Luottamuksesta ja kunnioituksesta

Luottamus ja kunnioitus, hyvän ihmissuhteen peruspilarit. Millä tavalla ne rakentuvat kahden ihmisen välille? Olen tullut pohtineeksi tätä aihetta erityisesti työelämässä ja myös ystävyys- ja rakkaussuhteissa.

Erityisesti ystävyyssuhteissa luottamuksen ja kunnioituksen rooli korostuu, sillä nämä suhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Ihmiset, joihin et luota tai joita et kunnioita, harvemmin saavuttavat ystävän asemaa elämässäsi, sillä ainakin terveen itsetunnon omaava ihminen ei jaksa kovinkaan kauaa katsella ihmistä, jonka hän kokee epäluotettavaksi tai moraaliltaan alhaiseksi. Jos tällainen ihminen tulee kohdalle, hänet voi olla valitsematta ystäväkseen.

Työelämässä tilanne onkin kinkkisempi. Entäpä jos joudut työskentelemään ihmisen kanssa, jonka työmoraali on hukassa ja joka pettää jakuvasti luottamuksesi. Itse olen joutunut painiskelemaan pari viime kuukautta ihmisen kanssa, johon en uskalla luottaa enää juuri lainkaan. On todella turhauttavaa, kun on kadottanut kunnioituksensa toista kohtaan ja yhdessä työskentely on lähinnä tukanrepimistä ja jatkuvaa asioista muistuttelua ja toisen painostamista. Samaan aikaan olen viime kuukausina työskennellyt lukuisien ihmisten kanssa, joihin luotan 100 %:sti ja jotka ovat ansainneet kunnioitukseni. Näissä ihmisissä on yhteistä sisältä kumpuavat ammattiylpeyden ja tinkimättömyyden arvot. He eivät tee asioita hyvin muiden takia, vaan koska heitä ajaa tähän heidän kunniantuntonsa. Heidän kanssaan on ilo työskennellä.

Rakkaus - siis todellinen rakkaus, ei ihastuminen tai hullaantuminen - perustuu mielestäni ennen kaikkea luottamukseen ja kunnioitukseen. Renttuun voi ihastua hetkellisesti, mutta kun tämän epäluotettavuus ja epäkunnioittava käytös paljastuvat, ihastus yleensä karisee nopeasti pois. Minulle kävi näin Nuoren Kollin kohdalla. Muusikkoonkaan en voinut antaa itseni ihastua paria yötä kauempaa, koska tiesin, että hänen addiktionsa murentaisi molemmat - sekä luottamuksen että kunnioituksen - väliltämme.

On eräs henkilö, joka ei ole puhtaasti ystävä tai työtoveri. Hän on jotain siltä väliltä. Joskus hän herättää minussa myös hetkellisiä hellyyden tunteita. Olen tuntenut hänet jo vuosia ja usein epäillyt hänen arvostelukykyään. En ole luottanut, enkä oikein kunnioittanutkaan. Joskus olen läksyttänytkin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut arvostamaan häntä, sillä hän on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen etenkin työasioissa. Taidan kyllä edelleenkin epäillä hänen arvostelukykyään ihmissuhteissa. Olemme joulukuusta lähtien tehneet töitä samalla toimistolla, ja olen päässyt tutustumaan tähän ihmiseen paremmin ja nähnyt läheltä, miten hyvin ja tinkimättömästi hän hoitaa työnsä ja olen myös ymmärtänyt, että hän on itseasiassa hyvinkin välittävä ja empaattinen ihminen. Hän on aina auttamassa ja hänellä on rauhoittava vaikutus minuun. Huomaan kaipaavani hänen läsnäoloaan, jos hän on pitemmän aikaa poissa. Suhteemme on syventynyt aidoksi ystävyydeksi. Luotan ja kunnioitan ja olen valmis valitsemaan tämän ihmisen osaksi elämääni ystävänä.

No mutta, koska kyseessä on nuori, vetävän näköinen ja varsin flirtti vastakkaisen sukupuolen edustaja, niin huomaan välillä sekä kehoni että mieleni hairahtuvan romanttiselle moodille. Tänään hän tunki samalle sohvalle istumaan ja minun teki mieli koskea häntä. Tunsin myös miten vatsanpohjaani kouraisi ja tunsin sen jännityksen tunteen, joka valtaa kun on samassa tilassa ihastuksensa kohteen kanssa. En tiedä, tunnenko enää huomenna näin, mutta tänään tunne oli vahva. Hän on vuosia hakenut hyväksyntääni ja onko niin, että kun hän on vihdoin sen minulta saanut, minä alankin hakemaan hänen hyväksyntäänsä - ja ehkä jotain muutakin? En tiedä, mutta sen tiedän, että hän piristää työpäiviäni, rauhoittaa mieltäni ja tuo hymyn huulilleni.