Projektipojat

Ajattelin kirjoittaa hieman lisää niin sanotuista projektipojistani. He ovat oman ikäisiäni tai minua hieman nuorempia miehiä, joiden kanssa olen ystävystynyt viime vuosien aikana ja joita olen tavalla tai toisella "kouluttanut" ja joilta olen myös itse oppinut paljon. Heitä on kolme ja minulla on heihin kaikkiin hyvin erilainen suhde. Englanniksi heidän roolinsa elämässäni voitaisiin tiivistää sanoihin:  Friend, Flirt & Fuckbuddy. Yhdistävänä tekijänä on suorapuheisuus - olemme puhuneet kaikkien kanssa asioista kiertelemättä. Olen kirjoittanut kaikista aiemmin, mutta kaksi heistä saa vasta nyt bloginimen.

Ensimmäinen projektipoika on Prinssi, joka on minulle kuin pikkuveli. Häneen tutustuin seitsemän vuotta sitten eksäni kautta. Prinssillä ei ole minkäänlaista suodatinta. Hän sanoo kaiken ääneen, niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei viihdy kotimaassaan, koska siellä kaikki hänen sukutaustansa tuntevat pokkuroivat hänelle. Jos isoisäsi on kuuluisuus, olet itse komea, tyylikäs ja älykäs ja vanhempasi ovat poissaolevia - on lopputuloksena mies, joka on yhtäaikaa itseriittoinen ja hyväksyntää hakeva. Minä pidän Prinssistä. Olen aina pitänyt. Ei niin, ettenkö olisi suuttunut hänelle lukuisia kertoja ja luennoinut siitä, miten ihmisiä saa ja ei saa kohdella. Pohjavireenä on kuitenkin aina ollut välittäminen. Jokin hänessä on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. Hänestä on tullut pehmeämpi, kohteliaampi ja ystävällisempi. Voi olla, että hän ei olekaan enää yksi projektipojistani. Joku yhteisistä kavereistani oli sanonut hänelle, että Daaliahin mielestä olet hänelle kuin pikkuveli. Hän selitti tätä innostuneena viime viikonlopun juhlissaan muille kavereilleen. Awww... <3 Hän on myös ollut erittäin ylpeä uudesta työstäni ja piti minulle maljapuheen juhlissaan. Ääähh... tämähän alkaa olla jo ällöä liikkistelyä. :)  Toivon, että Prinssi löytää pian sopivan tytön itselleen. Hän alkaa olla jo aviomiesmatskua.

Sitten on Keikari. Hänet olen tuntenut neljä vuotta työ- ja yhdistyskuvioiden kautta. Keikari on eronnut kolmen lapsen isä. Taiteilija, organisaattori ja supliikkimies. Keikari on erittäin herkkä palautteelle ja hänelle on tärkeää, että hänestä pidetään. Hän on hyvä isä ja erittäin hyvä työssään, mutta naissuhteissaan melko holtiton, samoin alkoholin käytössään. Keikari joi muutama vuosi sitten liikaa yhdessä järjestämässämme tapahtumassa ja jouduin olemaan hänelle tiukkana tästä asiasta. Siitä lähtien hän on hakenut hyväksyntääni. Hän on tottunut olemaan auktoriteetti, mutta minun kohdallani asetelma on ollut toisin päin. Meidänkin suhteemme on muuttunut. Arvostamme nykyään toisiamme molemmin puolin ja ehkä hetkittäin olemme leikitelleen ajatuksella "meistä". Mutta flirttailua pidemmälle emme ole koskaan menneet ja emme varmaan menekään. Viime viikonloppuna tanssilattialla taisimme sinetöidä kaveruutemme. Ei enää valtasuhteita. Hän näytti parhaat puolensa: ei juonut liikaa ja oli kohtelias ja huomioiva. Keikari kysyy minulta usein, pidänkö hänestä. Perjantaina hänen viimeiset sanansa minulle olivat: "Sinä taidat pitää minusta." Aww....

Viimeinen projektipoika on luonnollisesti Nuori Kolli. Hänet olen tuntenut nyt kaksi vuotta. Tapasimme Suomi24:n kautta. Prinssiä ja Keikaria näen useamman kerran kuussa, sillä meillä on yhteisiä kavereita ja projekteja. Nuorta Kollia ei tunne muut kuin kaverini aviomies, joka on sattumalta samassa työpaikassa ja hänkään ei tiedä, että tunnemme. Näemme muutaman kuukauden välein, mutta juttelemme usein Facebookissa. Nuori Kolli on itsevarma ja suoraviivainen. Tempperamenttinen. Oikeistolainen. Sovinisti. Pahimmat väännöt olemme käyneet siitä, miten naisista saa puhua. En oikein tiedä, mitä haluamme toisistamme. Olemme yhtäaikaa samanlaisia ja erilaisia. Yhtä suorasukaisia, epäromanttisia ja seksinnälkäisiä, mutta arvomaailtamme monella tavoin vastakkaisia. En tiedä, onko meidän suhteemme muuttunut miksikään, mutta se saattaa muuttua, sillä jokin minussa on muuttunut. Minulla ei ole enää tarvetta tuomita ja kritisoida ja itseasiassa sunnuntaina minulla oli vastustamaton tarve kehua häntä. Kehuin hänen tsemppaus- ja rakastajantaitojaan - ja huumorintajua ja söpöä murretta. Olemme näkemässä torstaina.

Näitä projektipoikiani olen "kasvattanut". Vai olenko vain projisoinut heihin omia puutteitani? Peilannut heidän kautta omia epävarmuuksiani. Olen myös oppinut heiltä paljon ja saanut palautetta omasta persoonastani. Prinssi on kommentoinut minulle vallanhimostani ja halustani pitää miehet "aisoissa". Keikari on huomauttanut tavastani "jyrätä" omia tiimiläisiäni ja tunnekylmyydestäni. Kerran hän lauloi minulle "kyllä sinuakin joku voi vielä rakastaa" :) Nuori Kolli on toiminut uraohjaajani ja pohtinut kanssani työkuvioita. Hän on myös jaksanut kysyä uudestaan ja uudestaan, milloin aion kasvaa aikuiseksi (lue: olla oikeissa töissä).

Minulla ei ole ehkä miestä elämässäni, mutta merkityksellisiä miessuhteita montakin! Projektipoikani ovat tainneet pehmittää minua yhtä lailla kuin minäkin heitä. Ehkä meistä jokainen kykenee vielä  joskus merkitykselliseen rakkaussuhteeseen.