Olen eksynyt jälleen nettideittailun ihmeelliseen maailmaan. Aika paljon tulee juteltua ihmisten kanssa online, mutta kovin usein en ketään tapaa. En myöskään kirjoittele juuri kenellekään, vaan vain vastailen jos joku mielenkiintoinen kirjoittaa minulle. Nettideittailu ja netissä miehiin tutustuminen on ollut ihan kivaa, kun osaan suhtautua siihen nykyään sopivan kepeästi. Kesällä kävin parin miehen kanssa treffeillä, kummankin kanssa jopa kolme kertaa, mikä on minun mittapuullani paljon. Tuntuu, että vasta kolmansilla treffeillä pääsen perille siitä, jaksaisinko viettää miehen kanssa enemmänkin aikaa.
Toisaalta, olen aina ollut sitä mieltä, että loppujen lopuksi ihmisestä saa melko paikkaansapitävän käsityksen jo ihan kirjoittelun ja muutaman kuvan perusteella. Olen tavannut netin kautta varmaan yli 20 miestä, eikä mies koskaan ollut ratkaisevasti erilainen kuin kirjoitellessa. Jopa sen fyysisen vetovoiman voi mielestäni aistia jo tekstin ja kuvien tasolla. Tutustuin Nuoreen Kolliin netissä ja jo ensimmäisen illan viestittelyssä oli samaa intesiteettiä kuin fyysisissä kohtaamisissamme.
En ole näistä nettimiehistä jaksanut juurikaan kirjoitella, kun sitä mieluummin kirjoittaa vasta kun on jotain konkreettista raportoitavaa ja koska en nykyään juurikaan vaivaa päätäni näillä treffailuilla ja mieskuvioilla. Ne menevät omalla painollaan. Yhden miehen mielen taisin pahoittaa, kun en viikon kirjoittelun jälkeen halunnutkaan enää pitää yhteyttä. Toisen miehen kanssa olisin mielelläni jatkanut tapailua, mutta hän ei enää pitänytkään yhteyttä. Näin nämä menee, ja näissä asioissa minun mielestäni kumpi tahansa saa vetäytyä milloin vaan, ja se on ok.
Olen kirjoitellut muutaman päivän miehen kanssa, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hän on lukija. Lukee siis paljon kirjoja ja ollaan kirjoiteltu jonkin verran niistä. Hän kirjoittaa todella hyvin. Verbaalikko, joka on myös syvällinen ja mukavan- ja positiivisenoloinen. Mies minun makuuni, koska niin, sanoilla ja älyllähän minut on aina hurmattu. Mies lähetti minulle kuviaan, koska hänen profiilinsa on kuvaton ja tekstiäkään siinä ei ole lainkaan. Miltä paljon kirjoja lukevan miehen voisi olettaa näyttävän? Ehkä hieman huonoryhtiseltä ja nörtimmältä kuin keskivertomies? No mutta, tällä miehellä on treenattu kroppa sikspäkkeineen ja kaikkineen. Sellainen "Anteeksi, kun kuolaan" -kroppa. Eikö tässä vielä kaikki. Kyllähän tästä maailmasta löytyy fiksuja ja komeita verbaalikkoja, mutta tällaisen miehen pitäisi vielä tykästyä minuun. Tämä mies vaikuttaisi tykästyneen, vaikka profiilikuvastani näkee, että omassa kropassani on vielä paljon työmaata ja kuvauksessakin toin esille, että en ole mallin mitoissa. Hänen mukaansa naisen tulisi olla tällainen, minunkaltaiseni. Hämärää.
Hmm, hmm, ehkä joku kuntosaliaktiivi on huomannut, että lukuharrastus lisää saantia...Siinä voi kyllä olla jotain perääkin, koska en juurikaan nää duunissa mitään sikspäkkikomistuksia silmäilemässä uutuusromaanihyllyä. Ja ne harvat kirjastossa vierailevat komistuksetkin ovat yleensä ulkomaisia opiskelijoita. Niih, onkos tällä uudella komistuksella minkä valtakunnan passi?
VastaaPoistaEi se oo muuten mitenkään harvinaista, että komeatkin miehet haksahtavat vähemmän kauniisiin naisiin, koska niistä kauniista neideistä on kuitenkin niin kova kysyntä, että ei siinä sikspäkit ja lukuharrastuksetkaan välttämättä paljoa auta.
Joku kuntosaliaktiivi ehkä lukee myös omasta kiinnostuksesta? Ei pelkästään saannin perusteella...
PoistaOn myös sellainen asia, kuin erilaiset maut. Yksi tykkää langalaihasta, yksi muodokkaammasta. Kauneus on makukysymys.
Ja Suomen passi.
PoistaIndigo taisi yrittää kysyä, että onko mies syntyperäinen suomalainen.
PoistaIhan 100%
PoistaEi edes suomenruotsalainen? Mielenkiintoista. Ja joo, voihan se periaatteessa olla kiinnostunut lukemisesta muutenkin kuin avaimena naisten pöksyihin.
PoistaToki maailmaan mahtuu monenlaisia mies- ja naismakuja, mutta se nyt vaan on parempi olla sikspäkkilukutoukka kuin narukäsilukutoukka. Edellisistä on huomattavasti enemmän kysyntää naisten keskuudessa.
En mä sitä vielä niin hyvin tunne, mutta tietääkseni ei.
PoistaMulla on naispuolisia kavereita, joille isot lihakset on turn off ja jostain artikkelista luin että lihaskimput kelpaa naisille keskimäärin yhden illan seuraksi mutta pitkäaikaisempi kumppani valitaan luonteen perusteella. Tän lihaskimpun voisin kyllä kuvitella pitäväni kun samassa paketissa näyttäisi tulevan miellyttävä persoonallisuus.
Pitääkin olla sopivasti lihaksikas, ei mikään ylipumpattu tapaus - vaikka niillekin on oma faniporukkansa. Keskimäärin on huono juttu, jos mies on lyhyehkö rimpula tai nainen on 60 kiloa ylipainoinen. Esimerkiksi maailmassa on keskimäärin noin kolme naisihmistä, jotka pitävät Indigon persoonallisuutta superihqna, ja yhdellä niistä on vielä iso rintavarustus (tosin sekin asuu Alaskan erämaassa)...
PoistaOnko tässä maailmassa mitään niin tylsää kuin keskimääräisyys? Keskimääräisyys sitä ja tätä. Koska asiat on keskimääräisesti näin, niin voinkin heittää pyyhkeen kehään.
PoistaMinua henkilökohtaisesti kiinnostaa ne ihmiset, jotka on ihan muuta kuin keskimääräistä. Kiinnostava on mielestäni vaikkapa 140-kiloinen kaverini, joka pitää pitkistä ja lihaksikkaista miehistä ja jonka kanssa haluaisi seurustella ainakin kolme tietämääni pitkää ja lihaksikasta miestä, mutta hän ei halua.
Keskimääräisellä nuorella naisella pariutuminen ei keskimäärin ole kovin hankalaa, joten hänellä ei todellakaan ole oikeutta arvostella keskimääräisen (Y)ATM:n yleistä leipiintymistä Pääkaupunkimme sinkkumarkkinoihin.
PoistaOho, että oikein tuhdimmallakin daamilla on tuon verran kysyntää. Sinänsä on kyllä totta se, että tietty miesryhmä saa kiksinsä reilusti ylipainoisista naisista. Eli ehkä ikä tai "persoonallinen" ulkonäkö vähentääkin naisen
haluttavuutta lihavuutta enemmän.
Sua ei estä menestymästä sinkkumarkkinoilla muu kuin vittumainen asenne ja pelkuruus
PoistaHmm, muistaakseni vittumainen asenteeni kehittyi vasta kun olin aikani ihmetellyt näitä markkinoita. Ja milläköhän tavalla tuo pelkuruus oikein ilmenee, kysyn vaan? Olipas kiukkuinen yöposti D.:ltä tällä kertaa, hui.
PoistaNo perse. Eli lihaksillakaan ei välttämättä saa naisia. Olen kusessa. You just can't fucking win :D
PoistaJuu, eipä auta mikään. Juuri kun olet saanut itsesi kisakuntoon, niin huomaatkin, että samasta BMI 50 -daamista kilpaileekin kolme vielä sinuakin isompaa korstoa...Vakavasti ottaen, onhan siitä aina tiettyä etua omata lihaksikas runko. Naisista kuitenkin löytyy varsin merkittävä segmentti sellaisia joihin vetoaa reilumminkin pumpattu ruho; verrattuna esimerkiksi segmenttiin jossa ollaan kiinnostuneita nörtähtävistä narukäsista yms. rimpuloista. Tosin miesten ulkonäöstään saama etu on kaiken kaikkiaan aika heppoinen, jos sitä verrataan naisten ulkonäöstään saamaan etuun.
PoistaFyysisestä voimasta on myös etuja ihan arjessa. Esimerkiksi Indigoa käytetään kirjastoissa yleisenä kuormajuhtana (kirjalaatikoiden roudaus) ja liian tiukkaan kierrettyjen pullonkorkkien avausautomaattina.
@Indigo: Sori, tais kiukuttaa yks toinen ihminen. Täällä blogissa voi sit hyvin purkaa viattomiin virtuaali-ihmisiin :D Mutta, joo, oon ymmärtänyt, että sä Indigo et juurikaan aktiviisesti edistä omaa paritumistasi.
Poista@Sika Mieheksi: Olitpa mitä tahansa, jollekin et kelpaa :D
Ahaa, olen siis johtunut jonkun - miehen? - ansaitseman yöllisen kiukkupuuskan sijaiskärsijäksi.Traagista. Virtuaali-ihmisissä on kyllä se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse oikein pitää ihmisinäänkään.
PoistaSe on kyllä totta, etten ole viime vuosina pistänyt oikein kepakkoa ristiin tuon pariutumisen suhteen; eikä tällainen femiininen passivoituminen oikein edesauta miehen paritumista. Toisaalta, oon kyllä jotenkin fatalistisesti sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen - joidenkin on vain oltava valkoisia heteromiehiä. Oikeastaan tää erinäisten blogien kommettiboksien täyttö on ainoa asia mikä mun elämässä liittyy tähän pariutumistouhuun. Ehkä se on ihan hyväkin asia.
Jos miehellä on aivot päässään, niin voisi kuvitella, että pystyy katsomaan kyllä vastapuolen ulkonäön ohi niihin oleellisempiin asioihin. Ja muistaakseni sulla oli täällä joku kuvakin joskus eikä sitä ainakaan voinut moittia :).
VastaaPoistaIhmisestä voi toki saada ihan kohtuullisen kuvan kirjoittelun perusteellakin, jos kykenee itse suhtautumaan asiaan oikein. Eli ei ala rakentelemaan päässään sen suurempia odotuksia, vaan ottaa asian kerrallaan. Mulla on siinä vielä opettelemista, en tosin juuri nyt jaksa muutenkaan miettiä treffailua.
Kiitos Jokivaris :) En mä ruma ole ja mun kroppa on sellaisten miesten mieleen, jotka tykkää Christina Hendricks tai Nigella Lawson -tyyppisistä naisista. Mutta jos BMI 19 vaatimuslistalla, mä en ole sellaisen miehen mieleen. Sikspäkin omistavan miehen voisi kuvitella haluavan timmiäkin timmimmän naisen, mutta tämä tapaus ei ilmeisesti sellaista halua.
PoistaJoo, ei treffailua aina jaksa, eikä tarviikaan jaksaa. Joskus siihen ei vaan jaksa suhtautua asian vaatimalla kepeydellä.
Siis kuka mies voisi ikinä olla kiinnostunut tuollaisesta Hendricksin kaltaisesta isoryntäisestä punapäästä...Voisi muuten olettaa, että nuo isotissipunikit ovat keskimäärin kysytympiä kuin tuollaiset BMI19-rimpulat - jopa sikspäkkienkin joukossa.
PoistaSitten mulla on miespuolisia kavereita, jotka haluaa joko tosi pienen ja siron tai hoikan ja androgyynin naisen... eli ei kaikki halua. Keskimääräisyydestä en tiedä. Tiedän, että moni mies viehättyy mun kropasta, mutta aika harvoin menee maut yksiin. Ne joihin itse tykästyn ei syty musta tai ne, jotka pitää mun tyylisestä, ei sitten luonteeltaan tai kropaltaan miellytä mua. Oikeaa komboa odotellessa.
Poista