveriporukasta on alkanut välttelemään häntä ja itselläkin alkaa olla sellainen olo, että tämä ihminen ei nyt oikein hiffaa, miten peruskanssakäyminen ihmisten kanssa toimii.

Olen itse hirvittävän varovainen sen kanssa, etten ripustaudu kehenkään, koska koen sen, että joku ripustautuu minuun todella ahdistavaksi. Jo tämän blogin kirjoittaminen tuntuu joskus vähän ripustautuvalta, kun tämä on tällaista yksipuolista meuhkaamista. Mutta sepä hienous tässä onkin, että täällä voin meuhkata vapaasti - kukin lukija saa itse päättää lukeeko.

Ripustautuminen on melkoisen mielenkiintoinen ilmiö. Luulen, että sen taustalla on heikko itsetunto. Heikolla itsetunnolla varustettu ihminen ei luota siihen, että ihmiset haluavat olla hänen ystäviään, jos hän ei tee "töitä" tämän eteen. Siksi hän kokee velvollisuudekseen olla jatkuvasti yhteydessä ja pitää ystävyyttä yllä toisenkin puolesta. Vastapuoli valitettavasti kokee tämän usemmiten tukahduttavaksi ja ystävyys ei oikein pääse oikeuksiinsa.

Välillä tuntuu, että vedän noita ripustautujia puoleeni, kai siksi, että minusta saa perusystävällisen vaikutelman. Oikeasti jaksan vain harvan ihmisen seuraa puolta tuntia pidempään. Kaveripohjaista ripustautujaa saatan sietää aikani, mutta ripustautuvia miehiä en kyllä jaksa laisinkaan. Tästäkin tämä deittimies saa kyllä pisteet kotiin. Hän on osannut pitää yhteydenottonsa juuri sopivissa mittasuhteissa. Riittävästi pysyäkseen mielessäni, mutta ei niin usein, että ahdistuisin nyt kun en ole vielä varma tunteistani. Eksäni kanssa olin itse melkoinen ripustautuja - ja se vasta ahdistavaa olikin! Never again. Mutta siinä suhteessa minulla olikin poikkeuksellisen huono itsetunto, en luottanut miehen tunteisiin.

Mutta jos olisikin kaksi ripustautujaa - lakkaako se sitten olemasta ripustautumista? Vai onko se sitten kaatuva läheisriippuvaisuuskorttitalo? No joo.

Lohdutusta vailla

Nukuin viime yön ihan luvattoman huonosti. Jostain syystä olin ihan hypertilassa, pohdin miestä ja työjuttuja. En sitten saanut unta ennen kello viittä aamuyöllä ja tämä päivä on mennyt luonnollisesti plörinäksi. Kaikki hienot gradunkirjoitussuunnitelmat jäi yleisen sumuisuuden peittoon ja on ollut jotenkin haavoittuvainen olo, sellainen etten voi luottaa itseeni ja suorituskykyyni. Tällaisissa tilanteissa sitä sitten myös muistaa, miksi kaipaa miestä rinnalleen. Kaipaan lohduttajaa ja kannustajaa. Jotakuta joka minun skitsoillessa sanoo, että kaikki järjestyy. Joku jonka seurassa voi olla pieni ja surkea.

Mies selkeästi etsii myös minusta sellaista ihmistä, sellainen sävy hänen viesteissään on ollut, miten on ikävä sairastaa yksin jne. Tämän huomasin myös itse influenssan kourissa kärvistellessäni - olisipa joku joka pitäisi huolta. Tätä kai se kumppanuus on, yksinkin pärjää mutta kaksin olisi mukavampaa.

Päätin nyt mennä treffeille toisenkin nettimiehen kanssa, joka pyysi suoraan kahville. Tämä tapaaminen saattaa osaltaan auttaa minua päättämään, mikä minulle on olennaista kumppanissa. Tässä miehessä vaikuttaisi olevan juuri niitä ominaisuuksia, jota nyt deittailemastani miehessä kaipaan -  samoja kiinnostuksen kohteita ja älyllisyyttä. Jos mies ei kuitenkaan sytytä, niin ykkösmies saa taas muutaman pojon vaakakuppiinsa.

Kamalaa olla näin harkitsevainen. Olen tottunut suihkimaan suinpäin suhteeseen. Kai tämä kaikki johtuu siitä, ettei meillä ole ollut vielä mitään fyysistä kontaktia. Miehet, naisen kaatamisessa mahdollisimman nopeasti on todellakin järkeä, sillä jos saatte ne oksitosiinit naisessa jylläämään, niin kummasti katoaa harkitsevaisuus!

Järki ja tunteet.. ja ripaus ennakkoluuloa

Jane Austen on yksi lempikirjailijoitani. 1700- ja 1800 -lukujen vaihteessa elänyt ja kirjoittanut englantilaisneito kirjoitti aikalaiskuvauksia, joissa pääosassa on yläluokan ihmissuhdekiemuroiden kuvaaminen. Kirjat ovat varsin kepeitä, mutta sarkastisen huumorin sävyttämiä ja ne kuvaavat viisaasti, miten pieni ihminen joutuu kamppailemaan omien toiveidensa ja perheen asettamien odotusten ristiaallokossa. Nuorten naisten tärkein tehtävä on löytää itselleen rikas aviomies ja näin parantaa oman perheensä taloudellista ja yhteiskunnallista asemaa. Austenin tunnetuimpia kirjoja on Järki ja tunteet, joka kuvaa köyhtyneen yläluokkaisperheen tyttärien vaiheita.

Jane Austen (1775 - 1817)

Oma suosikkini on Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -niminen kirja. Siinä Elisabeth Bennet, vanhin viidestä sisaresta, kohtaa Herra Darcyn, joka herättää hänessä lähinnä epäluuloisuuden ja halveksunnan tunteita. Pikkuhiljaa Elisabethin ajatukset ja tunteet alkavat kuitenkin muuttua.

Samaistun tällä hetkellä melko vahvasti Elisabeth Bennettiin ja muihin Jane Austenin hahmoihin. Järki, tunteet ja ennakkoluulo. Näin varsinkin sen takia, että en tätä Miestä tunne vielä juuri lainkaan.

Minulla on todella vahvoja ennakkoluuloja häntä kohtaan. En pysty laittamaan häntä mihinkään minulle aiemmin tutuksi tulleeseen "lokeroon". Suurin osa lähipiirini ihmisistä ovat joko kulttuurista kiinnostuneita ja sen parissa töitä tekeviä, akateemisia tai he ovat tavalla tai toisella kansainvälisiä - joko ulkomaaneläviä tai ovat matskustelleet paljon. Minulla on näin jotain yhteistä heidän kaikkien kanssa ja puheenaiheet pyörivät sitten näiden aiheiden ympärillä. Mies on yliopistoja käymätön yrittäjä, hän ei ole erityisemmin kiinnostunut kulttuurista tai kansainvälisyydestä. Luonteeltamme olemme kuitenkin ilmeisen samantyyppisiä: sosiaalisia, positiivisia ja suhteellisen suoraviivaisia. "Tyyliltämmekin" olemme melko samanlaisia, sillä omakin pukeutumiseni kallistuu klassiseen boheemiuden tai trendikkyyden sijasta. Riittääkö tämä?

Järki sanoo, että tässä on kunnollinen mies, josta moni haaveilisi. Hän on menestynyt, hyväluonteinen ja hyvin käyttäytyvä. Järki sanoo kuitenkin myös, että meillä ei ole hirveästi mitään yhteistä - ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja näin ei hirveästi puheenaiheitakaan.

Mutta mitä sanoo tunteet? Tämä on se suurin kysymysmerkki ja ne selviävät vain tapailemalla miestä useammin. Loppujen lopuksihan tunteet voivat pyyhkiä mennessään sekä ennakkoluulot että järjen äänen. Jos tykästyn mieheen tai jopa rakastun, ennakkoluulot kaikkoavat ja jos en ihastu niin nuo järkisyyt ei paljon puntarissa paina.

Tänään mies sai pisteet kotiin. Hän siirsi huomisia treffejä, koska on edelleen kipeänä. Mutta huomasin, että olennaista ei ole se, että tapaaminen siirtyy vaan se, että mies kunnioittaa aikaani riittävästi ja ilmoittaa asiasta ajoissa ja oikeasti pahoittelee asiaa ja vakuuttaa, että todellakin haluaa nähdä minut heti kun paranee. Communication is the key. Yksi pojo tuonne positiivisten tunteiden vaakakuppiin.

"Testing, testing.."

Neljännet treffit siirtyi tältä illalta perjantaille. Tämä on jo kolmas kerta kun treffit siirtyy miehen takia. Ensimmäisellä kerralla miehen piti tuurata sairastunutta kollegaa, toisella kerralla hän meni hätämuuttoavuksi kaverille, kun joku toinen oli sairastunut. Tällä kerralla hän on itse kipeänä. Puhelimessa vähän kuittailin miehelle, että hän vaatii naiselta kärsivällisyyttä, mutta en sen kummemmin harmistunut. Kai tämä on jonkinlaista aikuisuutta, kun ei niin vähästä ala tekemään ylitulkintoja. Toisaalta tällaiset tapaamisten siirtelyt on aika mainio tapa "testata" naista. Vetääkö daami herneen nenään vai ymmärtääkö tilannetta?

Oikeastaan voikin ajatella, että tapailun perimmäisenä tarkoituksena on testata toisen kypsyyttä. Miten toinen suhtautuu erilaisiin tilanteisiin, suuttuuko vähästä vai onko liiankin joustava? Minusta nuo asiat on hyvä selvittää, ennen kuin edes harkitsee suhdetta toisen kanssa. Nuori Kolli on hyvä esimerkki miehestä, josta jo lyhyen tapailun jälkeen huomasi, miten tunnetasolla kypsymätön hän onkaan. Törkeät kommentit naisista ja äkkipikaisuus oli selviä kypsymättömyyden merkkejä. Naisestakin miehet varmasti bongailevat jo varhain epätasapainoisuuden merkkejä - esimerkiksi sitä, kiintyykö nainen liian nopeasti ja alkaako käyttäytyä kuin tyttöystävä ennen aikojaan. Tälläinen käytös varmasti kauhistuttaa miehiä (ja naisia), sillä nopealla kiintymisellä on myös kääntöpuolensa - mustasukkaisuus ja äksyily vähästä.

Olen itsekin käyttäytynyt todella omituisesti tapailun alkumetreillä. Pussaillut deittikumppanin pikkuveljeä tai halunnut suhteeseen yksien treffien jälkeen. Aina tuo epäkypsyys ei ilmene skitsoiluna vaan sitä saattaa menettämisen pelossa myös hyväksyä asioita, joita ei todellakaan pitäisi hyväksyä.  Itse olen joskus suostunut siihen, että miehen eksä tulee viikonloppuvieraaksi miehen luo - viikonloppuna jolloin minun oli tarkoitus mennä hänen luokseen! (Vedin herneen nenään sitten parin päivän viiveellä).

Oletteko armaat lukijat tunteneet joutuneenne joskus "testatuksi" tai vaihtoehtoisesti itse testanneet treffikumppanianne? Joskushan tätä saattaa tehdä tiedostamattaankin...

Deittiprofiilissa nököttäisi nyt yksi treffikutsu suhteellisen potentiaaliselta mieheltä. Hmm.. onkohan tämä nyt testi minulle itselleni? Mennä vai ei mennä. Mitä mieltä olette?

Haluamani miehet

Huh, oikein hätkähdin kun astuin Miehen autoon tänään. Miten joku voi olla niin hyvännäköinen! Eikä vain hyvännäköinen vaan myös hyvätapainen. A catch. Noin saattaisi joku häntä kuvailla. Haluaisin päästä jo käpälöimään tai ainakin pussaamaan - ja tähän saattaakin tarjoutua mahdollisuus tiistaina, kun mies tulee käymään luonani. Me ollaan tähän mennessä tavattu vain julkisilla paikoilla ja melko pikaisesti. Tuntuu kuitenkin siltä, että kumpikin haluaisi mahdollisimman paljon tapaamisia mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi "etenemään", enkä nyt tarkoita vain fyysisessä mielessä vaan muutenkin, että voisi ottaa vähän rennommin.

En voi sanoa tuntevani vielä minkäänlaista sielunkumppanuutta mieheen vielä, mutta hän tuntuu kuitenkin oikealta. Ja kaikki on niin kovin helppoa, kun mies mitä ilmeisemmin haluaa tapailla: ei tarvitse odotella tekstiviestejä tai puheluita, tai arvuutella asioita. Hän on hoitamut nämä "kosiomenot" tähän mennessä täysin moitteettomasti. Hän vaikuttaisi olevan myös minua viisaampi ja kypsempi siinä, miten näissä asioissa kannattaa edetä. Ettei tarvitse olla maraton-treffejä heti ensi alkuun ja ettei halausta kummempaa fyysistä kontaktia tarvitse olla. Mutta, oh-boy, kuinka tuota miestä haluankaan.

Eilen kohtasin viimeistä kertaa miehen, joka oli haluni kohde hyvin pitkään. Mekin tulemme niin hyvin toimeen ja se vanha kemia on edelleen olemassa. Me vain yksinkertaisesti pidämme toisistamme vaikka elämä veikin erilleen. Jos kohtaisimme nyt ensimmäistä kertaa ja olisimme molemmat sinkkuja, niin aloittaisimme varmastikin suhteen ja saattaisimme tehdä toisemme hyvin onnellisiksi. Mutta kohtalo päätti toisin. Olen kuitenkin hänelle hyvin kiitollinen, hän tulee aina olemaan esikuva siitä, millaisen miehen haluan ja siitä, miten haluan minua kohdeltavan. Halasimme eilen kahdesti ja kummallakin kerralla hän kuiskasi korvaani "sweetie". Niin, sweetie, bon voyage ja elä hyvä elämä! Muistelen sinua ja yhteistä aikaamme lämmöllä - toivottavasti myös sinä minua.

Vanhan ja uuden risteyksessä

Olen tänään menossa eksäni läksijäisiin. Hän on muuttamassa 11 vuoden jälkeen takaisin kotimaahansa tuoreen vaimonsa ja poikapuolensa kanssa. Näistä 11 vuodesta vietimme yhdessä 7 vuotta. Huomenna (treffit siirtyi) tapaan kolmannen kerran miehen, joka saattaisi kuulua tulevaisuuteeni. Tämä viikonloppu saattaa hyvinkin olla se risteyskohta - uuden ja vanhan välissä.

Jotkut väittävät, että suhteesta toipumiseen kuluu puolet sen pituudesta. En ole aktiivisesti ajatellut eksääni yli kahteen vuoteen ja käsittelin eron perinpohjaisesti jo heti erottuamme, mutta ehkäpä alitajuntaan jää jotakin, eikä uuteen suhteeseen ole todella valmis ennen kuin on käsitellyt mielensä sopukoissa viimeiset hitusetkin siitä toisesta - varsinkin jos toista todella rakasti.

Tänään menen hyvästelemään vanhan ja huomenna ehkä toivotan tervetulleeksi uuden.

Kesä!

Nyt on virallisesti kesän ensimmäinen päivä! Jei jei. (Ihan sama vaikka sataa ja on kylmää!)

Suunnitelmissa ottaa mahdollisimman rennosti: tavata kavereita, hengata puistoissa, lukea, uida. Kyllä minulla hommiakin riittää, mutta nyt on ensimmäinen kesä 15 vuoteen, kun en tee koko kesää töitä. Tätä on syytä juhlistaa! Kolmen viikon päästä onkin sitten yksi merkkipaalu saavutettu: täytän 30 vuotta. Silloin toivon näkeväni mahdollisimman paljon ystäviä ja kavereita ja viettäväni mukavan illan heidän kanssaan.

Minulla on ollut kyllä ihan klassinen kolmenkympin kriisi. Olen joutunut kohtaamaan asioita aika moniin juttuihin liittyen. Olen opetellut ihan simppeliä elämänhallintaa. Laittanut taloutta balanssiin ja keskittynyt omaan jaksamiseen. Olen miettinyt, mitä haluan rakkauselämältäni ja "kokeillut" erilaisia miehiä. Olen myös ymmärtänyt, että ystävyyssuhteet on parhautta ja omaan hyvinvointiin panostaminen.

Nyt on jo aika hyvä fiilis, sellainen toiveikas. Ei yltiöoptimistinen niinkuin ennen vaan sellainen jalat maassa -myönteinen. Yritän takoa päähäni sitä, että en ole yli-ihminen, joka jaksaa mitä vaan.Välillä voi sanoa ei, välillä voi pyytää muut tekemään asiat puolestaan. Mutta ahkerammaksi haluan vielä muuttua. Haaveilua vähän vähemmän.

Huomenna treffeille no. 3. Ulkoilua oli suunnitelmissa, mutta sää näyttää aika surkealta. Tässä miehessä on ollut kivaa se, että hän on selkeästi ottanut sen suunnittelijan roolin tekemisten suhteen. Meikä voi relata - tapahtumajärjestäjälle tämä on nannaa. Nyt yritän jättää analysoinnit vähän vähemmälle ja mennä fiiliksen mukaan. Aivot kesäteloille!