Istuin tänään bussin kyydissä matkalla toiseen kaupunkiin. Aurinko paistoi lämpimästi ja tunsin, miten kuluneen viikon aikana kerääntynyt stressi alkoi pikkuhiljaa sulaa pois. Kuuntelin musiikkia ja annoin ajatusten lipua hiljalleen lipua pois työasioista.
Ajattelin eksän nyksän eksää, sitä miestä, jota olen tässä muutaman kuukauden väijynyt. Naureskelin kaverin kanssa, että olen kuin musta leski, joka punoo verkkoa. Olen antanut huomiota ja osoittanut kiinnostukseni sitä yhtään peittelemättä. Olen totuttanut toista itseeni. Facebook on siinä mielessä loistava, että sitä voi verrata samassa tilassa hengailuun: voit seurailla toisen tekemisiä ja ajatuksia ilman, että olet koko ajan suoraan yhteydessä. Modernin ajan korvike lavatansseille ja seurapiiritanssiaisille.
Meidän tilannehan jäi siihen, että tapasimme kerran ja sen jälkeen selvisi, että mies ei kolme kuukautta eron jälkeen ole vielä valmis treffailuun. Tässä tilanteessa ei tietenkään voi koskaan olla täysin varma, mitä toinen tarkoittaa. Nyt olen alkanut saada sen vaikutelman, että mies on kiinnostunut myös minusta. Väijyminen ja huomionosoitukset ovat alkaneet tuottaa tulosta.
On suorastaan hämmentävää, miten hyvin viihdyn tässä metsästäjän roolissa, tai pikemminkin kesyttäjän roolissa, koska mieluummin haluan miehen ihan pysyväksi lemmikiksi. Roolimme ovat vastakkaiset perinteiselle mies-nais-stereotypioille myös kommunikointimme tasolla. Suurimman osan ajasta minä olen"miesmäisesti" neuvonut häntä eräässä arkielämän pulmassa ja hän on tuntunut olevan aidon kiitollinen neuvoistani. Nautin ongelmanratkaisusta ja kun joku kertoo jostain itseään harmittavasta asiasta, minulla on vähintään kolme eri neuvoa siitä, miten asian voisi ratkaista, vaikka kyseinen ihminen on ehkä hakemassa vain sympatiaa. Perinteisestihän miehiä syytetään tästä: nainen haluaa vain purkaa tuntojaan, eikä kaipaa sen kummempaa ongelmanratkaisua, eikä mies ymmärrä, miksi nainen närkästyy, kun hän ryhtyy neuvomaan tätä.
Mies taas on tukenut minua eräässä minua harmittavassa asiassa ilman, että olisi yrittänyt tarjota sen kummempia neuvoja. Tämä on tuntunut hyvältä. En ole neuvoja kaivannut, koska minulla on toki jo valmis game plan sen suhteen, miten toimin asiassa. Mutta tuntuupa hyvältä saada ihan puhdasta sympatiaa ja tsemppausta. Aina välillä pohdin, miksi ylipäätään haluaisin olla parisuhteessa ja häneltä saamani tuki muistutti minua parisuhteen parhaista puolista: silloin ei tarvitse olla aina niin vahva ja itsenäinen; ei ole pakko pärjätä yksin.
Miehessä on todellakin poikaystäväpotentiaalia. Katsotaan, mitä kevätaurinko tuo tullessaan ;)
Ihme Facebook-stalkkeri oot :-P. Facebook on kyllä periaatteessa ihan kelpo kapistus tuollaiseen toimintaan. Varsinkin, jos ihmiset avuliaasti laittavat sinkku-statuksensa näkyville; siitä voi sitten laskeskella sopivan ajankohdan milloin iskeä "haaskalle". Tosin oma aliverkostoitunut Facebook-tilini käsittää tasan neljä naista, joista kolme on jo varattu ja neljäs on liian hehkeä blondi, että vaivatuisin edes yrittämään.
VastaaPoistaOon kyllä kerran ittekin harrastanut lievää FB-stalkkailua. Kyse oli yhdestä koulukaverista, joka vaikutti olevan kiinnostunut musta. Noh, koulu loppui ennen kuin ehdin tehdä mitään liikkeitä kyseisen eukon suhteen. Asia jäi kaivelemaan sen verran, että googlettelin naisen FB-tilin tietooni; tosin ilman kaveripyyntöä siinä ei mitään parisuhdestatusta näy. Jatkoin stalkkailuani vielä naputtelemalla naisen nimen älypuhelimeni numerohakuun. Siitä selvisi, että nainen asuu edelleen siellä missä silloin aikoinaan sanoi asuvansa. Periaatteessa olisin vieläkin voinut ehkä tyrkyttää itseäni sille FB-kaveriksi, mutta jotenkin oli sellainen kutina, että se on tässä vuoden aikana kuitenkin löytänyt jonkun. On meinaan joskus käynyt, että oon tullut "apajille" liian myöhään - ei nuo pari-kolmikymppiset naikkoset yleensä pysy vapaalla jalalla kovin kauaa.
Kevät - tuo kaksi- ja nelijalkaisten otusten yleinen kiima-aika - on kieltämättä hyvä hetki virittää verkko pahaa aavistamattomalle miehelle. Sitten vaan odotat, että se kirmaa päin sitä. Sen jälkeen ei oikeastaan tarvii kun paketoida se seitillä ja raahata kotikoloon.
http://tinyurl.com/bmsyyfp
Tai ehkä mielummin tällainen Black Widow:
http://tinyurl.com/cgqdl3c
Hei joo, mä olen just kuin Natasha ;p
VastaaPoistaMut Indigo, sä et voi voittaa jos et pelaa! Välillä voi tulla takkiin, mutta jos joku kiinnostaa, ilmaise ihmeessä kiinnostuksesi. Pyydä kaveriksi vähintään .)
Tuon "pelin" mahdollinen voitto olisi kyllä pitänyt lunastaa jo puolitoista vuotta sitten...Enkä kyllä suoraan sanottuna tiedä olisiko mulla ollut edes kovin paljoa yhteistä kyseisen ihmisen kanssa. Muutenkin se oli vähän sellainen "Hei, muutetaan maalle!"-ihminen. Kyllä Kehä Kolmosen ulkopuolella voi joskus käydä, mutta ei nyt sentään asumaan aleta. Tohon kun lisää vielä mahdollisen vauvakuumeen, niin siinä alkaa olemaan sellainen soppa, etten viitti lusikkaani siihen työntää.
PoistaEipä juuri kiinnosta osallistua tähän pariutumispeliin, koska se on, noh, peliä. "Välillä voi tulla takkiin..." - viikon understatement. Mielummin käytän aikani ihan johonkin muuhun kuin naistenpyydystämiseen; siinä touhussa panos-tuotos-suhde on niin heikko. Voittomahdollisuudet ei kohdallani paljoa huonone, vaikken tekisikään mitään asioiden eteen.