Mörkö

Aina välillä minua ahdistaa. Big news, eikös meitä kaikkia? Minusta on kuitenkin mielenkiintoista, miten erilaiset asiat ihmisiä ahdistaa. Erot ahdistuksen aiheissa kertovat myös persoonallisuuksien eroista.

Minulla on ystävä, jota ahdistaa valintojen tekeminen. Hän saattaa käyttää viikkoja kenkien valitsemiseen ja hän käyttää ylipäätään paljon aikaa erilaisten vaihtoehtojen punnitsemiseen. Hän on erittäin tunnollinen ihminen ja pelkää tekevänsä virheitä.  Erästä toista kaveria ahdistaa vaatimukset. Hän sietää huonosti sitä, että häneltä odotetaan erilaisia asioita ja siksi hän on vältellyt esimerkiksi opiskelua. Hän ilmeisesti pelkää epäonnistumista. Kolmatta kaveria ahdistaa ajatus paikalleenjämähtämisestä, eikä hän ole koskaan ollut yhdessä työpaikassa vuotta pidempään. Tälle ihmiselle elämykset ja uusien asioiden kokeminen on tärkeää.

Olen hieman samaa sukua paikalleenjämähtämistä pelkäävän kaverini kanssa. Minä kyllä viihdyn samassa työpaikassa useampia vuosia, mutta minua ahdistaa se, kun ajatukseni jäävät junnaamaan paikalleen ja kun alan suhtautumaan asioihin pakkomielteisesti. Silloin olen vankina oman pääni sisällä. Minulle on tärkeää olla vapaa ajatusten tasolla ja minua ahdistaa, kun jään liiaksi kiinni yksityiskohtiin ja alan tarkastella asioita kaikilta mahdollisilta kanteilta. Tällöin minussa herää myös kontrollifriikki, joka yrittää vaikuttaa asioihin, joihin voin vaikuttaa vain rajallisesti. "Micro management" taitaa olla tätä junnaamista ja kontrollifriikkeyttä hyvin kuvaava sana. Usein työelämässä ja joskus miessuhteissa ajatukseni jumittuvat luupille. Ajattelen jotain yksityiskohtaa aivan liiaksi ja lamaannun. Lataan asioihin liiallisia merkityksiä ja pohdin, olisiko minun pitänyt toimia toisia. Juuri nyt mietin, olenko toiminut oikein projektini eri osioissa ja pohdin, hukkaanko aikaani vikitellessäni eksän nyksän eksää.

Mitä tämä ahdistuksen aihe sitten kertoo minusta? Se kuvaa mielestäni luonteenlaatuani, joka on yhtäaikaa suuripiirteinen ja yksityiskohtiin tarttuva. Nautin linjanvetojen tekemisestä ja suurista suunnitelmista, mutta samaan aikaan voin olla hyvinkin neuroottinen ja hallitseva yksityiskohtien suhteen. Asioiden viimeistely on minulle tärkeää, mutta ahdistun kun kadotan laajemman perspektiivin asioihin. Kun en enää ymmärrä, mikä on tärkeää ja olennaista ja kun yritän ratkaista jotain ongelmaa, jota en voi yksin ratkaista. 

Juuri nyt minua ahdistaa ja yritän saada tästä tunteesta otetta tarkastelemalla sitä ikäänkuin ulkoapäin. Suhtaudun siis ahdistuneesti omaan ahdistuksen tunteeseeni! Pianhan tämä ohi menee. Jokin muu asia tai jokin toinen asia varastaa huomioni, mutta on pelottavaa, että tällainen mörkö asuu sisälläni. Täytyy kai yrittää suhtautua siihen kuin muumien mörköön. Avataan sille ovi ja katsotaan silmästä silmään. Sitten se lähtee lopulta pois. Tulee varmasti uudestaankin käymään, eikä muutu kaveriksi, mutta ainakin tiedän, miltä se näyttää!