Kehity tai..

Valvon kesäaikaan siirtymistä, hetkeä, jolloin kello ei olekaan kolme vaan neljä. Noin vain siirrymme tunnin eteenpäin, silmänräpäyksessä. Kuuntelin myös puolenyön ja yhden aikaan, miten ortodoksikirkon kellot soivat. Joku soitti niitä hyvin taidokkaasti yöllisen jumalanpalveluksen kunniaksi. Minun on kohta varmastikin luovutettava ja ryhdyttävä syömään nukahtamislääkkeitä tämän projektin loppuunviemiseen saakka. Yliaktiivinen mieleni ei tahdo rauhoittua. Suunnitelmia, tekemättömiä töitä, epävarmuutta.

Olen aina pitänyt itseni kiireisenä ja aina yrittänyt kehittää itseäni. Voiko itsensä kehittämisessä mennä liian pitkälle ja olisiko joskus vain hyväksyttävä tietyt asiat itsessään? Mihin vetää raja ja mitkä asiat ovat niitä joissa itsensä kehittämistä kannattaa jatkaa ja mitkä asiat niitä, joiden muuttaminen on toivotonta tai vie liikaa energiaa?

Haluaisin kehittää yleissivistystäni ja lukea enemmän tietokirjallisuutta. Olen harrastukseni parissa ymmärtänyt, että tunnen heikosti yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa. Haluaisin tietää enemmän ja ymmärtää maailmaa syvällisemmin. Kaksi maisteritutkintoa ovat tehneet minusta kahden suppean aihealueen asiantuntijaa, mutta tietämyksessäni on niin paljon aukkokohtia. Harrastukseni kautta olen myös ymmärtänyt, että tiedän kyllä pinnallisesti paljon asioista, mutta minun on vaikea uppoutua syvemmälle jonkin aiheen pohdintaan. Tämän bloginkin kanssa huomaan, että minulta loppuu sanottava usein kesken, ennen kuin olen edes kunnolla päässyt asian ytimeen. Olisipa hienoa, jos itsellä olisi jonkinlainen oppi-isä tai mentori, joka johdattaisi tiedon ja pohdiskelun äärelle, herättelisi ajatuksia ja keskustelisi kanssani. Kaipaisin kai jonkinlaista ihailun kohdetta, jotakuta, jota katsoa ylöspäin.

Mitä tekemistä kunnianhimolla on itsensä kehittämisen kanssa ja onko kunnianhimo välttämätöntä, jotta kehitystä tapahtuu? Näin voisi luulla, mutta näitä kahta asiaa taitaa kuitenkin erottaa ratkaisevasti se, että kunniaa ei ole olemassa ilman muita ihmisiä; sitä tavoitellaan aina toisten silmissä. Itsensä kehittämisessä vertailukohtana voi sen sijaan käyttää itseään: sitä mitä oli ennen ja on nyt. Kukaan toinen ei välttämättä huomaa kehittymistäsi, mutta silti sitä on tapahtunut. Halu itsensä kehittämiseen on minusta terveempi tapa viedä elämäänsä eteenpäin kuin muiden ihmisten kunnioituksen ja arvostuksen kalastelu. Se ei ole riippuvainen toisten ihmisten mielipiteistä eikä sitä voi kukaan viedä pois sinulta.

Suhteeni kehooni on asia, johon voisin hyvin soveltaa tätä kunnianhimon ja itsensäkehittämisen tematiikkaa. Käyn salilla ja jonkinasteinen kehonrakennus kiinnostaa minua. Minun on kuitenkin usein vaikea motivoida itseäni tähän projektiin. Voin kuntoilla, koska siitä tulee hyvä olo, mutta jos tavoitteena on kehonmuokkaus, olenkin ymmälläni. Pyrinkö muokkaamaan kehoani mahdollisen ihailun vuoksi vai puhtaasti itseni ja kroppani kehittämiseen liittyvänä esteettisenä projektina? Positiivinen palaute, jota todennäköisesti saisin, ei ole varmaankaan riittävän suuri houkutin minulle. Mitä minä sillä ihailulla loppupeleissä tekisin? Entäpä kehonmuokkaus henkilökohtaisena haasteena? Äh, en tiedä. Kiinnostaako tämä minua riittävästi? Onko nurinkurista toivoa, että haluaisin jotain asiaa enemmän kuin sitä haluan?

Pitäisikö minun vai hyväksyä itseni sellaisena kuin olen? Vai kehittää itseäni? Vai ryhtyä kunnianhimoisemmaksi?

Puoli tuntia ja olemme kesäajassa. Minä taidan nukahtaa ennen sitä. Nähdään uudessa ajassa.