Kainalodomina

Viikonloppu jälleen plakkarissa. Matkalla kohti Turkua. Nyt viikonloput tulee vietettyä melkeinpä Helsingissä, kun minulla on siellä vielä kämppä ja kaverit ja juttuja mitä hoitaa. Löysin Turusta jo uuden kodin, mutta muutan sinne vasta lokakuussa. Uusi kämppä on kiva. Kaksio seitsemännessä kerroksessa puistonäkymällä. Turun vuokrataso on edullinen, siis todella edullinen. Sain kaksion keskustasta samalla hinnalla kuin Helsingissä saisi... ei mitään. Turku loksahtelee kohdalleen.

Perjantaina osallistuin edellisen työpaikan järjestämään seminaariin. Se oli onnistunut. Olemme jättäneet jälkemme. Lukioaikainen kaverini tuli yöksi. Muistan kun neljä vuotta sitten olimme molemmat musertuneita. Minä olin tuusannuuskana juuri päättyneen seitsenvuotisen suhteen jälkeen. Häneltä oli kuollut perheenjäsen. Nyt olemme kumpikin tasapainossa ja huolettomia. Elämä, se ei petä. Ystävyys kantaa.

Lauantaina lähdin Kotkaan. Tapasimme pitkästä aikaa. Minä ja kaksi yliopistokaveriani, joihin tutustuin tasan kymmenen vuotta sitten. Paljon on muuttunut ja paljon on aivan kuin ennen. Kymmenen vuotta sitten olin seurusteleva parikymppinen. Nyt olen teinivuosiaan elävä kolmekymppinen. Kaverini on nyt kahden lapsen äiti. Toisen kaverin elämä on melkein ennallaan.

Tänään kävin salilla ja siitä jäi taas hyvä mieli. Endorfiinit laukkaa. Pääsin vielä oksitosiini-apajillekin. Nuori Kolli tuli käymään. Tämä tapaaminen oli huvittava. Kolli halusi kokeilla jotain uutta, antaa minun olla dominoivampi. Minä sitten tein parhaani, mutta eihän Kolli voi mitään viiksikarvoilleen. Arvasin Kollin ottavan ohjat käsiinsä aiemmin tai myöhemmin ja mielihyvin annoin hänen tehdä niin. Nautin hänen seurastaan juuri tästä syystä - minun ei tarvitse johtaa. Kerrankin. Se on hyvin rentouttavaa. Kolli kutsui minua "kainalodominaksi"  jossain vaiheessa, kun en vain jaksanut pysyä roolissa.

Viikonloppu kuitattu - kohti seuraavaa viikkoa.