sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Talossa

Ei suuria tunteenpurkauksia eikä ahdistusta. Sen sijaan mukava ja leppoisa brunssi hyvässä seurassa. Eksäni vaikutti jollain tapaa liikuttuneelta kyllä, huomasin hänen silmäkulmiensa kostuvan - ja olihan hänen kanssaan mukava jutella. Uuden vaimon piti jossain vaiheessa tulla hakemaan miehensä pois, muutkin tuttavat kaipasivat huomiointia. Juttelin hänen vaimonsakin kanssa pitkään ja voisin helposti kuvitella ystävystyväni hänen kanssaan. Kohtasin heidät Talossa, jossa olikin sitten loppujen lopuksi tilaa kaikille.

Eksäni on jättänyt minulle hienon perinnön: ystäväpiirin, josta on tullut monella tapaa tärkeä osa elämääni. Ennen olin heidän seurassaan "vain tyttöystävä".  Nyt he ovat minun ystäviäni, ehkä jopa enemmän kuin eksäni. Tämä ystäväpiiri on täyttänyt minun elämäni, minun taloni, enkä ole yksinäinen vaikka olen yksin. Eksäni puhui erotessamme yksinäisyydestään. Hän ei oikein osaa ylläpitää ystävyyssuhteita vaikka onkin helposti tutustuvaa sorttia ja pidetty ihminen.Yhteydenpito ei ole kuitenkaan hänen vahvuutensa. Siksi minusta tuntuukin, että hänen on oltava aina parisuhteessa. Silloin hän ei ole yksin, vaikka hän ei jaksaisikaan pitää huolta ystävyyssuhteistaan. Yksinäinen hän taitaa kuitenkin olla edelleenkin.

Heidi kirjoittaa hauskassa blogissaan Ei saa mennä ulos saunaiholla siitä, miten usein muuttaminen lapsena muokkaa ihmisen ystävyyssuhteita. Silloin saattaa oppia tavan, ettei kehenkään kannata tutustua kuin pintapuolisesti, koska ystävistä joutuu luopumaan joka tapauksessa. Huomaan tätä hieman itsessänikin. Usein muuttaneena olen oppinut tutustumisen taidon, mutta olen opetellut olemaan kiintymättä liiaksi. Siksi onkin ehkä turvallisempaa pysytellä ystävyyssuhteiden kuin rakkaussuhteiden maailmassa. Ystävyyssuhteissa kiinnytään kyllä, mutta ei välttämättä niin kovasti, että erossa oleminen tuntuisi kovinkaan pahalta. On pelottavaa kiintyä johonkuhun niin paljon, että eroaminen tuntuu siltä, kuin ruumiinjäsentäsi revittäisiin irti. Kun toinen ihminen ei ole vain kaluste, jonka voi halutessaan vaihtaa toiseen, vaan pysyvä rakenne, seinä tai tukipilari, jota ilman koko talo on vaarassa romahtaa.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että mahduitte kaikki Taloosi hyvillä fiiliksillä. :) Mahtavaa!

    Minuun ovat myös jättäneet jälkensä useat paikkakunnan vaihdokset lapsuudessa.
    Olen eksäsi lailla huono ylläpitämään ystävyyssuhteita.
    Minussa asuu myös tietynlainen levottomuus, jota olen tietoisesti ruvennut kesyttämään.
    Kun on aina joutunut aloittamaan alusta, siitä on tullut turvallinen toimintapa. Se on tuntunut helpommalta kuin sitoutuminen välillä tosi tylsiin, rankkoihin tai muulla tavoin haastaviin elämäntilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

    Isla

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hyvä fiilis siitä jäikin. Sain myös eksältäni ihan konkreettisin vinkin, joka vei työprojektia hienosti eteenpäin. Työpari naureskelikin, ettei tässä brunssissa ollut mistään tunne-elämäni balanssiin saamisesta kysymys vaan tuon työjutun lutviintumisessa :D

    Levottomuus on tuttua minullekin ja sen kesyttäminen. Matkustelun vähentäminen on ollut yksi asia. Myös noihin tylsiin juttuihin sitoutuminen (gradu esim.). Huomaan myös saman itsessäni, että en oikein jaksa ihmisiä, jotka ovat jollain tapaa liian "rankkoja". Pessimistit ja valittajat, aiemmin hyvätkin kaverit, saavat jäädä kun etsin "keveämpää" seuraa. Joskus mietin, että pitäiskö minun olla avarakatseisempi tässä asiassa.

    VastaaPoista