Väreilyä

Yksi asia minussa on muuttunut. En enää vatvo ja ylianalysoi asioita. Siksi tämän blogin luonnekin on muuttunut. Viime aikoina olen lähinnä raportoinut tänne mitä omasta mielestäni hauskaa olen tehnyt. Minulla on kiire elää elämääni. 

Jonkin verran olen pohtinut ystävyyttä. Keväällä minulla oli tarve olla yksinäni ja en osannut arvostaa sitä, että seuraani hakeuduttiin. Nyt nautin taas seurasta ja lähestyvä muutto on saanut minut herkistymään: mitä nämä ihmiset merkitsevät minulle. Olin eilen juhlissa ja juttelin amerikkalaisen kaverini kanssa, joka on muuttamassa parin kuukauden päästä Berliiniin. Hänellä on ollut omat vaikeutensa elämässä ja hän joutunut kokemaan myös taloudellisia ongelmia. Hän oli aidosti onnellinen uuden työni takia ja hänen innostuksensa sai minut iloiseksi. Sama nainen saattoi minut myöhemmin illalla bussille, kun olin juonut muutaman drinkin liikaa. Välittämistä. Se tuntuu hyvältä.

Perjantaina menin baariin tanssimaan miespuolisen kaverini kanssa, josta olen joskus tänne kirjoitellut. Hän on mahdottoman hauskaa seuraa tanssilattialla ja meillä oli mitä rattoisin ilta. Välillämme on kemiaa, mutta luulen, että on antoisampaa pysyä kavereina. Nyt kun meistä vihdoin on tullut sellaiset vuosien jälkeen. Hän on näitä projektipoikiani, joita olen välillä läksyttänyt melko lailla. Perjantaina olimme kuitenkin vain kaksi toistensa seurasta nauttivaa ja tanssilattialla pomppivaa kaverusta. Se tuntui hyvältä.

Juttumme Pitkän Tumman Komean kanssa ei taida edetä minnekään. Kävimme melko tiiviisti treffeillä, mutta muutamaa halausta lukuunottamatta emme koskettaneet toisiamme. Ei siinä mitään. Ei heti tarvitse hypätä sänkyyn. On kuitenkin outoa, kun koskettaminen ei tunnu luontevalta. Hänen halaamisensakaan ei tuntunut miltään. Kehomme eivät selvästikään värähdelleet samalla taajuudella.

Perjantaina tanssilattialla riehumisen jälkeen hyppäsin bussiin kohti kotia. Viereeni istahti pitkä vaalea komea nuorimies. Värähdys. "Jatkoille?" Mietin hetken ja sanoin kyllä. Silkinpehmeä iho.  Yhteensopivat kehot. Yhden yön sanattomat säännöt.

Ehkä se, että käytän vähemmän energiaa asioiden analysoimiseen, on tehnyt minusta tällaisen. Avoimen, herkästi viehättyvän, väreilevän, kokeilevan ja kokevan.